Huonesälää..

Kultani kävi täällä. Jälleennäkeminen oli odotettu ja hirmuisen mukava. Olen nyt iloisempi heppu.

Ensitöiksemme läksittiin metsästämään mulle sohvaa. Semmoinen mahtuisi enempi kuin hyvin 1,5x2,5 metrin tyhjään tilaan huoneessani. Vinkit puoli vuotta täällä asuneelta sakulta johtivat tyhjälle varastotontille sekä kirkkoon. Tontti jäi mysteeriksi, mutta kirkon takana oli "usati mobili" -kyltti, joten sisään vaan. Sekä kohta ulos.. ilman sohvaa, mutta jotain oppineena. Jos tila on täynnä italialaista äijä-energiaa, mahdollisuus huokeaan löytöön lähenee olematonta. Kymmenisen ukkoa seisoi vieressä kun omistaja esitteli "paikan halvinta" huntin divaania. Sanoin bujetin olevan parikympsyä, jolloin ilmoille kajahti "mamma miat" ja naurunremakat. Se siitä. Ja tuskin uusiks..

--------------------------------------

Mistä tulikin mieleeni onnistunut IKEA-reissu..

Kuten varmaan kaikkialla, sijaitsee se täälläkin vähän sivussa. Muutama pysäkki paikallisjunalla ja oletin olevani perillä. Kysäisin asiaa tytöltä, joka ilmotti ettei se ole täällä päinkään. "Mutta pysäkkihän on oikea?" "On ja ei.. tän nimisiä on kaksi." Jaa.. no miten sitten pääsen.. "Seuraa vain minua"

Kävelimme 10 minsaa bussipysäkille, odotimme puoli tuntia, matkasimme 10 minsaa bussilla ja kävelimme vielä 10 minsaa IKEAlle. Ovella Ledia toivotti hyvät jatkot ja varmisti vielä että muistan missä oikea juna-asema on.. Vasta siinä mulle valkeni, että tämä enkeli tuli tänne vaan opastaakseen mut perille ja kulutti siihen yli tunnin omaa aikaansa. Siitä se läks käppäilemään kohti bussipysäkkiä ja itse jäin ihastelemaan maailmaa.. Vastaavaa nimittäin tapahtuu harvasen päivä. Olihan tämä oma lukunsa, mutta kumminkin. Hirmuisen avuliasta ja ystävällistä kansaa nämä italialaiset..

IKEAsta ostin vuodevaatteet sun muuta pientä sekä pöllin juustohöylän. Kyseessä oli näytekappale, jonka otin messiin tarkoituksena kysyä mistä löydän myyntikappaleen. Eräs ystävä soitti ja jouduin tarkastamaan kalenterista osoitteen illaksi. Todennäköisesti tässä vaiheessa höylä oli mennyt taskuuni, koska käsiä on vain rajattu määrä. Seuraavan kerran bongasin höylän matkalla kotiin.. Häläri tuotteessa ja kielitaitoni olikin ollut koetuksella.

il affettaformaggio rubato

Ajattelin palata keskustaan bussilla ja tapasin pysäkiltä italialaisen ukon. Miekkonen sanoi olevansa tässä, koska ei tiedä missä juna-asema sijaitsee. Vaan kiitos Ledian, minäpä tiesin. Käppäilimme yhdessä junalle ja kysäisin, josko herra voisi puolittaa puhenopeutensa. Sehän passasi ja keskusteluun tuli tolkku. Luciano jutteli lentokoneista, paheksui hurvittelevaa aikamiespoikaansa sekä muisteli ihastellen Lasse Vireniä.. Ensimmäinen kerta kun keskustelin niitä näitä tuntemattoman kera italiaksi. Asiaa toki auttoi, että Luciano puhui kuin viisivuotiaalle ja kädet heilui jopa italialaisittain poikkeuksellisen paljon. Mutta kokemus oli hyvin palkitseva.

Harvinaisen viihdyttävä, se oikea "Fermata Casalecchio Palasport"