Piazzat - kaupunkien keuhkot

Italian kaupungit hengittävät piazzojensa kautta. Ne ovat city-yhteisön ydin, sen sydän ja rytmi. Aivan oma hiffattava nyanssinsa koko paikallisessa kulttuurissa. Piazzat ovat jo itsessään näky, suurkaupunkien massiivisista aukioista pikkukylien intiimeihin toreihin. Mutta kuten muutenkin Italiassa, ihmiset ovat se juttu. Piazzoille keräännytään näyttäytymään, kaupustelemaan, istumaan, osoittamaan mieltä, juhlimaan, väittelemään, pelailemaan.. viettämään aikaa. Niillä käydään jatkuvaa teatterinäytöstä, jota seuraamalla osallistuu siihen itsekin.

Elämää piazzalla

Eräs hienoimmista löytyy Sienasta. Muotoilultaan kaareva alusta on täydellinen istuskeluun, eivätkä ympäröivät rakennuksetkaan tee pahaa silmälle.

Sienan Piazza del Campo

-----------------

BOLOGNAN PIAZZAT

Mahtavin - Maggiore

Bolognan aukioista suurin ja mahtavin on jo nimensä mukaisesti kaupungin keskiön Piazza Maggiore. Ihmisiä jatkuvalla syötöllä keräävä alue on ympäröity vaikuttavilla pytingeillä ja toimii alati jonkin tapahtuman stagena. Eräs huikeimmista on jokakesäinen tapa pystyttää siihen ulkoilmaleffateatteri. Voi pojat kuinka hienoa on seurata pahis-Clinttiä Leonen spagettilänkkärissä keskiyön tähtitaivaan alla tuhannen ihmisen seassa 800v. vanhojen puitteiden keskellä. Sekä törmätä kaupungin leffafestareiden taiteelliseen johtajaan, Peter von Baghiin, tämän jälkeen..

Bolognan sydän

Ihmisiä aukiolla..

.. sekä irstaan Neptunuksen luona.

Sotto le Stelle - taidetta tähtien alla.

Omalaatuisin - Verdi

Synti ja syke. Näin voisi kuvata kaupungin hämmentävintä aukiota, Verdiä. Sitä halkoo yliopistokatu Via Zamboni (paikallisille Via Crucis), joten sijainti on otollinen; sekä ytimessä että kampuksella. Verdi svengaa 24h. Päivisin aukeaa kansoittaa opiskelijat, nenäliinakauppiaat, kahviloiden asiakkaat sekä iltaisin hampparit, baarien asiakkaat, pikkurikolliset että poliisit. Ympärillä hyörii oopperaväki pohjoiskaarteen Teatro Comunalen vuoksi. Kaiken yllä saman lafkan kajareistaan toitottama tautoton klassinen musiikki.

Neppailua Verdillä

Aukio ei ole iso. Tästä huolimatta sen asukit ovat löytäneet omat reviirinsä. Kaljantissuttelijat istuskelevat keskellä tilaa, epämääräiset musisoijat Scuderian edustalla, oopperahyypät pällistelevät Zambonilla sekä kytät niiden vieressä. Viimeksimainitut eivät ole aina paikalla, mutta useimmiten iltaisin. Ja yhteenottojakin tapahtuu. Itse todistin yhden rajumman, jossa asusteina oli mellakkakuteet.

Aukean alkuiltaa.
Taustalla oopperatalo.

Verdin lounaskulmassa, Petronin alussa majaansa pitää kaupungin sykähdyttävin sakki, punkabbestiat. Eli punkkarit, joilla on koira. Mitä pelottavamman näköinen sen parempi. Sekä tyyppi että hurtta. Kyseessä on juuri Bolognalle ominainen ilmiö. Perustarinana on flopanneet opinnot ja mukaansa vievä seura. Sekä elämäntyylin turvaava rahallinen avustus vanhemmilta.

Sama poppoo hoitaa hyvin pitkälti myös kaupungin polkupyöpyöräkierrätystä sekä pössyttelykauppaa. Kun häiskien ohi käppäilee, perussointu onkin matala "fumi-bici, bici-fumi" (tsygiä & polteltavaa).

Verdin ja petronin kulma jokaisena päivänä

Toinen erityisilmiö ovat nessukauppiaat. Eli pikimustat afrikkalaiset ison valkoisen kauppakassin kera. Kassi sisältää lähinnä nenäliinoja ja taskut sytyttimiä. Peruspäivän aikana tapaat viitisen hymyilevää "frendiä", joilla olisi aina jotain juuri sulle.

Nessukauppias vauhdissa

Sympaattisin - Santo Stefano

Jos olet iltaisin vailla sen kummampaa puuhaa ja seura kelpaa, ota suunnaksi Santo Stefano. Saman tekee koko keskustan nuoriso jokaisena lämpimänä iltana ainakin jossain vaiheessa. Istutaan iisisti, viinipullojen sekä soittimien kera. Kerrassaan valloittava aukio.

Santo Stefano elää vain öisin.