N. 30 000 asukkaan valtio koostuu yhdeksästä kylästä yhtä monen kukkulan päällä. Sinne päästäkseen tarvitsee auton. Jos omaa ei löydy, voi linjuriin hypätä Riministä. Tähän pari vinkkiä:
- Tsekkaa aikataulu. Niitä ei mene kovin usein.
- Osta lippu "läskiltä naiselta", jonka nimi osoittautui Robertaksi. Tuon ohjeen vastaanotin (vielä kahdesti!), kun Riminissä kyselin mistäs niitä lippuja oikeen saa..
Eli maisemat ovat hienot. Mutta sälä, millä paikalliset porskuttaa on pääosin turismi ja verokikkailu. Italialaiset käy San Marinossa ostoksilla (esim. rööki yli euron huokeempaa). Lähinnä mieleen tuli Porvoo ja Tallinna yhdessä paketissa.
SOTILAAT
Mutta sitten ne soltut. Maassa vaikuttaa vapaaehtoinen armeija, joka jelppailee poliisia. Ei niitä paljon voi olla.. mutta historiaa löytyy. Muinoin sanmarinolaisia kutsuttiin jeesaamaan lähialueen kyliä pahiksia vastaan. Niin kovin urheita nämä olivat. Ja mikäs on ollessa, kun pihalta löytyy..
VÄÄRENNÖKSET
Vaan kuinka huikea on maan plagiaatti-tuotanto. Eipä ole ennen vastaan tullut tuotetta, jota suoraan mainostetaan väärennöksenä, mutta jonka kylkeen on painettu tuotteen oikeuttava lakipykälä. En osaa sanoa, mikä tässä ilmiössä on taustalla. Kyselin parilta italialaiselta.. nauroivat ja sanoivat näkevänsä ekaa kertaa.
MAAJENGI
Voipi olla maailman jalkapallistisin valtio tämä San Marino. Alle 30 000 kansalaista, mutta oma 15 joukkueen mestaruussarja. Miten kummassa.. ei tietoa. Ja tietenkin maajoukkue myös. Vajaan sadan tappion lisäksi vyölle on kertynyt yksi voitto. Maan historian kunniakkain hetki koitti 2004 ystävyysottelussa Liechtensteinia vastaan.
No comments:
Post a Comment