La rossa

Bologna on punainen. Ja sellaiseksi sitä kutsutaankin ("la rossa").

Värillä on kaksi aspektia, jotka avautuvat vuorotellen. Ensimmäinen puoli lempinimestä suorastaan hyppää silmille. Sukellat ikivanhaan keskustaan ja ympärillä on punaista. Nouset johonkin kaupungin torneista, allasi velloo punainen meri.

Katunäkymää

Le Due Torri:n korkeampi puolisko (Asinelli)
avaa tällaisen näkymän.

Se toinen punainen onkin kiehtovampi ja kaupunkilaisille tärkeämpi. Eli politiikan punainen. Toisen maailmansodan jälkeen fasisteille kiukustuneet bolognalaiset ajattelivat toisin. Kehkeytyi näihin päiviin asti vahvasti vaikuttava sosialismisydän. Kommarit hallitsivat ja kaupunki kukoisti. 2000 -luvulla valta on vaihdellut puolin toisin ja samalla on alkanut paljon puhuttava keskustan rappeutuminen. Joten vanhan hyvän ajan haikailijoihin törmää alituiseen.

Aivan huikeaa asiaan liittyvää näytöstä pääsee sauraamaan päivisin keskusaukiolla, Piazza Maggiorella. Puolen päivän aikoihin mestoille ilmestyy pikkuinen pönttö. Pöntölle voi kuka tahansa astua ja paasata pois pahan olonsa. Hieno ja suosittu ruohonjuuripolitiikan muoto. Aiheet vaihtelevat Berlusconin polkemisesta tietyn korttelin talkkarin tylyttämiseen. Jos osaa verbaliikan, suosio on taattu. Jos kakistelee, vuoro vaihtuu. Ja tason takaa italialaisten käsittämättömät puhelahjat ja kriittisyys muita kuunnellessa.

------------------

Provissin poika, kaupungin kunkku ja Don Silvion viimeinen varteenotettava vasemmanpuolenen vastus, Romano Prodi asustelee Bolognassa. Entinen Italian pääministeri ja Euroopan komission puheenjohtaja jäi juuri eläkkelle, mutta miekkosen merkitys näkyy mm. 24h poliisivartiossa kämppänsä edessä. Pysyypähän milanolaiset "taulupää" -ivaajat kaukana..

Virkavaltaa uhmaten otettu kuva
suuren Romanon summerista.

Hulvattomin havainto punaisesta ytimestä näkyy muutamassa tiennimessä. Ylilyöntejä tahi ei, mutta bongattua tuli sekä Marxin, Stalinin että Leninin nimeä kantavat tiet.

Eräs kaupungin pisimmistä kaduista.
Lähti suoraan kotioveltani.

Huumorikuva

Mikä on nykytilanne? Eräällä aukiolla järkättiin konsertti. Paikalla puoli Bolognaa, meno villiä. Vasta mestoilla hokattiin mistä tässä on kyse. Keikkojen välissä kankaalle ammuttiin lyhäreitä fasistien sortamista pikkuihmisistä. Talojen seinille heijastettiin ikivanhoja punaisia marsseja. Tapahtuma oli pykätty erään 20 vuotta sitten kuolleen sardiinialaisen kommunistin muistoksi.

Kyteekö kaupungissa siis vahva sosialismin siemen? Oikeastaan ei. Sanoisin kyseessä olevan vain yleinen turhautuminen nykytilaan sekä vahva fasismin vastainen historia. Tämä tuntuu purkautuvan kaiken vastavoiman kannatuksena. Mutta selitä asia sitten mukana olevalle liettualaiselle, joka suu auki seurailee tapahtumia ja ilmoittaa vain: "Jos isäni näkisi tämän.."

------------------

Bolognalainen idealismi, joka elää ja voi hyvin:

"The type of young person we need is one who has learned to understand, who knows how to change things, and who wants to change them. Whether it is considered seemly or not, that person is a young revolutionary."

La Dotta - lukeva kaupunki

Bolognan eräs lisànimistà on "La dotta" (lukenut, oppinut). En ihmettele miksi..

UNIVERSITA'

Kaupungin yliopisto on koko länkkärimaailman vanhin. Ja maailman mittakaavassa vanhin yhä toimiva. Perustettu osapuilleen 1088. Nykyään 23 tiedekuntaa ja n. 90 000 opiskelijaa (lähes 1/4 kaupungin väestöstä).

Edellämainitut faktat johtavat siihen, että kaupunki on täynnä rutosti nuorta, ajattelevaa jengiä. Ja herranen aika kun täällä kelaillaan asioita. Olenkin vakaasti sitä mieltä, että jos maailman voisi rakentaa uusiksi, aivoriihen tulisi koostua bolognalaisista. Mutta toteutus tulisi delegoida jollekin toiselle, ei-missään-nimessä-italialaiselle, taholle.

Opiskelijoita ajattelemassa

Ja mikäs ajatellessa, kun ulkona näyttää tältä..

..ja sisällä tältä!
(Käsittämättömiä nämä italialaiset tiedekunnat)

KIRJASTOT

Niitä on paljon. Yliopiston isoin koostuu ymmärtääkseni 10 kerroksesta pelkkiä kirjoja. Kokonaiskuvaa on hankala saada, koska nuo kerrokset ovat jossain piilossa (maan alla ehkä..). Joku väitti sitä maailman isoimmaksi, tiedä sitten.

Pääsin erikoisen sattuman kautta käymään tuon rakennuksen kaikkein pyhimmässä paikassa. Normaalisti sinne on lupa astua vain professoreilla. Kyseessä on sali, jossa euroopan ensimmäiset opiskelijat ikinä ahersivat. Vaikuttava paikka.. siellä on myös kuvattu erilaisia davincikoodi -tyylisiä hämäriä kohtauksia lukuisiin elokuviin.

Kaupungin ylpeys on kuitenkin Sala Borsa, yleinen kirjasto Piazza Maggiorella. Se on kuulkaa hieno paikka. Hyvin varusteltu, toimiva, viihtyisà ja kaikin puolin positiivinen ilmestys. Paikallisten olohuone. Ja aivan keskustassa.

Kaupunkilaisia viihtymässä Sala Borsan edessä

Kyseinen lafka tarjoaa myös ilmaisen wlanin

Pidän myös kovasti täkäläisestä tavasta hoitaa kirjojen palautus. Rahallisia sanktioita ei ole, mutta kielto käyttää kirjastopalveluja niin monen päivän ajan kun aineisto on myöhässä (mutta aina vähintään kuukausi). Tehokas käytäntö heavy-usereita kohtaan. Ei-niin-tehokas, jos olet vaihtari ja tarvitset sen yhden kirjan per lukukausi.

Yhteen kursseistani nimittäin tarvitsi oppikirjan. Kirja pulitti 55€. Kaikki ostivat sen. Itse lampsin lainastoon ja siellähän niitä oli parikin. En koskaan ymmärtänyt, miksi muut eivät tehneet samoin. Kun lainasin opuksen, kirjastotäti aneli kolme painokasta kertaa, että sitten kanssa palauttaisin tuon kirjan, "Joo, ajattelin näin tehdä." Ja toki sen palautinkin. 2,5 kk myöhässä. Eli kärsin siis vieläkin tuon laitoksen julmettua rangaistusta; en saa lainata lakiaiheista oppikirjaa.. (harvemmin ilahduttaa kurinpito enemmän). Ja vielä tuohon kirjaan.. sitä ei ikinä tarvittu, koska kokeemme peruttiin. Tuli usealle melko kalliiksi.

Mutta ei hätää.. tähänkin auttaa Sala Borsa. Siellä on nimittäin maailman ylivoimaisimmat tuolit! Niille voi mennä ihmettelemään maailman menoa..

Voit istua ahkeroitsemis-asennossa..

..pitää tauon nojaten..

..tai kokonaan löhöten, eli rällä-tuoli!

KIRJAKAUPAT

Niitä on kaikkialla. Pieniä, isoja, erikoistuneita.. mitä vain. Jopa huikeita baari-kirjakauppa yhdistelmiä. Mutta lukumäärää hämmentävämpää on aukioloajat. Tuntuu kuin voisit ostaa kirjan melkein milloin vain. Se on erikoista kävellä yön taitteessa kotio, kun auki ovat vain kirjaputiikkien ovet. Saamani selitys: "Bolognassa miehetkin lukevat".

Peruskirjakauppa auki aina yli puolen yön

Ja sisältä löytyy aina runsaasti Paasilinnaa.
Sienasta bongasin kahdeksan eri käännöstä samasta puljusta