Perdita di memoria

Tulipa sitten tumuteltua.. ensimmäistä kertaa koko Italiassaolon aikana. Parhaitenhan asiat oppii kantapään kautta. Kuten sen, että jos täälläpäin ostaa klubilla drinkin, sisältö on lähinnä etanoliin blandattua väkijuomaa.

Kun kemut kestityksineen kauempana kaupungista olevassa opiskelijaresidenssissä oli ohi (Syy lähinnä se, että paikan keittiö menee kiinni joka päivä 21:30. Siellähän olisi mukava asua..) siirryimme Hobby Oneen, josta tiesin vain, ettei kuulemma ole "yhtään mun oloinen mesta" (ei myöskään ollut). Sisään pääsi erilaisilla vaihtoehdoilla, joista ylivoimaisesti huokein oli 10 euron biljetti sisältäen kolme drinkkilippua. Se kourassa sisälle, jolloin toisella suomalaisella välähtää. Käteen on jäänyt avaamaton viinipullo. Onhan se nyt tuhottava ennen sisäänmenoa (loistoidea.. ja takaisin ulos).

Siinä hispanoiden kera sitä lipittäessä, tuli paikalle kolme italialaista, jotka kysyivät olisiko mulla sattumalta jotain sisäänmenolärpäkkää. Olihan mulla. Sen saa kuulemma vaan vaihtarit ja paikallisille se maksaa maltaita. Lainasin sitä ja sisään meni vuorotellen neljä Mikko Kohtalaa.
Mutta tätä ennen oli tietenkin tarjottava kiitokseksi shotit toisessa baarissa (joku hämärä kellarikolo, jota piti kaveri nimeltä Luigi).

Kun lopulta pääsin itse klubille, nuo kyseiset kolme drinkkiä tekivät tehtävänsä. Aamulla kännykkään oli ilmestynyt numeroita tällaisilta hahmoilta: "Ben", "Felipe", "Ian, the English, hilarious" ja tietenkin "Magee äijä baarista, futaa". Puolet noista on vielä mysteereitä..

Kuulin myös, että olin käynyt sujuvalla italialla "hyvin vakavan keskustelun jalkapallosta". Mitä tuo ikinä tarkoittaakaa, on siitä syytä olla ylpeä.

Jos ei muuta, niin hirmuisen hauskaa oli ainakin!

-------------------------------------------

Toinenkin Italia-neitsyys meni tällä viikolla. Pääsin vihdoin jalkapallon pariin. Vaihtareille on varattu parin tunnin vuoro aivan kämppäni vierestä aina torstaisin. Pieni kenttä, 5 vs. 5, kasa taivavia ja innokkaita pelimiehiä. Tykkäsin pirusti!

Paitsi säännöistä..
Voittajajoukkue jääköön kentälle ja häviäjät vaihtoon. Tämä oli hyvin tuskaista, koska satuimme voittamaan koko ajan. Kahteen kuukauteen ei mitään, eilen 2 tuntia fudista yhteen putkeen, tauotta. Kävin tänään italiantunnilla ja olin melkoisen hilpeä näky (muiden mielestä). En kertakaikkiaan pysty kävelemään ja jokaikiseen paikkaan kolottaa vallan vietävästi..

Karnevaalit

Viime viikolla juhlittiin.. kaikkialla, koko ajan. Oli karnevaaliviikko. Bolognassakin oli erinäisiä naamiaishuvituksia siellä täällä. Muutama tuli kierreltyä. Hahmoni oli kuulemma Jack Sparrow. En sitä itse tajunnut, mutta viitisen kertaa näin väitettiin. Tämä oli siitä hauska juttu, että otin Italiaan mukaan PEZ-hahmon, joka sattuu olemaan juuri tämä kyseinen merikarju. Hahmo onkin ollut suuri menestys, koska varmaan jokainen maailman ihminen tykkää vastaanottaa karkin PEZ-hahmolta.

Kuin kaksi jaskaa.. Sparrow & Kohtala

Sanan "carnevale" voisi kääntää suoraan suomeksi vaikka "näkemiin liha" ja sen tuhatvuotinen tausta liittyykin jotenkin paastoon ja pidättäytymiseen lihasta sun muista herkuista. Tuskan vastapainona on siis täytynyt hymistellä nassu piilossa. Karnevaaleja vietetään tähän aikaan kai yleisemminkin katolisissa maissa, mutta se suurin ja kaunein tälle omistautunut paikka on tietty Venetsia. Siellä maskeeraajat ovat korkean statuksen henkilöitä, joita ainakin ennen koskivat omat laitkin. Joten sinnehän sitä oli mentävä.

Sunnuntain aamujuna kohti Venetsiaa, mestoilla puolilta päivin, jonka jälkeen kävelyä, kävelyä ja vähän lisää kävelyä. Talot on lykätty paikoilleen kuin teltat festareilla, joten kadut ovat hyvin kapeita. Sinne sekaan järjetön määrä ihmisiä ja etenemisvauhti onkin helppo päätellä. Meiltä otti kolme tuntia päästä asemalta Piazza San Marcolle (normitilsu kuulemma: 20 min)

Siellä mennään..

Mutta eipä se mitään, koska nähtävää oli mielettömästi. Tietenkin koko erikoinen kaupunki, mutta varsinkin ihmiset. Joka toinen oli pukeutunut mitä mahtavimmalla tavalla. Peruskamaa oli klassinen Eyes Wide Shut -maski ja siihen sopiva kostyymi, mutta vastaan tuli myös mitä kummallisempia hahmoja.

Suosikkini löytyi tästä. Seurasin jäppistä aikani ja lystiä oli.. molemmilla

Kaveri oli päättänyt pukeutua kuumailmapalloksi

Huumoriosastoa.. (rööki kruunaa habituksen)

Karnevaalit oli kokemuksena hieno. Kaupungista en osaa sanoa muuta kuin, että hyvin poikkeuksellinen. Pikku kanaalit katujen paikalla on kaunista ja hämmentävää. Ihmisiä oli kuitenkin liikaa, jotta Venetsiasta olisi saanut sen kummempaa kuvaa. Sinne on mentävä uudestaan, ajan kera.

Matka takasin Bolognaan olikin haastavampi juttu. Vika juna lähti seiskalta. Olimme asemalla heti kuuden jälkeen, jolloin mahdollisuudet päästä junaan paljastuivat olemattomiksi. Juna oli täynnä ja villinä käyvä väkijoukko kansoitti ratapihaa. Reilun tunnin jälkeen kuulutus kertoi ylimääräisen junan olevan tulossa, mutta kukaan ei oikeen tiennyt milloin. No, tulihan se lopulta, reilun parin tunnin kuluttua. Harvemmin on ollut niin poikki kun tuolloin kotio päästessä, reilusti puolen yön jälkeen..

Hyvin epätietoinen ja turhauttava junan odotus oli kuitenkin muuten loistavaa aikaa. Kaikki kiitos tapaamillemme kahdelle italialaismiehelle, jotka myös pyrkivät Bolognaan. He vaativat saada tarjota meille ruokaa ja juomaa, joten mikäs siinä odotellessa. Toinen heistä oli asunut ympäri maailmaa, etenkin Afrikassa, jonkinlaisena diplomaattina, koko elämänsä ja tarinat olivat sen mukaisia. Viitisen tuntia juttelimme, sopivasti italiaa ja englantia vaihdellen. Henkilökohtaisesti suurin hetkeni oli kun italiaani kehaistiin ensimmäista kertaa täällä ollessani italialaisen toimesta.

Miekkoset kuluttivat vapaa-aikaansa lähinnä kiertelemällä eurooppaa orkestereiden sekä oopperoiden perässä. Hyppivät kattoon ladellessani pöytään nimet Salonen, Saraste, Segerstam, Franck & co. Kiinnostusta herätti myös maamme oopperatalo, lähinnä onko kyseessä klassinen vai moderni talo. Sanoin suoraan, ettei mulla ole oikeestaan hajuakaan mitä tällä kysymyksellä nyt ajetaan takaa. "No, esim. monet italian oopperatalot on 1600- tai 1700 -luvulta." Ok, no 90-luvulla avattu Oopperatalo taitaa sitten olla suht moderni...

Vaihdoimme lopulta numeroita ja herrat lupasivat tarjota Bolognalaisen illallisen reilun kuukauden päästä, kun molemmat ovat samaan aikaan kaupungissa. Toivotaan, että se tapahtuu. Sen verta hulvatonta seuraa olivat.

Hautajaiset.. (koko kaupunki suri)

Addio Giacomo Bulgarelli!

Viikon takainen torstai oli surun päivä. Tällöin rykäisi viimeisen henkosensa herra nimeltä Giacomo Bulgarelli. Kyseessä oli Bolognan symboli, kaupungin ikoni, FC Bolognan kulta-aikojen kapteeni. Mies pelasi koko uransa rossoblun paidassa ja johti joukkueen sen viimeisimpään Scudettoon 1964.


Maanantaina vietettiin hautajaisia..

Painelin mielenkiinnosta messiin. Keskustan La Cattedrale di San Pietro oli täpösen täynnä. Paikalla oli koko Bologna; mummoja, pukumiehiä, nuoria tyttöjä, vaareja, julkkiksia sekä perussällejä. Surijoita oli lähes 10 000. Kaikkihan ei kirkkoon mahtunut, joten kadut olivat tukossa ja liikenne tunteja seis.

La Cattedrale di San Pietro

Oli kiehtovaa kuunella saarnaa, jossa vähän väliä viitattiin jalkapalloon. Ja mieltä lämmittävästi joka toisella oli päällään jotain punasinistä, tavallisimmin FC Bolognan fudishuivi.

Oli ensimmäinen kerta kun satuin katolisiin menoihin. Tuli nimittäin kivasti puun takaa papin rauhantoivotuksen jälkeinen toimenpide. Jokainen kääntyy vierustoverinsa puoleen, kättelee ja toivottaa rauhaa. Hyvin mukava ele ja yksinkertainen suorittaa. Vai onko..

Lähinnä muita seuratessa olin vajonut melko hartaaseen tilaan. Yhtäkkiä kaikki liikkuvat ja säpsähdän. Vasemmalla ollut herrasmies ojentaa kättään ja sanoo mielestäni jotain hyvin kummallista. Mumisen hölmistyneenä takaisin ja käännyn oikealle. Nyt kättään ojentaa hymyilevä herttainen papparainen. Sekunnin pohdinnan jälkeen lausahdan "baci a te"..

Sanoin siis tosiaan tälle idoliaan kirkossa ikuiseen lepoon saattavalle iäkkäälle ukkelille "pusuja sinulle". Olin näin kuulevinani edelliseltä herrasmieheltä ja sen sekunnin pohdinnan jälkeen tulin siihen virheelliseen tulokseen, että kai se tähän sopii (eli tarkoittaa ehkä jotain muutakin). Jos nyt joku on lähiaikoina vastaavaan tilaisuuteen menossa, pieni ystävällinen vinkki: "pace a te".

Tässä vaiheessa katsoin parhaaksi poistua ja kirkon ulkopuolella olikin rutosti jengiä:






Otin myös videon, kun Bulgarellia kannettiin ulos. Melu oli mahtava kaikkien taputtaessa ja laulaessa "Un capitano, c'e' solo un capitano"
En onnistunut sitä tähän laittamaan, mutta youtubeen kylläkin:
l’ultimo saluto a Bulgarelli

Kaupunki oli koko päivän täynnä tämän näköisiä hahmoja:


Laitetaan vielä linkki FC Bolognan sivulle:
http://www.bolognafc.it/it/foto-immagini/0/102/31/3/O/Funerali-di-Bulgarelli

Oikean yläkulman kuvasta "L'ingresso del feretro" löytää vasemmasta yläkulmasta miehen muita ylempänä. Jelppasin miekkosen sinne. Itse kuvaan siinä vieressä mainitsemaani videota..

------------------------------------------

Ps. Koko kokemus oli mahtava ja mieleenpainuva, mutta parhaiten tulen muistamaan tuon "päivänä, jolloin näin Sinisan".

Toimituksen jo päätyttyä väistin lähestyvää minibussia. Bussi joutui kuitenkin pysähtymään, jolloin tajusin mikä se oli. FC Bolognan bussi. Ja mies ikkunassa kohdallani oli itse Sinisa Mihajlovic! 30 sentin päässä henkilö, jonka pelityyliä yritin niin kovasti jäljitellä junnuvuosinani. Tilannetaju kuitenkin yllättäen pelasi, enkä tehnyt mitään hölmöä. Sen sijaan annoin tilanteeseen sopivan hillityn "osanottoni" -nyökkäyksen. Tähän Sinisa vastasi..

Mestoilla oli myös Fabio Capello, jonka bongasin kaukaa.

Derby della Madonnina

Il derby di Milano eli Derby della Madonnina (Milanon Duomon päällä on Madonnan patsas) otti paikkansa sunnunta-iltana. Tapahtumaa valmisteltiin koko viikonloppu, lehdet ja netti täynnä ennakoita. Ne selanneena tuli vaihdettua ajatuksia lähikuppilassa. Kuusi derbyä San Sirolla todistanut Ermanno oli vakaasti sitä mieltä, että Maiconin ylläritervehtyminen ratkaisee koko shoun. En pannut vastaan.

Kick-offin lähestyessä suuntasin Irish Pubiin. Paikka tulvi populaa, mutta sain oivan paikan leppoisan milanistin (nimi oli Rui!) vierestä. Pari tuntia siinä reisituntumalla hermoilimme tunnelman ollessa lähinnä fantastinen.

minä ja rui, side by side, full of anger

Mieleen jäi mm:

• Interistien banneri Maldinin vikan derbyn kunniaksi: "Per 20 anni nostro rivale, ma nella vita sempre leale" (20 vuotta meidän vastustaja, mutta elämässä aina lojaali). Hieno ele, hieno mies..
• 18-vuotias Davide Santon. Interin oma Maldini. Täydet minuutit ekassa derbyssä debytoituaan alle kuukausi sitten.
  
• Adrianon ja Dekin huikeat esitykset!
  
• Interistien hupaisa pelko Burdisson ottaessa lämpöä loppuhetkillä. Väitin huolen olevan turha, johon Burdi vastasi ottamalla keltaisen 20 sekuntia kentälle tulosta.
• Interin kokonaisuutena vakuuttava esitys. Manukin tulee olemaan kovilla..
  

Ylipäätään hirmu viihdyttävä ottelu. Italofussen perus stereotypiat ammuttiin alas yksi toisensa jälkeen molempien joukkueiden painaessa talla pohjassa ja huvituskertoimen lähennellessä sataa. Ei voinut olla fiilistelemättä ajatuksella millaista olisi ollut San Sirolla..

Matsin jälkeen tapahtunutta:

• Lehdistö rummuttaa L'Imperatoren olevan palannut. Toivotaan niin..
• Tänään on Adrin synttärit. Lahjaksi poika sai vapauttavan tuomion maalistaan. Italiassa tutkitaan käsimaalit ja Gilardinohan tällä kaudella jo bännin sai. Melko mielenkiintoinen tuomio on englanniksi tässä:

“beyond any reasonable doubt, there was no deliberate intention to use arms to put the ball in the net. This is after considering the trajectory of the ball, and the bodily shape and movement of the player.”

Gazzettan otsikko: "Il derby di Adrimano" (mano=käsi)

Scudetto vaikuttaisi olevan aika pitkälti tässä. Mou ilmoitti itsevarmasti (harvemmin tosin ilmottelee..) matsin jälkeen kohtalon olevan omissa käsissä. Ja näinhän se on.

Tuskin maltan odottaa lauantaita. Inter saapuu Bolognaan. Kolmas kerta toden sanoi ja onnistuin vihdoin saamaan liput Interin peliin. Tunnin jonotuksen sekin lopulta otti. Tässä maassa lippujen hankkiminen on pirullisen työläs episodi. Mutta taskussa on, ja interistien curvaan..

hip ja hei

Huonesälää..

Kultani kävi täällä. Jälleennäkeminen oli odotettu ja hirmuisen mukava. Olen nyt iloisempi heppu.

Ensitöiksemme läksittiin metsästämään mulle sohvaa. Semmoinen mahtuisi enempi kuin hyvin 1,5x2,5 metrin tyhjään tilaan huoneessani. Vinkit puoli vuotta täällä asuneelta sakulta johtivat tyhjälle varastotontille sekä kirkkoon. Tontti jäi mysteeriksi, mutta kirkon takana oli "usati mobili" -kyltti, joten sisään vaan. Sekä kohta ulos.. ilman sohvaa, mutta jotain oppineena. Jos tila on täynnä italialaista äijä-energiaa, mahdollisuus huokeaan löytöön lähenee olematonta. Kymmenisen ukkoa seisoi vieressä kun omistaja esitteli "paikan halvinta" huntin divaania. Sanoin bujetin olevan parikympsyä, jolloin ilmoille kajahti "mamma miat" ja naurunremakat. Se siitä. Ja tuskin uusiks..

--------------------------------------

Mistä tulikin mieleeni onnistunut IKEA-reissu..

Kuten varmaan kaikkialla, sijaitsee se täälläkin vähän sivussa. Muutama pysäkki paikallisjunalla ja oletin olevani perillä. Kysäisin asiaa tytöltä, joka ilmotti ettei se ole täällä päinkään. "Mutta pysäkkihän on oikea?" "On ja ei.. tän nimisiä on kaksi." Jaa.. no miten sitten pääsen.. "Seuraa vain minua"

Kävelimme 10 minsaa bussipysäkille, odotimme puoli tuntia, matkasimme 10 minsaa bussilla ja kävelimme vielä 10 minsaa IKEAlle. Ovella Ledia toivotti hyvät jatkot ja varmisti vielä että muistan missä oikea juna-asema on.. Vasta siinä mulle valkeni, että tämä enkeli tuli tänne vaan opastaakseen mut perille ja kulutti siihen yli tunnin omaa aikaansa. Siitä se läks käppäilemään kohti bussipysäkkiä ja itse jäin ihastelemaan maailmaa.. Vastaavaa nimittäin tapahtuu harvasen päivä. Olihan tämä oma lukunsa, mutta kumminkin. Hirmuisen avuliasta ja ystävällistä kansaa nämä italialaiset..

IKEAsta ostin vuodevaatteet sun muuta pientä sekä pöllin juustohöylän. Kyseessä oli näytekappale, jonka otin messiin tarkoituksena kysyä mistä löydän myyntikappaleen. Eräs ystävä soitti ja jouduin tarkastamaan kalenterista osoitteen illaksi. Todennäköisesti tässä vaiheessa höylä oli mennyt taskuuni, koska käsiä on vain rajattu määrä. Seuraavan kerran bongasin höylän matkalla kotiin.. Häläri tuotteessa ja kielitaitoni olikin ollut koetuksella.

il affettaformaggio rubato

Ajattelin palata keskustaan bussilla ja tapasin pysäkiltä italialaisen ukon. Miekkonen sanoi olevansa tässä, koska ei tiedä missä juna-asema sijaitsee. Vaan kiitos Ledian, minäpä tiesin. Käppäilimme yhdessä junalle ja kysäisin, josko herra voisi puolittaa puhenopeutensa. Sehän passasi ja keskusteluun tuli tolkku. Luciano jutteli lentokoneista, paheksui hurvittelevaa aikamiespoikaansa sekä muisteli ihastellen Lasse Vireniä.. Ensimmäinen kerta kun keskustelin niitä näitä tuntemattoman kera italiaksi. Asiaa toki auttoi, että Luciano puhui kuin viisivuotiaalle ja kädet heilui jopa italialaisittain poikkeuksellisen paljon. Mutta kokemus oli hyvin palkitseva.

Harvinaisen viihdyttävä, se oikea "Fermata Casalecchio Palasport"

Kämppä haaviin

"Hommaa asuntonäyttö Italiasta" -lyhyt oppimäärä

1. Saavu Italiaan ja spottaa pubi wifillä.
2. Perusta sinne toimistosi (=kantapöytä).
3. Laita nettiin ilmoitus (varustettuna yhdellä hillityn vekkulilla lauseella).
4. Odota pari päivää, vastaanota aimo kasa vastausmeilejä ja huomaa olevasti maan halutuinta asuinseuraa (lauseesi on noteerattu ilolla).
5. Vastaile ilmoituksiin meilillä.
6. Odota pari päivää ja huomaa että juuri mitään ei tapahdu (osalla ei ole aikomustakaan vastata, he odottavat soittoasi).
7. Harjoittele pari lausetta itsestäsi, viisi kysymystä kämpästä sekä hätäapulause ja ota puhelin käteen.
   
8. Soita ilmoittajille. Sano päättäväisesti lauseesi ja toivo, että vastaus olisi aina joko "si" tai "no".
9. Totea toiveesi turhaksi ja kuuntele konekivääritahdin selostusta. Ole tarkkana ja koita bongata kysymys "capisci?". Huuda aina siihen väliin "No, puoi ripeterlo!"
10. Yritä poimia päivämääriä, kellonaikoja, osoitteita.. mitä vain, mikä auttaa löytämään kämpän oikeaan aikaan, oikeasta paikasta.
11. Kriittisellä hetkellä läväytä kehiin hätäapulause. Tällöin saat lisaaikaa koota ajatuksia, hengittää sekä kirjoittaa ylös saamiasi tietoja. (Itse kysyin jotain hömppää muista asukeista.)
12. Jos kämppä vielä kiinnostaa, sano kiitos, näkemiin ja mene katsomaan.

Multa kului touhuun parisen viikkoa. Asuin Sienassa ja toimistoni oli irkkupubin takahuoneessa. Tavoitteena oli keskustasijainti, oma huone ja italialaiset kämppikset.

Kävin kaksi kertaa Bolognassa kämppiä väijymässä. Näin 12, joista kuuteen toivotettiin tervetulleeksi. Murjuja tuli vastaan vain yksi, liian tyyriitä muutama. Paras tylyttämäni pesä olisi ollut hulppeat kaksi huonetta sekä parveketta omaan käyttöön alta neljän sadan. Sijainti oli huonohko. Eli mitenkään ylivoimasta tuo ei mitenkään ollut, työlästä kyllä.

Muutama vinkki tuleville sukupolville:

• Tarkasta mitä kuuluu hintaan. Lähes järjestäin vuokran päälle tupsahtaa spese (sähkö, vesi, kaasu yms..) ja netti. Nämä voivat olla jopa 100e/kk extraa.
• Kannattaa nähdä kämppä ensin. Sienasta käsin kämpät hommasi valokuvien perusteella kolme tyttöä. Yksi otti täällä omansa vastaan..
• Toimiva ja suosittu sivusto on Easystanza. (Sekä vain Bolognassa myös Bussola)
• Jos kädessä on tyhjää tänne saapuessa, no worries.. Kampusalue on täynnä asuntoilmoituksia. Soitin muutamaan niistäkin.
• Jos olet tyttö ja huolit jaetun huoneen, markkinat ovat sinun. Yli puolet ilmoituksista on kyseistä mallia. (Ylivoimaisesti hankalin tapaus on poika, joka tahtoo oman huoneen keskustasta)
• Sijainti on hyvin oleellinen tekijä. Baarista on hienoa käppäillä kotio. (Varsinkaan kun bussit ei mainittavasti iltaisin liiku)

Veli, kuume ja regolamente

Simo-veli tuli visiitille. Ajoitus oli..

Hyvä, koska sain vihdoin matkalaukkuni.
Ovela suunnitelmani lähteä matkaan vain perusrepun ja läppärin kera virtsasi kintuille siinä suhteessa, että Italiassa onkin tähän aikaan yllättävän kylmä. Jouduin käyttämään päivittäin melkein koko mukana olevaa vaatekertaa, joten käsipyykkiä tuli harrastettua rutkasti. No, kuukausi siellä täällä sujuu vaikka nakuna..

Huono, koska samantien kun saatiin romppeet himaan, alkoi heikottaa. Kuumetta 38 ja risat. Huominen olkoon parempi..

-----------------------------------------

Kielikurssista jotain positiivista..

Ängin itseni väkipakolla mukaan yhteen ryhmään. Mukavahko Signora vetää ja porukka on jees. Taso vaan on melkoista takapakkia. Tunnin tehtävinä oli mm. tilata huone hotlasta sekä nimetä Italian kaupunkeja.. On siellä mua parempiakin ja jengi on tasoon hiukan hajalla, joten katsotaan mitä tästä syntyy. Ja voinko ylipäätään sinne jäädä (vielä oli epäselvää)

-----------------------------------------

Loppuun näyte paikallisesta englannin taidosta. Asuimme Sienassa Villa il Pino -nimisessä asuntolassa, jossa oli tuskasen tiukat säännöt. Pari työntekijää viilas pilkkua, joten kahnauksiakin syntyi. Yhtenä päivänä seinälle oli ilmestynyt seuraava hieman kryptinen teksti, jonka eräs puolalainen tulkki kirjoitti sanatarkasti ylös:

"We remember to the resident guests that he is not able to bring particulary trouble after the hours 24.00 and before the hours 8.00 and among the hours 14.00 and the hours 16.00 every activity it will owe to end himself\herself\themselves within the time of the understood silence the use of the PC.

He is not able to reente in residence over the hours 2.00 without he authorization of the personnel of custody that not and kept over this time to open.

You are kept tell if not you reenter to sleep - and besides obligatory to deliver the key of the room in the gatehouse every time that the residence is left.

The use of the kitchen and granted only in the established schedules. (Draws da' regolamente general lodgings Villa the Pino' you have signed for acceptance yourselves)

The Gatehouse"

Aallonpohja..

Absolutely the low point of my journey thus far..

Tullessani Italiaan mielessä oli kaksi asiaa, kaksi tavoitetta, kaksi johtoajatusta..
Tänään molemmat ammuttiin alas.

Olin jo ryssinyt Inter-Manu pelin liput, koska passien tulostamisessa kesti yllättävän (liian) kauan..
Ei se mitään, koska edessä on kuitenkin Derby della Madonnina, Derby di Milano eli Inter vs. AC Milan. Liput tuli myyntiin aamulla ja Bolognasta niitä saa vain Banca Popolare di Milanon toimipisteistä. Seistiin kamun kera aamukasin jälkeen kassan edessä ja toiveet olivat korkealla. Edessä vain kolme ihmistä, joten vartti ja tiketit on taskussa.

Kahden hermoja riipivän tunnin jälkeen astuttiin ulos pankista. Synkkinä, toivottomina, ällistyneinä.. ja lipuitta. Piipahdettiin kuitenkin varmuuden vuoksi parissa muussa toimipisteessä ja uutiset oli melko tipauttavia. Toisesta oli myyty reilu kymmenen lippua, toisesta yli 20. Käsittämätön haaska omassamme sai myytyä tasan nolla (0) kappaletta lippuja. Koneisto reistaili ymmärryksemme mukaan maanlaajuisesti, mutta hyvin todennäköisesti olisi liput taskussa toisella toimipistevalinnalla.. Nyt ne on loppu (ellei tahdo maksaa yli sataa euroa).

Päivä jatkui kovasti odottamani kielikurssin ekalla luennolla. Ohjelman mukaan piti olla "oral test", jonka perusteella oli tarkoitus jakaa tasot. No, oliko.. muilla kyllä mutta iso osa jengistä oli sijoitetu suoraan self-study -ryhmään, mikä tarkoittaa ei-lainkaan-opetusta. Ei siis mitään. Voit istua kotona ja käyttää niiden (hyvin väsynyttä) ohjelmaa kielen opiskeluun, yksin, himassa.. ei tartte edes nähdä muita. Haistakaa paska. Ottaa niin päähän, ettei oikeen pysty edes olemaan..

Tavoitteet oli:
- opiskella italian kieli (muiden kera, jutellen)
- seurata Milanon derby paikan päällä (sori Alpo ja Timo, ei natsannu liput sitten teillekään..)

Tuli totaalisesti puun takaa kiva tyrmäys molempiin. Samana päivänä..

ps. kun juuri yritin tulla himppeen, ei avaimeni toiminut. Se on mennyt rikki. Kuinkas muuten. Onneksi vain puoli timmaa odottelua..

Taskuvarkaus (eli tervetuloa Bolognalaisittain)

Yleisön pyynnöstä muistellaan surullisen kuuluisaa ensikosketustani Bolognaan.

Reilut pari viikkoa sitten tulin käymään täällä muutamaa kämppää katsomaan. Ne läpi koluttuani tarkoitus oli palata Sienaan. Astuin asemalle vievään täpötäyteen bussiin. Toinen pysäkki ja selkääni tönäistiin. Bussi jatkoi matkaa ja tajusin rahapussukkani kadonneen. Tasku oli rikki, joten nilkit (2-3 pikkunassikkaa) toimivat agrella.

Hyppäsin ulos kadulle ja kelasin tilanteeni läpi. Vartti vikaan Sienan bussiin, ei rahaa lippuun, en tunne ketään kaupungista, luottokortit/henkkari viety.. Vitutti pari minsaa, jonka jälkeen tuli kummallinen vapaa oli. Mikäs tässä, olen tunnetusti onnekas heppu, katsotaan mitä tapahtuu..

Päivällä olin käynyt eräässä asunnossa, jossa asui venäläinen tyttö, Olga. Soitin ja kerroin mitä kävi ja kysyin, josko voisi päästä nettiin katsomaan puhelinnumeroita korttien sulkemista varten. Passasihan se ja Olga tuli myös mukaani pollariasemalle jelppaamaan kielen kera. Polizia-keikka olikin yllättävän nopsa ja vaivaton kokemus. Turha tosin.. enpä usko, että varattomuuteni oli heille viikonlopun ykkösasia.

Tilanteeseen tyytyväisenä imoitin tarjoavani meille pitsat. Vasta maksun hetkellä satuin hoksaamaan, ettei mulla edelleenkään ole millä maksaa.. Olgan piikkiin siis.

Palatessamme kämpille kysäisin Olgalta onko hän sattunu ajattelemaan, että olisin kirvesmurhaaja, joka vain keksii koko tarinan lompakosta..
Kuulemma oli, mutta ystävällisenä sieluna antoi luvan punkata yön vieraspedissä. Ja heitti vielä massia lippuun paluumatkalle Sienaan.

Tällä hetkellä passi on ainoa virallinen esineeni. Lompakossa oli ajokortti, luottokortti ja muut perussälät. Yhtään nostoa/ostoa eivät vorot kerenneet tehdä. Western Unionin kautta sain käteistä, mutta nyt olen käytännössä jälleen ilman.. Simo-veli saapuu viikonloppuna uusien korttien kera, joten normielo alkakoon pian.

Kokemushan tuo lopulta oli.. ehkä nihkeä, mutta sainpahan hyvän tarinan Sienaan. Kirjoitin siitä esseen loppukokeessakin. Kaksi asiaa harmittaa:
1) Rahapussukan oli Sissi rakkaudella mulle virkannut ja vielä Interin väreihin.
2) Uutta ajokorttia ei voi saada ilman että on paikan päällä Suomessa. Passi ainoona henkkarina ei ole paras tilanne.

Mutta olihan se osin hienoakin, että mut putsattiin jo ennen kuin edes kerkesin muuttaa tänne..

Bolognassa! (kämppä + calcio)

Saavuin Bolognaan sunnuntai-aamuna kello 9:30. Suunta kämpille, jossa oven avaa kanadalainen tyttö. Tyttö ilmoittaa juuri muuttaneensa mulle tarkoitettuun huoneeseen.. (jaahas..) Mutta yläkerran kämpässä on kuulemma vapaana parempi huone (jaahas..) Sinne sitten, tahdon koisia. Tyttö näyttää kämpän ja selittää, että tämä yläkerran huone on itseasiassa tarkoitettu sille, mutta koska alakerta oli jo vapaa, se punkkasi siellä pari päivää. Ja kun omistajat saapuu illemmalla, vaihdetaan mestoja päittäin.

Pari tuntia unta pollaan, jonka jälkeen suunnaksi Stadio Dall'Ara, Bologna Football Club 1909:n kotistadikka, jossa vierailee tänään Fiorentina. Völjyyn lähtee Timo, uusi tuttavuuteni kaupungista, ja lippuja on vielä runsaasti jäljellä. Syykin on selvä, lunta tupsahtelee kivasti.

Kökötämme katsomossa ja viittä vaille alkuvihellystä kuulemme hupaisan dialogin kuuluttajan ja yleisön välillä:
"Tämän päivän peli on peruttu.."
Alkaa möykkä ja buuauskonsertti
"Odottakaa, odottakaa! Peli pelataan jo huomenna kello kolme"

Olisihan se ollut kiva nähdä Mutu lumella..

Edessä olikin tutustuminen paikalliseen pubikulttuuriin parin ottelun myötä ja paluu vasta myöhään illalla kämpille.
Tapasin muut asukit vasta seuraavana päivänä, jolloin kanukkimimmi ei enää tohtinut alkaa sumplimaan kämpän vaihtoa. Viekas viivyttely tuotti tulosta ja asunkin seuraavat puoli vuotta luultua uudemmassa, isommassa ja paremmassa kämpässä (yksi kylppärikin enemmän!), paremmassa huoneessa ja vielä mukavampien kämppistenkin kera. Kaikki tämä samalla vuokralla. Hiphei!

Suunnattiin maanantainan uudestaan stadikalle ja nyt siellä näytti tältä:


Mutu tuikkasi kaksi heti alkuun, joten peli olikin siinä.. Oli kuitenkin hienoa vihdoin nähdä Bologna kentällä. Tullut seurattua joukkuetta melkein vuosi Suomesta käsin.. tammikuun hankinta (juuri Violasta) U-21-lupaus Pablo Daniel Osvaldo, Adailton, konkari Christian Amoroso sekä tietty Marco Di Vaio, Serie A:n maalipörssin johtaja. Kaikki siellä. Koko touhu olisi ollut vielä mukavaakin, ellei jokainen ruumiinosa olisi ollut umpijäässä. Miksi täällä ylipäätään pelataan talvella..?

Mitä matsista jäi mieleen? Mutun brace, Montolivon huikeat tarjoilut niihin sekä Violan Felipe Melo, 25-vuotias brassi, joka sai juuri kutsun Dungalta mittelöön Italiaa vastaan. En yhtään ihmettele miksi.

Kuukausi Italiassa

Tervehdys kaikille..

Tarkoitus on kirjoitella ylös pieniä ja suuria asioita ajastani Italiassa. Takana kuukausi Sienassa ja edessä puoli vuotta Bolognassa. Sienassa opiskelin kieltä kuutisen tuntia päivässä neljän viikon ajan, joten paketti oli mukavan tuhti. Asuin yliopiston asuntolassa ja jaoin huoneeni norskin sekä sakun kera. Hyppäys 8 kk:n työskentelystä omassa työhuoneessa leirikouluolosuhteisiin oli melkoinen.. mutta tarpeen! Nautin hyvin paljon. Olin jo unohtanut kuinka mukavaa on opiskella.

Ajastani Sienassa tuli kuitenkin mutkikkaampi kuin olin ajatellut. Ensin prakasi läppäri. Wireless ei toiminut siitä hetkestä eteenpäin kun Italiaan astuin. Kolme päivää tuhrin parissa asiaan perehtyneessä putiikissa ja suurin saavutus oli seuraava keskustelu:

Mikko: Kuulin toisesta paikasta, että olette kaupungin ainoa pulju, joka voi toimittaa mulle jonkinsortin usb-palikan langatonta nettiä varten. Näinkö on?
Donna: Si.
Mikko: Kauanko kestää, että sen saan?
Donna: Viikko.
Mikko: Koitan etsiä muualta.
(3 tuntia tyhjän kauhomista)
Mikko: Ciao, taas. Muistat varmaan asiani?
Donna: Si.
Mikko: Annan periksi, voitko tilata sen palikan?
Donna: No.
Mikko: Ja miksihän et?
Donna: Laitoin jo tän viikon tilauksen tunti sitten. Seuraava lähtee viikon päästä.

Tilaus oli sähköpostiviesti jollekin taholle.. mutta uuttahan ei tämä naikkonen suostunut lähettämään.. Mikäs siinä. Lopulta löytyi oikea elektroniikkakauppakin ja asia hoitui.

Lisämutkia aiheutti kämpän etsiminen sekä lompakon nyysimisestä johtunut kortti/käteiskato.. mutta ei mitään ylitsepääsemätöntä eikä edes lopulta kovin pirullista.

Par'aikaa asun siis Bolognassa, naputtelen tätä kirjoitusta omasta huoneesta mukavassa kämpässä. Pari päivää täällä takana ja pikkuhiljaa pitäisi katsella mitäs täällä puuhaillaan.

Palataan,
hip ja hei!