Karnevaalit

Viime viikolla juhlittiin.. kaikkialla, koko ajan. Oli karnevaaliviikko. Bolognassakin oli erinäisiä naamiaishuvituksia siellä täällä. Muutama tuli kierreltyä. Hahmoni oli kuulemma Jack Sparrow. En sitä itse tajunnut, mutta viitisen kertaa näin väitettiin. Tämä oli siitä hauska juttu, että otin Italiaan mukaan PEZ-hahmon, joka sattuu olemaan juuri tämä kyseinen merikarju. Hahmo onkin ollut suuri menestys, koska varmaan jokainen maailman ihminen tykkää vastaanottaa karkin PEZ-hahmolta.

Kuin kaksi jaskaa.. Sparrow & Kohtala

Sanan "carnevale" voisi kääntää suoraan suomeksi vaikka "näkemiin liha" ja sen tuhatvuotinen tausta liittyykin jotenkin paastoon ja pidättäytymiseen lihasta sun muista herkuista. Tuskan vastapainona on siis täytynyt hymistellä nassu piilossa. Karnevaaleja vietetään tähän aikaan kai yleisemminkin katolisissa maissa, mutta se suurin ja kaunein tälle omistautunut paikka on tietty Venetsia. Siellä maskeeraajat ovat korkean statuksen henkilöitä, joita ainakin ennen koskivat omat laitkin. Joten sinnehän sitä oli mentävä.

Sunnuntain aamujuna kohti Venetsiaa, mestoilla puolilta päivin, jonka jälkeen kävelyä, kävelyä ja vähän lisää kävelyä. Talot on lykätty paikoilleen kuin teltat festareilla, joten kadut ovat hyvin kapeita. Sinne sekaan järjetön määrä ihmisiä ja etenemisvauhti onkin helppo päätellä. Meiltä otti kolme tuntia päästä asemalta Piazza San Marcolle (normitilsu kuulemma: 20 min)

Siellä mennään..

Mutta eipä se mitään, koska nähtävää oli mielettömästi. Tietenkin koko erikoinen kaupunki, mutta varsinkin ihmiset. Joka toinen oli pukeutunut mitä mahtavimmalla tavalla. Peruskamaa oli klassinen Eyes Wide Shut -maski ja siihen sopiva kostyymi, mutta vastaan tuli myös mitä kummallisempia hahmoja.

Suosikkini löytyi tästä. Seurasin jäppistä aikani ja lystiä oli.. molemmilla

Kaveri oli päättänyt pukeutua kuumailmapalloksi

Huumoriosastoa.. (rööki kruunaa habituksen)

Karnevaalit oli kokemuksena hieno. Kaupungista en osaa sanoa muuta kuin, että hyvin poikkeuksellinen. Pikku kanaalit katujen paikalla on kaunista ja hämmentävää. Ihmisiä oli kuitenkin liikaa, jotta Venetsiasta olisi saanut sen kummempaa kuvaa. Sinne on mentävä uudestaan, ajan kera.

Matka takasin Bolognaan olikin haastavampi juttu. Vika juna lähti seiskalta. Olimme asemalla heti kuuden jälkeen, jolloin mahdollisuudet päästä junaan paljastuivat olemattomiksi. Juna oli täynnä ja villinä käyvä väkijoukko kansoitti ratapihaa. Reilun tunnin jälkeen kuulutus kertoi ylimääräisen junan olevan tulossa, mutta kukaan ei oikeen tiennyt milloin. No, tulihan se lopulta, reilun parin tunnin kuluttua. Harvemmin on ollut niin poikki kun tuolloin kotio päästessä, reilusti puolen yön jälkeen..

Hyvin epätietoinen ja turhauttava junan odotus oli kuitenkin muuten loistavaa aikaa. Kaikki kiitos tapaamillemme kahdelle italialaismiehelle, jotka myös pyrkivät Bolognaan. He vaativat saada tarjota meille ruokaa ja juomaa, joten mikäs siinä odotellessa. Toinen heistä oli asunut ympäri maailmaa, etenkin Afrikassa, jonkinlaisena diplomaattina, koko elämänsä ja tarinat olivat sen mukaisia. Viitisen tuntia juttelimme, sopivasti italiaa ja englantia vaihdellen. Henkilökohtaisesti suurin hetkeni oli kun italiaani kehaistiin ensimmäista kertaa täällä ollessani italialaisen toimesta.

Miekkoset kuluttivat vapaa-aikaansa lähinnä kiertelemällä eurooppaa orkestereiden sekä oopperoiden perässä. Hyppivät kattoon ladellessani pöytään nimet Salonen, Saraste, Segerstam, Franck & co. Kiinnostusta herätti myös maamme oopperatalo, lähinnä onko kyseessä klassinen vai moderni talo. Sanoin suoraan, ettei mulla ole oikeestaan hajuakaan mitä tällä kysymyksellä nyt ajetaan takaa. "No, esim. monet italian oopperatalot on 1600- tai 1700 -luvulta." Ok, no 90-luvulla avattu Oopperatalo taitaa sitten olla suht moderni...

Vaihdoimme lopulta numeroita ja herrat lupasivat tarjota Bolognalaisen illallisen reilun kuukauden päästä, kun molemmat ovat samaan aikaan kaupungissa. Toivotaan, että se tapahtuu. Sen verta hulvatonta seuraa olivat.