Värillä on kaksi aspektia, jotka avautuvat vuorotellen. Ensimmäinen puoli lempinimestä suorastaan hyppää silmille. Sukellat ikivanhaan keskustaan ja ympärillä on punaista. Nouset johonkin kaupungin torneista, allasi velloo punainen meri.
Katunäkymää
Le Due Torri:n korkeampi puolisko (Asinelli)avaa tällaisen näkymän.
Se toinen punainen onkin kiehtovampi ja kaupunkilaisille tärkeämpi. Eli politiikan punainen. Toisen maailmansodan jälkeen fasisteille kiukustuneet bolognalaiset ajattelivat toisin. Kehkeytyi näihin päiviin asti vahvasti vaikuttava sosialismisydän. Kommarit hallitsivat ja kaupunki kukoisti. 2000 -luvulla valta on vaihdellut puolin toisin ja samalla on alkanut paljon puhuttava keskustan rappeutuminen. Joten vanhan hyvän ajan haikailijoihin törmää alituiseen.
Aivan huikeaa asiaan liittyvää näytöstä pääsee sauraamaan päivisin keskusaukiolla, Piazza Maggiorella. Puolen päivän aikoihin mestoille ilmestyy pikkuinen pönttö. Pöntölle voi kuka tahansa astua ja paasata pois pahan olonsa. Hieno ja suosittu ruohonjuuripolitiikan muoto. Aiheet vaihtelevat Berlusconin polkemisesta tietyn korttelin talkkarin tylyttämiseen. Jos osaa verbaliikan, suosio on taattu. Jos kakistelee, vuoro vaihtuu. Ja tason takaa italialaisten käsittämättömät puhelahjat ja kriittisyys muita kuunnellessa.
------------------
Provissin poika, kaupungin kunkku ja Don Silvion viimeinen varteenotettava vasemmanpuolenen vastus, Romano Prodi asustelee Bolognassa. Entinen Italian pääministeri ja Euroopan komission puheenjohtaja jäi juuri eläkkelle, mutta miekkosen merkitys näkyy mm. 24h poliisivartiossa kämppänsä edessä. Pysyypähän milanolaiset "taulupää" -ivaajat kaukana..
Virkavaltaa uhmaten otettu kuva suuren Romanon summerista.
Hulvattomin havainto punaisesta ytimestä näkyy muutamassa tiennimessä. Ylilyöntejä tahi ei, mutta bongattua tuli sekä Marxin, Stalinin että Leninin nimeä kantavat tiet.
Eräs kaupungin pisimmistä kaduista.Lähti suoraan kotioveltani.
HuumorikuvaMikä on nykytilanne? Eräällä aukiolla järkättiin konsertti. Paikalla puoli Bolognaa, meno villiä. Vasta mestoilla hokattiin mistä tässä on kyse. Keikkojen välissä kankaalle ammuttiin lyhäreitä fasistien sortamista pikkuihmisistä. Talojen seinille heijastettiin ikivanhoja punaisia marsseja. Tapahtuma oli pykätty erään 20 vuotta sitten kuolleen sardiinialaisen kommunistin muistoksi.
Kyteekö kaupungissa siis vahva sosialismin siemen? Oikeastaan ei. Sanoisin kyseessä olevan vain yleinen turhautuminen nykytilaan sekä vahva fasismin vastainen historia. Tämä tuntuu purkautuvan kaiken vastavoiman kannatuksena. Mutta selitä asia sitten mukana olevalle liettualaiselle, joka suu auki seurailee tapahtumia ja ilmoittaa vain: "Jos isäni näkisi tämän.."
------------------
Bolognalainen idealismi, joka elää ja voi hyvin:
"The type of young person we need is one who has learned to understand, who knows how to change things, and who wants to change them. Whether it is considered seemly or not, that person is a young revolutionary."
No comments:
Post a Comment