San Marino

Ihan tuossa vieressä on maailman viidenneksi pienin valtio. Tuli piipahdettua. Hämmentävä mesta. Jos maan virallinen nimi on "tyynein tasavalta" (Serenissima Repubblica di San Marino), miten voi jälkikäteen olla mielessä vain sotilaat, linnoitukset sekä aseet?

N. 30 000 asukkaan valtio koostuu yhdeksästä kylästä yhtä monen kukkulan päällä. Sinne päästäkseen tarvitsee auton. Jos omaa ei löydy, voi linjuriin hypätä Riministä. Tähän pari vinkkiä:

• Tsekkaa aikataulu. Niitä ei mene kovin usein.
• Osta lippu "läskiltä naiselta", jonka nimi osoittautui Robertaksi. Tuon ohjeen vastaanotin (vielä kahdesti!), kun Riminissä kyselin mistäs niitä lippuja oikeen saa..

Roberta keräämässä voimia.

Ja sitten katsellaan tällasta panoraamaa.

Eli maisemat ovat hienot. Mutta sälä, millä paikalliset porskuttaa on pääosin turismi ja verokikkailu. Italialaiset käy San Marinossa ostoksilla (esim. rööki yli euron huokeempaa). Lähinnä mieleen tuli Porvoo ja Tallinna yhdessä paketissa.

SOTILAAT

Mutta sitten ne soltut. Maassa vaikuttaa vapaaehtoinen armeija, joka jelppailee poliisia. Ei niitä paljon voi olla.. mutta historiaa löytyy. Muinoin sanmarinolaisia kutsuttiin jeesaamaan lähialueen kyliä pahiksia vastaan. Niin kovin urheita nämä olivat. Ja mikäs on ollessa, kun pihalta löytyy..

..valloittamattomia linnoituksia,..

..uljaita liikenteen ohjaajia,..

..pelottomia kissoja
(ei meinannut päästää läpi!),..

..julmettu määrä kaiken maailman aseistusta
(varsinkin sapelit ja varsijouset vaikuttivat)..

..sekä veitset jokaisesta Rambo-rainasta!

VÄÄRENNÖKSET

Vaan kuinka huikea on maan plagiaatti-tuotanto. Eipä ole ennen vastaan tullut tuotetta, jota suoraan mainostetaan väärennöksenä, mutta jonka kylkeen on painettu tuotteen oikeuttava lakipykälä. En osaa sanoa, mikä tässä ilmiössä on taustalla. Kyselin parilta italialaiselta.. nauroivat ja sanoivat näkevänsä ekaa kertaa.

"Jäljitelmätuoksut, 5€"

"Tämä tuoksu ei ole aito",
jonka jälkeen löytyy painettuna laki 408 art. 1.

MAAJENGI

Voipi olla maailman jalkapallistisin valtio tämä San Marino. Alle 30 000 kansalaista, mutta oma 15 joukkueen mestaruussarja. Miten kummassa.. ei tietoa. Ja tietenkin maajoukkue myös. Vajaan sadan tappion lisäksi vyölle on kertynyt yksi voitto. Maan historian kunniakkain hetki koitti 2004 ystävyysottelussa Liechtensteinia vastaan.

Voittoa juhlitaan vielä kesällä 2009!

Polizia

Ensimmäisiä asioita, mitä opetettiin: "pysy kaukana virkavallasta". Sopii.. Ainoa kanssakäyminen tammikuisen rikosilmoitukseni lisäksi onkin jäänyt Herra P:n henkkareiden tarkastukseen (itselläni niitä ei edes ollut, joten onnistuin onneksi hipsimään pois).

Harvapa hämmentää enempi kuin Italian poliisivoimat. Edes paikalliset eivät ole niistä täysin perillä. En yhtään ihmettele. Sekaannuksen syy on nimittäin erilaisten variaatioiden runsaus. Itselleni on kertynyt seuraavat bongaukset:

Paikallispoliisi

Kunnalliskyttä

Provinssin pollari

Carabinieri

(Hyvin salainen?) siviili-skoude

Isojen poikien poliisi

Ja tietty peruspoliisi

Asiaa selvitettyäni vastaan tuli näiden lisäksi vielä ainakin neljä erilaista pollariryhmittymää. Poppoilla on erilaisia vastuualueita ja valtuuksia. Näin eräässä yökerhossa numerolapun hätätapausta varten. Lapussa oli viisi numeroa ja kaikki eri poliisille.

112 on varattu legendaariselle taholle nimeltään carabinieri. Nämä Italian santarmit tuntuvat hoitavan poliisiasioita eniten. Jantterit ovat myös jatkuva komiikan lähde. Blondivitsit onkin täällä korvattu carabinieri-kaskuilla. Yleinen totuus vain on, että he ovat hyvin yksinkertaista porukkaa.

Tottakai vastaan tuli myös "fanaattisten poliisibongareiden" nettisaitti. Pari spottaustani voisivat olla edes jonkinlaista valuttaa näiden parissa:

Kolme rotua samassa kuvassa!

Salapoliisi
(seurasi erästä mielenosoittajajoukkiota)

Mika Aaltonen - yhden sukupolven myytti

Bolognan kuuluisimpia suomalaisia on herra nimeltään Mika Aaltonen. Viidesti on jo nimi heitetty ilmoille kansalaisuuteni kuulemisen jälkeen. Ensimmäinen kerta hämmensi ihan huolella ja joutui hetken miettimään, mistä oikein on kyse. No, tietenkin jalkapallosta. Tarina tunnetaan nimellä: "Il gol che ti cambia la vita" (maali, joka muuttaa elämän).

Mennään vuoteen 1987. TPS Turusta matkaa Milanoon massiivisen Interin vieraaksi. Pelataan UEFA-cupin ekaa kierrosta ja italialaiset odottavat ottelusta pelkkää muodollisuutta.. Ja mitä vielä! Tunnin kohdalla pallo tulee Aaltosen jalkaa ja kaveri lataa 30 metristä ohjuksen Zengan selän taakse. San Siro mykistyy ja peli päättyy 0-1.

Inter menee jatkoon voitettuaan vieraspelin, mutta Mikan legenda jatkuu. Interin presidentti päättää honkkelin suomalaisen olevan ilmiö ("Platini del Nord") ja lämäsee rahat pöytään. Koutsi Trapattoni ei kuitenkaan näe miehellä mitään käyttöä, joten edessä vuosi Sveitsissä. Paluu Milanoon, josta matka jatkuu suoraan vuodeksi (yllätys, yllätys) Bolognaan. Täällä Aaltosen Serie A -ura lähtee vihdoin lentoon. Loppusaldona kolme ottelua, 45 minuuttia ja muutama kosketus palloon (legenda vaihtelee yhdestä viiteen).

Mika eilen

Miksi näin mitätön kaveri yhä muistetaan? Keksin kolme syytä.

TARINA

Miehen stoori nyt vain on niin hieno. Päästä maailman kovimman jalkapallosarjan kärkijoukkueeseen yhdellä vaivaisella unelmapotkulla. Mitään muuta hän ei tehnyt.

MIES ITSE

Hämmentävä oli myös Aaltonen itse. Tajutessaan vapaa-aikaa olevan enemmän kuin tarpeeksi, hän kirjoittautui Bolognan yliopistoon. Taloustieteen tenttejä kertyi lopulta enempi kuin matseja pääsarjassa. Vähemmästäkin fani häkeltyy.

Aaltosesta löytyy itseasiassa yllättävän paljon matskua italiaksi. Jo pelkkä italian wiki-artikkeli on suurempi kuin suomen vastaava (kyseessä oli kuitenkin maamme historian ensimmäinen Serie A -pelaaja).

Kummastelua aiheuttaa varsinkin hepun myöhempi ura: jäsenyydet mm. seuraavissa kerhoissa: "American Council for the United Nation’s University Millenium Project of Washington", "World Future Society", "Speakers Forum" (josta mainitaan aina keskustelukumppaneina Bill Clinton ja Madeleine Albright.

BIDONI -KULTTI

Italiassa kirjoitetaan jalkapallosta aivan käsittämättömän paljon kirjoja. Fudiskirjallisuuden eräs alaryhmistä on nimeltään "bidoni". Normikielessä sana viittaa roskapönttöön. Calcio-maailmassa sitä käytetään kuvaamaan ulkomaalaisfloppeja. Niin huonoja pelaajia, että heistä tulee kulttihahmoja. Meidän Mikamme löytyy järjestäin näistä kirjoista.

Kyseessä oli aivan liian huono peluri mihin tahansa Serie A -joukkueeseen. Bolognan silloinen valmentaja sanoi haastattelussa, että Aaltonen hankittiin "per conterno". Conternolla tarkoitetaan ruokailun "side dishia" eli "lisuketta". Hyvin rohkaisevaa..

Seuraavat lauseet summaavat hyvin koko tarinan:

• "Mika oli komea, kouluttautunut ja lukenut, mutta hänellä ei ollut mitään tekemistä jalkapallon kanssa"

• "Aaltonen -futari oli turhake, Aaltonen -2007 voi voittaa Nobel -palkinnon."

• "Un mito per intere generazioni" (myytti kokonaiselle sukupolvelle)

Mika tänään

Ps. Löysin vain yhdestä kirjoituksesta summan, joka Aaltosesta olisi maksettu. Siinä seisoo 600 miljoonaa liiraa. Tarkoittaisi nykykurssilla yli 300 000 tuhatta euroa. Hyvin osui jalka palloon..

Calcetto

5 vs. 5

Hyvin hämmentävää.. tulla jalkapallon kehtoon ja lähteä pois pelaamatta kertaakaan itse lajia. En olisi tätä ennen matkaa uskonut. Nappulakengät vein jo pois vapun Suomen reissulla, koska täysin turhiksihan ne osoittautuivat. Ei löydy pelejä, ei..

Laji on nimittäin aina calcetto, 5 vs. 5, fife-a-side, calcio a 5. Kenttä vaihtelee kovaa tekonurmea muistuttavasta synteettiseen alustaan. Ja kengät on turffin tapaset.. Mikäs siinä. Helppo järjestää ja mukava pelailla. Melkonen ikävä vain muodostunut isoa kenttää kohtaan.

KAIKKI PELAA

99 % miespuolisista italialaisista pelaa jalkapalloa. Tästä lähtökohtaisesti hienosta asiasta löytyy yllättävä ongelma. Tapaat paikallisia, kysyt sujuuko fudis, "tietenkin", päädyt potkimaan niiden seuraan.. ja löydät itsesi sneppailemasta puujalkaisten sprinttereiden parista, jotka vain puuskuttaa viimeisen vartin.

Ero tottumaani on vain niin hulvaton. Kun joku sanoo Suomessa pelaavansa palloa, voit olla varma, että suurin osa syötöistä jää jalkaan. Italiassa näin ei ole. 5 vs. 5 -höntsät käyvät hyvästä liikunnasta. Taidot ovat toissijainen juttu. Jalkapallo on kansallisvelvollisuus ja sen avulla pysytään kunnossa. Eri lajien skaala on hämmentävän kapea. Jos urheillaan, potkitaan palloa.

-------------------

VAIHTARIVUORO

Kerran viikossa pelataan keskenämme. Tapaa hyvää jengiä, taitavia futareita ja hikoilee; viikon parhaita juttuja. Kenttä on kämppäni vieressä ja vuoro pari timmaa. Perfetto..

Uljaat futarit

-------------------

GUTI vs. POULSEN

Niin se aika muuttuu.. Vieraillessani Ukun luona Madridissa parisen vuotta sitten repussani oli mukana pläägät. Skulailtiin erasmus-vuorolla ja sain välittömästi lempinimen Guti. Kyllähän se passasi. Hieno peluri ja kaikin puolin positiivinen lisänimi.

Eivät ole espanjalaiset täällä niin huudossa. Kohdallani tämä tarkoitti pirullista tason pudotusta. Vähän väliä joku huikkaa kentällä Poulseniksi. Harmittaahan se, mutta onneksi kyseessä on vain "kaikki pohjoismaalaiset näyttää samalta" -ilmiö (eikä liity mitenkään pelityyliin).

Evoluutioni vaihtarifutaajana:
Elegantista Gutista Rotta-Poulseniin

-------------------

KENTÄT

Italian kaupungit on tupattu täyteen pikkuruisia calcetto-kenttiä. Ne ovat yleensä yksityisiä ja täten hyvin hoidettuja. Siitä sitten varaamaan vuoroa ja mestoille. Hintaa kertyy femma per nenu.

Tuo vitonen on itseasiassa hyvin tarkka lukema. Syystä, että mukaan kelpuutetaan aina vain se 10 jannua. Ei enempi. Tällöinhän voisi aina välillä lepuuttaa itseään, jotta taas jaksaisi paremmin kentällä. Mutta ei.. mieluummin kuukahdetaan puolen tunnin jälkeen ja kiukuttellaan kun väsyneenä ei homma enää luonnistukaan. Kummaa jengiä..

Sympaattisen italialaiset

Vallan veikeitä nämä paikalliset. Muutamia esimerkkejä päivittäisistä ilmiöistä.

Jutteleminen

Italialainen ei ole koskaan hiljaa. Suu käy missä vain, kenen kanssa tahansa. Junamatkalla Roomasta Bolognaan vastapäätäni istui iäkäs herrasmies. Tyyppi aloitti keskustelemaan ja höpistiin lopulta koko kolmen tunnin matka. Erikoiseksi tämän teki se, että kyseessä oli suuren pankin johtaja. Hankala kuvitella Nordean päähefeä turisemassa oma-aloitteisesti mokkerisuomella tuntemattoman nuorukaisen kera (tai ylipäätään matkustavan junalla).

Avuliaisuus

Harvinaisen avuliasta jengiä täällä. Kerroin jo tytöstä, joka uhrasi ajastaan yli tunnin vain opastaakseen mut kädestä pitäen Ikeaan. Vähän väliä kuulee tarinoita tuntemattomien italialaisten ajaessa pitkiäkin matkoja eksyneitä vaihtareita oikeisiin määränpäihin.

Tietä kysyessä lisäinfoa kilautetaan kaverilta. Pyydä röökiä, niin voi olla hankalaa saada vain yksi. Kouraan työnnetään kolme.

Tämä toimii myös toisinpäin. Palveluksia odotetaan myös muilta. Rappuni alaovella varttuneempi nainen ojensi mulle käteen viisi appelsiinia: "kiikutappa noi vitoseen." Sanoin, että toki. Ei tosin hajuakaan miksi. Siellä oli vastassa toinen nainen, joka kiitti ja antoi mulle yhden aplarin.

Toisena päivänä vastaan tuli nainen: "Asutko täällä? Kyllä. Voinko käyttää vessaanne? Antaa mennä vaan." Sellainen kuva jäi, että oudompaa olisi ollut, jos tämä typy ei olisi visiittiä kämppäämme tehnyt.

Välittömyys

Sattumalta samassa paikassa oleminen tarkoittaa välitöntä frendiyttä. Täysin tuntematon naapuri pyysi valmistujaispippaloihinsa, koska oltiin samaan aikaan alaovella.

Tähän liittyy myös tapa kanssakäydä: koko ajan kosketellaan. Kun tavataan, annetaan pusut. Kun lähdetään heitetään femmat. Väliin mahtuu erinäiset olkapään kouraisut, selkään läppäisyt sekä pään haromiset. Mitään merkitystä ei ole sillä, olemmeko aiemmin tavanneet tai tulemmeko ikinä enää tapaamaan.

Leikkisyys

Hämmentävän vekkulia kansaa. Aina pilke silmässä ja huumoria on paljon sekä aivan kaikessa. Tämä on tietty piristävä seikka. Toinen puoli asiassa on täkäläisten iästä riippumaton intohimo leikkeihin. Vietät iltaa seurassa, jossa on enemmän kuin yksi italo.. jossain vaiheessa leikitään. Perus scramblesta ja arvailukisoista aina pampuilla hakkaamiseen, kun toinen yrittää ajaa vespaa. Ja ilme on aina näkemisen arvoinen, jos ilmoittaa tyytyväisyytensä vain olemisen hienouteen.

Huolettomuus

Italialaisten yleinen huolettomuus on hienoimpia asioita, mitä täällä on tullut vastaan. Asiat eivät vain ole niin just. Esim. talouskriisi.. kun siitä kysyy, niin harvapa jaksaa kovasti huolestua. Kaikki järjestyy joskus. Jos ei hyvin, niin sitten jotenkin toisin. Eihän sitä lopulta tarvitse kuin puun, jonka varjossa voi napostella viinirypäleitä. Ja niitä täältä löytyy.

Niheämpi seikka tässä on yleinen faktojen puute. Harvemmin käy niin kivasti, että saisit eksaktin vastauksen. Peruskeskustelu vilisee toteamuslauseita, jotka lopetetaan avoimilla mutta/kuitenkin -tuhahduksilla. (Toisin sanoen hiffaa sanat però ja comunque.) Seikka, joka käy välillä hermoille, mutta johon tottuu yllättävän nopsaa.

Ihmisystävällisyys

Ihmiset tuntuvat olevan täällä se juttu. Niistä pidetään kovasti. Jopa denoista. Luokse jäädään juttelemaan, kysytään vointia ja jelpataan lantilla.

Kysyin kamulta miksi se antoi euron mielestäni ärsyttävän tunkeilevalle pakistanilaiselle. "Se oli sympaattinen". Italialaiselle tuntuu olevan mahdoton ajatus olla noteeraamatta yllättäen eteen tuppautuvaa ja kättä tarjoavaa "frendiä". Ei ne tietenkään aina rahaa anna, mutta kuulumiset pitää vaihtaa. Kuuluu hyviin tapoihin.

Kiireettömyys

Henk. koht. saapasmaan suuria plussia on aikataulun puute. Alkamisaikoihin voi huoletta lisätä sen puolisen tuntia. Ja treffit on aina siinä sovitun ajan paikkeilla. Passaa mulle.

Mutta jos oikeasti sattuu olemaan kiire, älä ole Italiassa. Esim. kadulla kävely voi ottaa hermoille. Täällä sitä ei nimittäin ikinä ole opeteltu. Höpistään, katsellaan, kuunnellaan ja haistellaan. Tehdään suurin piirtein kaikkea muuta kuin edetään. Mutta taas toisaalta.. kuka sen on määritellyt, miten käveleminen pitäisi suorittaa?

Ylivoimainen fudisturnaus

Tämä on nyt ihan fiilistelyposti, mutta oli vaan niin hienoa että.. Tai kuten Timo sen sanoi: Bologna-ajan ykkösjuttu.

Täällä järjestettiin 1,5 kuukautta kestänyt fudisturnaus. Tai oikestaan lajina oli calcetto. Jalistahan täällä ei pelata. Se on aina 5 vs. 5 pikkukentsulla. Järjestäjänä ESN-opiskelijayhdistys ja paikkoja vain kahdeksalle joukkueelle. Nehän menikin samantien. Onnekseni olin vakuuttanut pari hispaanoa taidoillani ja ilmeni, että mut oli draftattu niiden tiimiin. Pienen säädön jälkeen mukaan tuli myös toinen finski, eli Timo sekä sen kämppis, lupsakka arabi-patonki, nimeltään Gabi.

Ensimmäinen hatunnosto: oli pirun ammattimaisesti järkätty turnee. Tietyt pelipäivät, ok-dumarit, hyvä kenttä, tarkat säännöt ja kruununa nettisivu, josta löytyi samantien päivitettynä kasa statseja mukaan lukien maalipörssi, keltaset kortit ja omat maalit(!?). Kaikki tämä johti siihen, että pelit olivat hyvin totista vääntöä.

Homma lähti käyntiin hiukan takellellen. Alkulohkon jälkeen saldona oli voitto, tasapeli ja ruma 14-6 tappio. Selkäsauna tuli vikassa matsissa ja fiilikset oli vähän sen mukaiset. Ongelmia tuotti myös kommunikointi. Se on yllättävän haastavaa saada pallo haluamaansa kohtaan kun joukkueessa palloilee viisi espanjalaista, joiden italia on huonompaa kuin oma. Lähtökohdat pleijareihin eivät olleet kovin kaksiset.

Kaksi plussaa: fanihuiskat sekä hyvä alusta

PUOLIVÄLIERÄ

Jäimme lopulta lohkossamme kolmansiksi. Tämä tarkoitti puolivälierämittelöä jo etukäteen mestariksi nimettyä poppoota vastaan. Siinä skulasi käytännössä vaihtarien all stars -miehistö. Itse olin tappiosta niin varma, etten edes jaksanut harmitella alunperäisen finaalipäivän osumista Barcelona-matkani kohdalle. (Luulen, että ainoa joka meihin uskoi oli henkilö joka ei pelejämme ollut ikinä nähnyt. Sissi ilmoitti ennen matsia, että "tottakai te voitatte".)

No mutta mutta.. tottakai me voitettiin! Matsista muodostui klassinen miehet vs. pojat -mittelö. Ikärakenteemme 24-26v ajoi asiansa ja vastustajan junnuilta petti kasetti niin pahasti, ettei voinut kuin hihitellä. Ja tietenkin lisätä hiukan vettä myllyyn. Kysäisin maalin edessä eräältä portugalin pojalta pitääkö sitä paitaa nyt niin kovasti repiä (repi sen rikki). "Anteeksi, mutta olen vain ihan liian hermostunut".

Sen verran tuli kalabaliikkeja, että kolme minuuttia ennen loppua sammuivat kentältä valot. Johdimme neljällä, joten peli vihellettiin poikki. No sehän ei passannut ollenkaan. Kun on 45 minuutissa tehnyt 5 maalia on aivan luonnollista tehdä kolmessa neljä. Joten vartin odottelun jälkeen jatkettiin loppuun. Teki ne yhden.

Pirullinen skotti McCoist tykittää vaparimaalin

VÄLIERÄ

Toinen hatunnosto: fanit eli tifosit, tai tässä tapauksessa hinchas. Kuinka siistiä on pelata kun kasa faneja kannustaa kentän laidalla? Aivan järjettömän hienoa. Joukkueemme viisi manoloa tarkoitti sitä, että kannustujoukkomme koostui pääosin paristakymmenestä espanjalaistytöstä. Varsinkin jatkopeleissä ne pitivät myös kunnon melua; oli mm. oma biisi ja jos teki maalin, laulettiin nimeä.

Ennen välierää fanit päättivät osaltaan jelpata vielä lisää: yhteinen joukkueillallinen ennen peliä. Siinä sitten tankattiin, käytiin kuviot läpi ja läksittiin kentälle.

Vastus oli ok, mutta lopulta oltiin parempia. Tyylikäs voitto ja finaalipeli edessä. Tässä vaiheessa oikeestaan kaikki alkoi kulkea. Kieli oli jo hyvin italiavoittoista ja pelityyli oli muokkautunut meille sopivaksi. Kiitos oikeastaan sille, että näissä etelän maissa kaikki tuntuvat syntyneen pallo jalassa. Ja taktiikat sun muut imetään mammanmaidon mukana.

Huikea oli myös hetki kun eräs faneista tuli antamaan Timolle taksisia ohjeita vaihtopenkille. Harvemmin nähnyt ketään yhtä suu auki.. "piti vielä tämäkin kokea".

GRANDE FINALE

Ennen finaalia tapahtui eräs hämmentävä juttu. Toisessa välierässä turnauksen maalipörssiä johtava kaveri sai keltaisen kortin. Koska säännöt olivat niin häkeltävän tiukat, tarkoitti tämä finaalin missausta. Sälli oli nimittäin saanut alkusarjassakin yhden keltaisen. Viestejä sinkoili jopa maista toiseen kun ihmiset pähkäilivät mitä tehdä. Oli hyvin hupaisaa seurata kuinka kiihkolla jotkut asiaan suhtautuivat. Lopulta äänestettiin ennen peliä annetaanko tyypin pelata vai ei. Tottakai annettiin.

Finaalipäivä toi mukanaan pahan takaiskun. Vajaa puolet maaleistamme iskenyt ykkös-stara Carlos haki Puolasta pöpön ja joutui antibiooteille. Kaikki olettivat, ettei kaveri kentälle astu. Vaaditaan kuitenkin kokovartalohalvaus ennen kuin spanolo finaalista kieltäytyy. Messiin tuli, mutta pahasti vajaakunnossa ja ilman ääntä.

Jo perinteiseltä joukkueillalliselta jälleen yhdessä mestoille. Vain huomatakseen, että vastustaja on painattanut finaalipaidat ja omaa vähintään samanverrain kannustajia kuin me. Hermostuneet lämmittelyt ja matsi alkakoon. Eka puoliaika pelkkää puolustamista. Yhden vaparihäkin vihulaiset pääsivät lopussa iskemään. Kovin olivat pelurimme maassa puoliajalla. Ja syystäkin, ei tuntunut onnistuvan juuri mikään. Tilanne oli kuin pedattu sankarien esiin marssille.

Finaalipalloilua

Toinen puoliaika ja viiden minuutin kohdalla helpotus. Kuntoonsa hyvin turhautunut Carlos luo tyhjästä maalin ja tilanne tasan. Sitten alkaa tapahtua.. satun olemaan pippomaisesti oikeassa paikassa ja ohjaan toverin vedon sisään. Vihulaiset kuitenkin tasoittaa. Peliä on jäljellä vajaa vartti ja ollaan Timon kera vaihdossa. Ehdotan, että aletaan puhumaan suomea. Sitähän ei hiffaa tuolla kukaan (jostain syystä ei käynyt mielessä aiemmin). Tästä syntyykin jotain taianomaista..

Timolla on pallo. Huikkaan, että laittaa crossin päinvastaiseen kulmaan missä luuraan. No, sehän laittaa. Laukkaan perään ja pomppaan ilmaan. Nikkaan pallon takaperin lähes nollakulmasta maalia kohti. Pallo leijailee veskarin yli ja tipahtaa yläkulmaan. Niitä vain kerran elämässä tilsuja.. Seuraa parin minuutin juhlat. Hetki, jonka voisi hyvin mieluusti elää uudestaan.

Pusu veskarilta maalin tehneeseen kupoliin
à la Laurent Blanc

Loppu on jäätävää vääntöä, jonka katkaisee vain Timon voiton sinetöivä ja lopulliset festat käynnistävä maali. Ei se lopulta vaatinut kuin pohjolan poikien tasonsa nostamista sillä tärkeimmällä hetkellä. Muuten oltiin kyllä ihan kolmen taitavan espanjalaispelimiehen varassa.

MESTARUUSJUHLAT

Kolmas hatunnosto: espanjalaiset. Tavallisesti täällä tulee välteltyä manolojoukkioita. Ihan vain siksi, kun kieli on aina se hiton espanja. Mutta kun kieli on jalkapallo, niin jopa paatuneinkin sydän (Timo) lämpeää. Huikea oli joukkueemme. Ja juhlia ne myös osaa.

Ihan tuli mitalit ja kaikki. Ja järkynkokoiset pokaalit meille ja maalikunigas-Carlosille. Siirryttiin lopulta Giardiniin juhlimaan ja hauskaa oli meno. No, ainahan se on kun jotain "isoa" voittaa.

Pepe & vaikuttavan kokoinen pokaali

Giardinin humua..

Huvittavana yksityiskohtana oli tuo jo kuvaamani puskumaali. Parisenkymmentä tyyppiä on nyt matsin jälkeen tullut siitä milloin missäkin höpöttämään. Hienoin tarina tuli vastustajan veskarilta. Oli kelannut mielessään, ettei tilanne ole millään mittapuulla vaarallinen. Ei sitten tämän takia tehnyt mitään. Katseli vain. Maalin jälkeen olivat pakin kera katselleet toisiaan ja hymyilleet. Ei tuollaista kuulemma vain tapahdu.

Atletico Botellon, campione- ja capocannoniere -pokaalit
sekä tifosit

Opinnot purkkiin

Opiskelijavaihtoon kuuluu suorittaa muutama opintokin. Se on nyt tehty. Ja harvoinpa iisimmin kuin täällä. Taskuun tipahti lopulta neljän kurssin pojot. Tuo tarkoittaa kaiketi lukua 25. Pari kielikurssia ja toiset kaksi oikiksesta.

Ihan kiitettävän soutu-huopaamisen jälkeen päädyin suorittamaan kurssit Comparative Civil Procedure sekä Diritto del Commercio Internazionale (International Trade Law). Nyt jälkikäteen olen lähinnä shokissa siitä kuinka simppelisti nuo pystyi läpi hutaista.

Oikeustieteen syntymäkoti eli Bolognan oikis

Comparative Civil Procedure

Hyvin symppis kurssi. Professorina hupsu italialainen mies hyvällä englannilla. Mutta tietty aksentilla, joka harvemmin laittaa hihittelemään. Tunnit sujui mukavasti keskustellen miten asiat missäkin päin maailmaa funkkaa. Huipennus oli kuitenkin viimeinen viikko. Luennoimaan saapui proffa Atlantin takaa. Kyseessä oli aidosti kova nimi sillä viikko meidän jälkeen sama tyyppi oli jenkkien senaatin kuultavana asiantuntijana samoista asioista mistä höpisi meille. Henk. koht. parhaita luennoitsijoita, mitä ikinä nähnyt.

Hupaisa juttu koko vierailussa oli oman proffamme huoli kiinnostuksestamme. Koska mitään läsnäolopakkoa ei ollut, jengiä luuhasi vähän siellä täällä. Viikkoa ennen saatiin huokutteleva koukku: vika viikko mestoilla aktiivisella tuntiosallistumisella niin ei pidetä lainkaan koetta. Mikäs siinä!

Viikko menikin mainiosti. Aivan vika tunti oli aiheesta "ryhmäkanne". Kyseessähän on jenkkien rakas lapsi, joka on lähes järjestäin taustalla maailmalle leviävissä uutisissa käsittämättömän suurista korvaustuomioista.

Itse innostuin aiheesta, koska pari vuotta sitten tietynlainen ryhmäkannemahdollisuus runnottiin Suomeenkin. Keroilin tästä ja kuinka se eroaa huomattavasti USA:n vastaavasta sekä hauskan tarinan kaverinini aikoinaan ostamasta kamerasta.

Tunnin jälkeen proffamme ilmoitti tyytyväisyytensä ja perui kokeen. Ja arvosanat saa tässä samantien. Sain 28/30. Mut kuulemma "pelasti" viimeinen ryhmäkannetunti, jossa "loistin ja sain jenkkiproffan nauramaan". Että silleen..

Huikeempi oli kuitenkin dialogi sveitsiläissällin kera:
- Ajattelin antaa 25. Jos et ole tyytyväinen, voit tehdä kokeenkin.
- Mitä jos saan siitä kokeesta paremman?
- Vaikeetahan se on, mutta sitten varmaan saat paremman arvosanankin.
- Pitää vähän miettiä.. voisihan se olla kiinnostavaakin tehdä se koe.
- No, sanotaan 27.

Toisin sanoen proffallamme ei ollut minkäänlaista kiinnostusta laatia koetta saatika tarkistella sitä. Ymmärrän hyvin. Täällä nimittäin lepää tuo mollukka taivaalla ihan kivasti näin kesäisi.

Tehtiin me sentään kurssin aikaan laajahkot parityöt, mitkä sitten esiteltiin koko luokalle. Omani tein erään brassijäbän kera. Aloitusmiitinki oli hauska. Aiheita heiteltiin ilmoille ja tartuin yhteen. "Ok, saadaanko me pari tälle komealle suomalaispojalle? Mitä sanotte tytöt.." Hiljaisuus, jonka keskeyttää tämä brassipoika. "Valitan, Mikko. Kovasti yritin.."

Tägi laitoksen edessä: "Laki on laiton"

Diritto del Commercio Internazionale

Tämä oli kinkkisempi kurssi, koska kielenä oli italia. Aiheena lähinnä WTO ja sen vaikutus kv-kaupankäyntiin. Kokeen virkaa toimitti 20 minsan esitys valitsemastaan aiheesta. Jätin touhun oikeaan koepäivään muiden tehdessä omansa vikojen luentojen aikana. Tämä oli virhe. Kyseinen päivä sattui olemaan professorin känkkäränkkäpäivä.

Kolme edelläni ollutta tyttöä reputti ja yksi poistui paikalta itkien. Hieno hetki astua kehiin. Puhuin viitisen minuuttia aiheestani, jonka jälkeen proffa latasi about 20 kysymystä lähes kaikesta mitä kurssilla oli käyty läpi. Oli melko alaston olo. Aiemmin näkemieni esitysten kaava oli ollut tämä: puhu 20 min, stop riittää, ehkä yksi kyssäri tai ei ollenkaan ja 30 pojoa. Ero tuohon oli siis melkoinen.

Höpisin mitä mieleen tuli ja pari kertaa sain kuulla "ei ole totta" -huudahduksen. "Niin.. no, mähän tässä vähän niinkun veikkailen miten nää jutut voisi olla". Pari tilanteesta kummunnutta kaskuakaan ei kummoisesti auttanut. Pääsin kumminkin läpi. Ja sain kokea sellaisen kummallisuuden kuin suullinen tentti.

----------------

SUULLISET TENTIT

Täällä tosiaan ylivoimaisesti suurin osa tenteistä on suullisia. Konsepti on tämä: ilmoitustaululle tulee alkamisaika, jolloin ilmeisesti ilmoittautumisjärkässä aletaan suorittamaan itse tenttejä. Luokan edessä jutellaan tentaattorin kera kurssin aiheista ja koetetaan vastailla kysymyksiin. Jos tietoa ei löydy, siirrytään toiseen aiheeseen. Lähtökohtaisesti pitää toivoa, että pääsisi suorittamaan tenttiä itse professorille. Aina se ei onnistu. Vastassa voi olla myös tiukat assarit, jotka koittavat kovasti päteä akateemisen uran toivossa.

Erikoista touhussa on se, että muut näkevät ja kuulevat tapahtumat. Tosin jos jengiä on paljon, taustamelu peittää puheen. Jännä juttu on myös arvosanojen antaminen samantien. Juttelet sen vartin ja se on siinä. Tapahtuma kokonaisuudessaan voi kestää todella kauan. Pahimmillaan parikin päivää. Siinä sitten vain odotellaan omaa vuoroa.

Kysyin tästä italialaisilta opiskelijoilta ja heille suulliset tenti ovat tietenkin itsestäänselvyys. Lähinnä kummastusta aiheuttaa se, ettei meilläpäin sitä harrasteta.
- Onko teidän kaikki tentin kirjallisia?
- Lähtökohtaisesti kyllä. Ihan kaikki.
- No huh huh. Siinähän on niin helppo luntata!
- Ai siis mitä? Tuonko takia teillä sitten on suulliset?
- Luulisin näin. Kirjallisissa kun on niiiiiin helppo kattoa muilta.
- Jaa. Selvä on sitten..

Opiskelijoita odottamassa vuoroaan.
Samankokoinen sakki on sisällä luokassa.

Putoamiskamppailu

Pikkupoikana hekumoin ajatuksella elää Serie A-kaupungissa. Tehty ja hienoa oli. En kuitenkaan osannut ajatella siitä tulevan jotain tavallista suurempaa. Koin nimittäin raastavan mittelön elämästä ja kuolemasta, taistelun tippumista vastaan, eli kotikaupungin joukkueen putoamiskamppailun.

Lehdessä laskettiin pääsarjapaikan arvoksi noin 40 miljoonaa euroa. Se on iso summa rahaa. Varsinkin aikoina, jotka koettelevat myös jalkapalloseuroja kovalla kädellä. Putoaminen tasoa alemmaksi juuri tänä vuonna on vielä tavallista pahempi par'aikaa rustattavan uuden televisiodiilin vuoksi. Tämä tulee kasvattamaan A:n ja B:n kuilua yhä entisestään.

Vuoden 2009 "La Sfida Salvezza" kulminoitui Bolognan, Torinon ja Chievon väliseksi kiistaksi kahdesta jäljellä olevasta paikasta auringossa.

• Viikko 35: Bologna matkustaa Torinoon ja tasoittaa pelin viisi minuuttia ennen loppua Di Vaion pilkulla. Toivo elää.

• Viikko 36: Bologna puolittaa lippujen hinnat ja stadion on täpötäynnä. Vieraana ollut Lecce ottaa johdon, mutta Di Vaio tasoittaa. Volpi vippaa voittomaalin 94 minuutilla, käytännössä pelin viimeisellä potkulla. Stadion räjähtää ja toivo jatkaa eloaan. Epäonneksi Torino nappaa kauden ensimmäisen vierasvoittonsa ja Bologna pysyy viivan alapuolella.
  

• Viikko 37: Kauden toiseksi viimeinen kierros ja edessä vieraspeli Chievoa vastaan Veronassa. Pitkin viikkoa kaupungille alkoi ilmestyä tämäntapaisia tageja:
  

"Kaikki Chievoon"

Eihän siinä auttanut muu kuin totella. Liput haltuun ja junalla Veronaan. Joukkueensa perässä vieraspeleihin matkaaminenhan on peruskauraa tosifaneille. Myönnettävä on, aivan oma erityislaatuinen viehätys siihen kuuluu. Stadikalla oli bolognalaisille eristetty kokonainen kaarre, koska meitä oli siellä todella paljon, yli 5000. Vierasfanit ovat aina sitä kiihkeintä kannattaja-ainesta, joten voi veljet, että laulu raikasi.

Itse toiminta kentällä olisi unettanut kenet vaan, mutta se ei ollutkaan tämän tapahtuman pääpointti. Tärkeintä ei ollut voittaa Chievoa, vaan ohittaa Torino. Stadion pauhasikin joka kerta tilanteen Torinosta lävähtäessä tulostaululle. Veronassa pelimme päättyi 0-0 ja pelaajat kerääntyivät radion ääreen kuuntelemaan toisen pelin lopun.

Genoa iski viimeisellä minuutilla (tietenkin) 3-2 -voittomaalin ja fiilikset Veronassa lähtivät lentoon. Meno kentällä oli melko surrealistinen molempien joukkueiden juhliessa kuin viimeistä päivää. Chievo varmisti säilymisensä ja Bologna nousi viimeisen säilyjän paikalle, ohi Torinon.

Harvemmin sitä on todistanut yhtä myötämielistä ottelua kuin tuo. Hienoimpia hetkiä oli molempien fanien yhteilaulut. Toinen puoli stadikkaa aloittaa ja toisen vastaa. Wau! (Normaalisti toinen puoli yritetään viheltää hiljaiseksi)

Stadio Marc'Antonio Bentegodin vieras-curva sinipunaisena

Chievo säilytti sarjapaikkansa..

..joten se on juhlan paikka.

"Olemme yhä täällä, anteeksi että häiritsemme"

Peli Torinossa sai lopulta absurdeja piirteitä. Torinolaisten kasetti ei kestänyt viimehetken tappiota ja rähinä oli valmis alkamaan. Peräti seitsemän(!) Torinon pelaajaa sai pelikiellon viimeiseen otteluun. Huippuna manageri ilmoitti ihmettelevänsä genovalaisten motiiveja. Raukkaparan mielestä kun oli käsittämätöntä, että vastustaja pelasi tosissaan vaikka heillä ei pitänyt olla enää panosta mistä pelata. Enpä ole aiemmin moista kuullut..

• Viikko 37: Bologna ja Torino tasapisteissä ja toinen tulee tippumaan. Keskinäisten otteluiden takia Bologna säilyisi tasatilanteessa sarjassa. Peli kotona ja vastassa Catania. Liput taas puoleen hintaan ja stadion täynnä. Sekä Bologna että Torino siirtyvät otteluissaan johtoon. Toinen puoliaika alkaa Catanian vyörytyksellä ja kylmä hiki hivelee selkää. Vihdoin Roomasta tulee helpottavia uutisia Torinon ollessa tappiolla. Loppu menee jo juhliessa ja päätösvihellyksen jälkeen alkavatkin pippalot. Bologna säilyi sarjassa ja unelma jatkaa eloaan.

Kultatuolissa Marco Di Vaio,
mies joka lähes yksin piti Bolognan Serie A:ssa.

Festat Piazza Maggiorella

Mukana tietysti Vespa

-------------------

Putoaminen olisi ollut pirunmoinen sääli. Kävi nimittäin sitten niin, että kaupungin ylpeys, korisjengi Fortitudo, otti ja tippui. Kyyneliä virtasi ja puhuttiin jopa Basket Cityn kuolemasta. Mutta joo.. eiköhän sieltä vielä takaisin tulla. Täällä otetaan nämä asiat vaan niin kovin vakavasti.

Vastaan on tullut hyvin vahvalla kiihkolla kaupungin fudis- & korisseuroihin suhtautuvia paikallisia. Oli kiehtovaa seurata putoamiskamppailujen aiheuttamaa kärsimystä. Ja vielä hienompaa kokea portin molemmat puolet; Fortitudo päätyi kadotukseen, FC Bologna pelastui.

Mutta miksi uskontoviittaukset? Koska ilman niitä ei Italiassa voi urheilusta puhua. On tämä hupsu paikka..

Lämpöaalto ja puistot

Bolognaa koetteli harvinaislaatuinen lämpöaalto. Reilun viikon ajan asteet kipusivat pahimmillaan lähelle 40:ntä, keskilämpötilan ollessa 8 astetta normaalia korkeampi. Melkoinen vitsi elettäessä toukokuun puoliväliä.

Ongelmiahan tuollainen aiheuttaa. Täällä on joku spesiaali hot-line mihin voi soittaa ja ilmoittaa olevansa kuumissaan. Lanssilla huristeleva kaverini ei kyllä osannut sanoa miten se toimii. Kiiduhdetaanko paikalle tuulettimen kera? Ja pakko myöntää, että pikkasen hihitytti myös sinänsä traaginen otsikko, jossa sanottiin keskussairaalan olevan kuin saunassa istuisi, "Ospedale Maggiore come una sauna"

Mihin sitä kuumuutta sitten paetaan? Rantakaupunkihan tämä ei ole, joten suuntana on jompi kumpi kaupungin kahdesta isommasta puistosta.

--------------------

GIARDINI MARGHERITA

Giardini on hieno paikka. Bolognan henkireikä, valtavan kokoinen ja vihreä. Kaikkien kaupunkilaisten kohde kun ilmasto käy kestämättömäksi.

Puistossa on oikeastaan kaikkea, mitä voisi toivoa. On joki, metsää, terassi, siltoja, trampoliini, peliareenoita, juoksurata sekä tietty suunnaton nurmialue. Sekä kilppareita! Siellä ne joukolla lammessa uiskentelee. Tosin vähän kismittää, että olen noin 30v myöhässä. Tuolloin puistossa asusteli kaksi leijonaa. Ei mitään hajua miksi..

Giardini Margheritan nurmialuetta

Puiden katveessa on mukava laulella serenadia

--------------------

PARCO DELLA MONTAGNOLA

Aivan kämppäni vieressä on kaupungin toinen puisto. Vanhempi sellainen ja myös ongelmallisempi. Siellä liikkuu nimittäin hyvin kummaa jengiä.

Tilanne on harmillinen, koska puisto voisi olla vaikka kuinka mahtava. Paikka on täpösenään vanhoja patsaita sun muuta tyylikästä. Nyt se on vain rappeutumaan jätetty diilerien koti. Jonkinlainen asemasota lapsiperheiden ja hampuusien välillä on menossa. Erinäisiä julistuksia sinkoaa ilmoille, mutta mitään konkreettista ei vaikuta tapahtuvan.

Puisto tällaisilla patsailla ansaitsisi ryhtiliikkeen

Sinänsähän täällä pössytellään oikestaan missä vaan. Siinä on Finlands Lagin kasvattama jantteri kummissaan, kun keskellä päivää vastaan tulee lastenrattaita työntävä sälli jointti suussa ja toivottaa pollarille hyviä päivän jatkoja.

Sätkänsä voi nauttia vaikka puussa..