Sympaattisen italialaiset

Vallan veikeitä nämä paikalliset. Muutamia esimerkkejä päivittäisistä ilmiöistä.

Jutteleminen

Italialainen ei ole koskaan hiljaa. Suu käy missä vain, kenen kanssa tahansa. Junamatkalla Roomasta Bolognaan vastapäätäni istui iäkäs herrasmies. Tyyppi aloitti keskustelemaan ja höpistiin lopulta koko kolmen tunnin matka. Erikoiseksi tämän teki se, että kyseessä oli suuren pankin johtaja. Hankala kuvitella Nordean päähefeä turisemassa oma-aloitteisesti mokkerisuomella tuntemattoman nuorukaisen kera (tai ylipäätään matkustavan junalla).

Avuliaisuus

Harvinaisen avuliasta jengiä täällä. Kerroin jo tytöstä, joka uhrasi ajastaan yli tunnin vain opastaakseen mut kädestä pitäen Ikeaan. Vähän väliä kuulee tarinoita tuntemattomien italialaisten ajaessa pitkiäkin matkoja eksyneitä vaihtareita oikeisiin määränpäihin.

Tietä kysyessä lisäinfoa kilautetaan kaverilta. Pyydä röökiä, niin voi olla hankalaa saada vain yksi. Kouraan työnnetään kolme.

Tämä toimii myös toisinpäin. Palveluksia odotetaan myös muilta. Rappuni alaovella varttuneempi nainen ojensi mulle käteen viisi appelsiinia: "kiikutappa noi vitoseen." Sanoin, että toki. Ei tosin hajuakaan miksi. Siellä oli vastassa toinen nainen, joka kiitti ja antoi mulle yhden aplarin.

Toisena päivänä vastaan tuli nainen: "Asutko täällä? Kyllä. Voinko käyttää vessaanne? Antaa mennä vaan." Sellainen kuva jäi, että oudompaa olisi ollut, jos tämä typy ei olisi visiittiä kämppäämme tehnyt.

Välittömyys

Sattumalta samassa paikassa oleminen tarkoittaa välitöntä frendiyttä. Täysin tuntematon naapuri pyysi valmistujaispippaloihinsa, koska oltiin samaan aikaan alaovella.

Tähän liittyy myös tapa kanssakäydä: koko ajan kosketellaan. Kun tavataan, annetaan pusut. Kun lähdetään heitetään femmat. Väliin mahtuu erinäiset olkapään kouraisut, selkään läppäisyt sekä pään haromiset. Mitään merkitystä ei ole sillä, olemmeko aiemmin tavanneet tai tulemmeko ikinä enää tapaamaan.

Leikkisyys

Hämmentävän vekkulia kansaa. Aina pilke silmässä ja huumoria on paljon sekä aivan kaikessa. Tämä on tietty piristävä seikka. Toinen puoli asiassa on täkäläisten iästä riippumaton intohimo leikkeihin. Vietät iltaa seurassa, jossa on enemmän kuin yksi italo.. jossain vaiheessa leikitään. Perus scramblesta ja arvailukisoista aina pampuilla hakkaamiseen, kun toinen yrittää ajaa vespaa. Ja ilme on aina näkemisen arvoinen, jos ilmoittaa tyytyväisyytensä vain olemisen hienouteen.

Huolettomuus

Italialaisten yleinen huolettomuus on hienoimpia asioita, mitä täällä on tullut vastaan. Asiat eivät vain ole niin just. Esim. talouskriisi.. kun siitä kysyy, niin harvapa jaksaa kovasti huolestua. Kaikki järjestyy joskus. Jos ei hyvin, niin sitten jotenkin toisin. Eihän sitä lopulta tarvitse kuin puun, jonka varjossa voi napostella viinirypäleitä. Ja niitä täältä löytyy.

Niheämpi seikka tässä on yleinen faktojen puute. Harvemmin käy niin kivasti, että saisit eksaktin vastauksen. Peruskeskustelu vilisee toteamuslauseita, jotka lopetetaan avoimilla mutta/kuitenkin -tuhahduksilla. (Toisin sanoen hiffaa sanat però ja comunque.) Seikka, joka käy välillä hermoille, mutta johon tottuu yllättävän nopsaa.

Ihmisystävällisyys

Ihmiset tuntuvat olevan täällä se juttu. Niistä pidetään kovasti. Jopa denoista. Luokse jäädään juttelemaan, kysytään vointia ja jelpataan lantilla.

Kysyin kamulta miksi se antoi euron mielestäni ärsyttävän tunkeilevalle pakistanilaiselle. "Se oli sympaattinen". Italialaiselle tuntuu olevan mahdoton ajatus olla noteeraamatta yllättäen eteen tuppautuvaa ja kättä tarjoavaa "frendiä". Ei ne tietenkään aina rahaa anna, mutta kuulumiset pitää vaihtaa. Kuuluu hyviin tapoihin.

Kiireettömyys

Henk. koht. saapasmaan suuria plussia on aikataulun puute. Alkamisaikoihin voi huoletta lisätä sen puolisen tuntia. Ja treffit on aina siinä sovitun ajan paikkeilla. Passaa mulle.

Mutta jos oikeasti sattuu olemaan kiire, älä ole Italiassa. Esim. kadulla kävely voi ottaa hermoille. Täällä sitä ei nimittäin ikinä ole opeteltu. Höpistään, katsellaan, kuunnellaan ja haistellaan. Tehdään suurin piirtein kaikkea muuta kuin edetään. Mutta taas toisaalta.. kuka sen on määritellyt, miten käveleminen pitäisi suorittaa?