Piazzat - kaupunkien keuhkot

Italian kaupungit hengittävät piazzojensa kautta. Ne ovat city-yhteisön ydin, sen sydän ja rytmi. Aivan oma hiffattava nyanssinsa koko paikallisessa kulttuurissa. Piazzat ovat jo itsessään näky, suurkaupunkien massiivisista aukioista pikkukylien intiimeihin toreihin. Mutta kuten muutenkin Italiassa, ihmiset ovat se juttu. Piazzoille keräännytään näyttäytymään, kaupustelemaan, istumaan, osoittamaan mieltä, juhlimaan, väittelemään, pelailemaan.. viettämään aikaa. Niillä käydään jatkuvaa teatterinäytöstä, jota seuraamalla osallistuu siihen itsekin.

Elämää piazzalla

Eräs hienoimmista löytyy Sienasta. Muotoilultaan kaareva alusta on täydellinen istuskeluun, eivätkä ympäröivät rakennuksetkaan tee pahaa silmälle.

Sienan Piazza del Campo

-----------------

BOLOGNAN PIAZZAT

Mahtavin - Maggiore

Bolognan aukioista suurin ja mahtavin on jo nimensä mukaisesti kaupungin keskiön Piazza Maggiore. Ihmisiä jatkuvalla syötöllä keräävä alue on ympäröity vaikuttavilla pytingeillä ja toimii alati jonkin tapahtuman stagena. Eräs huikeimmista on jokakesäinen tapa pystyttää siihen ulkoilmaleffateatteri. Voi pojat kuinka hienoa on seurata pahis-Clinttiä Leonen spagettilänkkärissä keskiyön tähtitaivaan alla tuhannen ihmisen seassa 800v. vanhojen puitteiden keskellä. Sekä törmätä kaupungin leffafestareiden taiteelliseen johtajaan, Peter von Baghiin, tämän jälkeen..

Bolognan sydän

Ihmisiä aukiolla..

.. sekä irstaan Neptunuksen luona.

Sotto le Stelle - taidetta tähtien alla.

Omalaatuisin - Verdi

Synti ja syke. Näin voisi kuvata kaupungin hämmentävintä aukiota, Verdiä. Sitä halkoo yliopistokatu Via Zamboni (paikallisille Via Crucis), joten sijainti on otollinen; sekä ytimessä että kampuksella. Verdi svengaa 24h. Päivisin aukeaa kansoittaa opiskelijat, nenäliinakauppiaat, kahviloiden asiakkaat sekä iltaisin hampparit, baarien asiakkaat, pikkurikolliset että poliisit. Ympärillä hyörii oopperaväki pohjoiskaarteen Teatro Comunalen vuoksi. Kaiken yllä saman lafkan kajareistaan toitottama tautoton klassinen musiikki.

Neppailua Verdillä

Aukio ei ole iso. Tästä huolimatta sen asukit ovat löytäneet omat reviirinsä. Kaljantissuttelijat istuskelevat keskellä tilaa, epämääräiset musisoijat Scuderian edustalla, oopperahyypät pällistelevät Zambonilla sekä kytät niiden vieressä. Viimeksimainitut eivät ole aina paikalla, mutta useimmiten iltaisin. Ja yhteenottojakin tapahtuu. Itse todistin yhden rajumman, jossa asusteina oli mellakkakuteet.

Aukean alkuiltaa.
Taustalla oopperatalo.

Verdin lounaskulmassa, Petronin alussa majaansa pitää kaupungin sykähdyttävin sakki, punkabbestiat. Eli punkkarit, joilla on koira. Mitä pelottavamman näköinen sen parempi. Sekä tyyppi että hurtta. Kyseessä on juuri Bolognalle ominainen ilmiö. Perustarinana on flopanneet opinnot ja mukaansa vievä seura. Sekä elämäntyylin turvaava rahallinen avustus vanhemmilta.

Sama poppoo hoitaa hyvin pitkälti myös kaupungin polkupyöpyöräkierrätystä sekä pössyttelykauppaa. Kun häiskien ohi käppäilee, perussointu onkin matala "fumi-bici, bici-fumi" (tsygiä & polteltavaa).

Verdin ja petronin kulma jokaisena päivänä

Toinen erityisilmiö ovat nessukauppiaat. Eli pikimustat afrikkalaiset ison valkoisen kauppakassin kera. Kassi sisältää lähinnä nenäliinoja ja taskut sytyttimiä. Peruspäivän aikana tapaat viitisen hymyilevää "frendiä", joilla olisi aina jotain juuri sulle.

Nessukauppias vauhdissa

Sympaattisin - Santo Stefano

Jos olet iltaisin vailla sen kummampaa puuhaa ja seura kelpaa, ota suunnaksi Santo Stefano. Saman tekee koko keskustan nuoriso jokaisena lämpimänä iltana ainakin jossain vaiheessa. Istutaan iisisti, viinipullojen sekä soittimien kera. Kerrassaan valloittava aukio.

Santo Stefano elää vain öisin.

La rossa

Bologna on punainen. Ja sellaiseksi sitä kutsutaankin ("la rossa").

Värillä on kaksi aspektia, jotka avautuvat vuorotellen. Ensimmäinen puoli lempinimestä suorastaan hyppää silmille. Sukellat ikivanhaan keskustaan ja ympärillä on punaista. Nouset johonkin kaupungin torneista, allasi velloo punainen meri.

Katunäkymää

Le Due Torri:n korkeampi puolisko (Asinelli)
avaa tällaisen näkymän.

Se toinen punainen onkin kiehtovampi ja kaupunkilaisille tärkeämpi. Eli politiikan punainen. Toisen maailmansodan jälkeen fasisteille kiukustuneet bolognalaiset ajattelivat toisin. Kehkeytyi näihin päiviin asti vahvasti vaikuttava sosialismisydän. Kommarit hallitsivat ja kaupunki kukoisti. 2000 -luvulla valta on vaihdellut puolin toisin ja samalla on alkanut paljon puhuttava keskustan rappeutuminen. Joten vanhan hyvän ajan haikailijoihin törmää alituiseen.

Aivan huikeaa asiaan liittyvää näytöstä pääsee sauraamaan päivisin keskusaukiolla, Piazza Maggiorella. Puolen päivän aikoihin mestoille ilmestyy pikkuinen pönttö. Pöntölle voi kuka tahansa astua ja paasata pois pahan olonsa. Hieno ja suosittu ruohonjuuripolitiikan muoto. Aiheet vaihtelevat Berlusconin polkemisesta tietyn korttelin talkkarin tylyttämiseen. Jos osaa verbaliikan, suosio on taattu. Jos kakistelee, vuoro vaihtuu. Ja tason takaa italialaisten käsittämättömät puhelahjat ja kriittisyys muita kuunnellessa.

------------------

Provissin poika, kaupungin kunkku ja Don Silvion viimeinen varteenotettava vasemmanpuolenen vastus, Romano Prodi asustelee Bolognassa. Entinen Italian pääministeri ja Euroopan komission puheenjohtaja jäi juuri eläkkelle, mutta miekkosen merkitys näkyy mm. 24h poliisivartiossa kämppänsä edessä. Pysyypähän milanolaiset "taulupää" -ivaajat kaukana..

Virkavaltaa uhmaten otettu kuva
suuren Romanon summerista.

Hulvattomin havainto punaisesta ytimestä näkyy muutamassa tiennimessä. Ylilyöntejä tahi ei, mutta bongattua tuli sekä Marxin, Stalinin että Leninin nimeä kantavat tiet.

Eräs kaupungin pisimmistä kaduista.
Lähti suoraan kotioveltani.

Huumorikuva

Mikä on nykytilanne? Eräällä aukiolla järkättiin konsertti. Paikalla puoli Bolognaa, meno villiä. Vasta mestoilla hokattiin mistä tässä on kyse. Keikkojen välissä kankaalle ammuttiin lyhäreitä fasistien sortamista pikkuihmisistä. Talojen seinille heijastettiin ikivanhoja punaisia marsseja. Tapahtuma oli pykätty erään 20 vuotta sitten kuolleen sardiinialaisen kommunistin muistoksi.

Kyteekö kaupungissa siis vahva sosialismin siemen? Oikeastaan ei. Sanoisin kyseessä olevan vain yleinen turhautuminen nykytilaan sekä vahva fasismin vastainen historia. Tämä tuntuu purkautuvan kaiken vastavoiman kannatuksena. Mutta selitä asia sitten mukana olevalle liettualaiselle, joka suu auki seurailee tapahtumia ja ilmoittaa vain: "Jos isäni näkisi tämän.."

------------------

Bolognalainen idealismi, joka elää ja voi hyvin:

"The type of young person we need is one who has learned to understand, who knows how to change things, and who wants to change them. Whether it is considered seemly or not, that person is a young revolutionary."

La Dotta - lukeva kaupunki

Bolognan eräs lisànimistà on "La dotta" (lukenut, oppinut). En ihmettele miksi..

UNIVERSITA'

Kaupungin yliopisto on koko länkkärimaailman vanhin. Ja maailman mittakaavassa vanhin yhä toimiva. Perustettu osapuilleen 1088. Nykyään 23 tiedekuntaa ja n. 90 000 opiskelijaa (lähes 1/4 kaupungin väestöstä).

Edellämainitut faktat johtavat siihen, että kaupunki on täynnä rutosti nuorta, ajattelevaa jengiä. Ja herranen aika kun täällä kelaillaan asioita. Olenkin vakaasti sitä mieltä, että jos maailman voisi rakentaa uusiksi, aivoriihen tulisi koostua bolognalaisista. Mutta toteutus tulisi delegoida jollekin toiselle, ei-missään-nimessä-italialaiselle, taholle.

Opiskelijoita ajattelemassa

Ja mikäs ajatellessa, kun ulkona näyttää tältä..

..ja sisällä tältä!
(Käsittämättömiä nämä italialaiset tiedekunnat)

KIRJASTOT

Niitä on paljon. Yliopiston isoin koostuu ymmärtääkseni 10 kerroksesta pelkkiä kirjoja. Kokonaiskuvaa on hankala saada, koska nuo kerrokset ovat jossain piilossa (maan alla ehkä..). Joku väitti sitä maailman isoimmaksi, tiedä sitten.

Pääsin erikoisen sattuman kautta käymään tuon rakennuksen kaikkein pyhimmässä paikassa. Normaalisti sinne on lupa astua vain professoreilla. Kyseessä on sali, jossa euroopan ensimmäiset opiskelijat ikinä ahersivat. Vaikuttava paikka.. siellä on myös kuvattu erilaisia davincikoodi -tyylisiä hämäriä kohtauksia lukuisiin elokuviin.

Kaupungin ylpeys on kuitenkin Sala Borsa, yleinen kirjasto Piazza Maggiorella. Se on kuulkaa hieno paikka. Hyvin varusteltu, toimiva, viihtyisà ja kaikin puolin positiivinen ilmestys. Paikallisten olohuone. Ja aivan keskustassa.

Kaupunkilaisia viihtymässä Sala Borsan edessä

Kyseinen lafka tarjoaa myös ilmaisen wlanin

Pidän myös kovasti täkäläisestä tavasta hoitaa kirjojen palautus. Rahallisia sanktioita ei ole, mutta kielto käyttää kirjastopalveluja niin monen päivän ajan kun aineisto on myöhässä (mutta aina vähintään kuukausi). Tehokas käytäntö heavy-usereita kohtaan. Ei-niin-tehokas, jos olet vaihtari ja tarvitset sen yhden kirjan per lukukausi.

Yhteen kursseistani nimittäin tarvitsi oppikirjan. Kirja pulitti 55€. Kaikki ostivat sen. Itse lampsin lainastoon ja siellähän niitä oli parikin. En koskaan ymmärtänyt, miksi muut eivät tehneet samoin. Kun lainasin opuksen, kirjastotäti aneli kolme painokasta kertaa, että sitten kanssa palauttaisin tuon kirjan, "Joo, ajattelin näin tehdä." Ja toki sen palautinkin. 2,5 kk myöhässä. Eli kärsin siis vieläkin tuon laitoksen julmettua rangaistusta; en saa lainata lakiaiheista oppikirjaa.. (harvemmin ilahduttaa kurinpito enemmän). Ja vielä tuohon kirjaan.. sitä ei ikinä tarvittu, koska kokeemme peruttiin. Tuli usealle melko kalliiksi.

Mutta ei hätää.. tähänkin auttaa Sala Borsa. Siellä on nimittäin maailman ylivoimaisimmat tuolit! Niille voi mennä ihmettelemään maailman menoa..

Voit istua ahkeroitsemis-asennossa..

..pitää tauon nojaten..

..tai kokonaan löhöten, eli rällä-tuoli!

KIRJAKAUPAT

Niitä on kaikkialla. Pieniä, isoja, erikoistuneita.. mitä vain. Jopa huikeita baari-kirjakauppa yhdistelmiä. Mutta lukumäärää hämmentävämpää on aukioloajat. Tuntuu kuin voisit ostaa kirjan melkein milloin vain. Se on erikoista kävellä yön taitteessa kotio, kun auki ovat vain kirjaputiikkien ovet. Saamani selitys: "Bolognassa miehetkin lukevat".

Peruskirjakauppa auki aina yli puolen yön

Ja sisältä löytyy aina runsaasti Paasilinnaa.
Sienasta bongasin kahdeksan eri käännöstä samasta puljusta

San Marino

Ihan tuossa vieressä on maailman viidenneksi pienin valtio. Tuli piipahdettua. Hämmentävä mesta. Jos maan virallinen nimi on "tyynein tasavalta" (Serenissima Repubblica di San Marino), miten voi jälkikäteen olla mielessä vain sotilaat, linnoitukset sekä aseet?

N. 30 000 asukkaan valtio koostuu yhdeksästä kylästä yhtä monen kukkulan päällä. Sinne päästäkseen tarvitsee auton. Jos omaa ei löydy, voi linjuriin hypätä Riministä. Tähän pari vinkkiä:

• Tsekkaa aikataulu. Niitä ei mene kovin usein.
• Osta lippu "läskiltä naiselta", jonka nimi osoittautui Robertaksi. Tuon ohjeen vastaanotin (vielä kahdesti!), kun Riminissä kyselin mistäs niitä lippuja oikeen saa..

Roberta keräämässä voimia.

Ja sitten katsellaan tällasta panoraamaa.

Eli maisemat ovat hienot. Mutta sälä, millä paikalliset porskuttaa on pääosin turismi ja verokikkailu. Italialaiset käy San Marinossa ostoksilla (esim. rööki yli euron huokeempaa). Lähinnä mieleen tuli Porvoo ja Tallinna yhdessä paketissa.

SOTILAAT

Mutta sitten ne soltut. Maassa vaikuttaa vapaaehtoinen armeija, joka jelppailee poliisia. Ei niitä paljon voi olla.. mutta historiaa löytyy. Muinoin sanmarinolaisia kutsuttiin jeesaamaan lähialueen kyliä pahiksia vastaan. Niin kovin urheita nämä olivat. Ja mikäs on ollessa, kun pihalta löytyy..

..valloittamattomia linnoituksia,..

..uljaita liikenteen ohjaajia,..

..pelottomia kissoja
(ei meinannut päästää läpi!),..

..julmettu määrä kaiken maailman aseistusta
(varsinkin sapelit ja varsijouset vaikuttivat)..

..sekä veitset jokaisesta Rambo-rainasta!

VÄÄRENNÖKSET

Vaan kuinka huikea on maan plagiaatti-tuotanto. Eipä ole ennen vastaan tullut tuotetta, jota suoraan mainostetaan väärennöksenä, mutta jonka kylkeen on painettu tuotteen oikeuttava lakipykälä. En osaa sanoa, mikä tässä ilmiössä on taustalla. Kyselin parilta italialaiselta.. nauroivat ja sanoivat näkevänsä ekaa kertaa.

"Jäljitelmätuoksut, 5€"

"Tämä tuoksu ei ole aito",
jonka jälkeen löytyy painettuna laki 408 art. 1.

MAAJENGI

Voipi olla maailman jalkapallistisin valtio tämä San Marino. Alle 30 000 kansalaista, mutta oma 15 joukkueen mestaruussarja. Miten kummassa.. ei tietoa. Ja tietenkin maajoukkue myös. Vajaan sadan tappion lisäksi vyölle on kertynyt yksi voitto. Maan historian kunniakkain hetki koitti 2004 ystävyysottelussa Liechtensteinia vastaan.

Voittoa juhlitaan vielä kesällä 2009!

Polizia

Ensimmäisiä asioita, mitä opetettiin: "pysy kaukana virkavallasta". Sopii.. Ainoa kanssakäyminen tammikuisen rikosilmoitukseni lisäksi onkin jäänyt Herra P:n henkkareiden tarkastukseen (itselläni niitä ei edes ollut, joten onnistuin onneksi hipsimään pois).

Harvapa hämmentää enempi kuin Italian poliisivoimat. Edes paikalliset eivät ole niistä täysin perillä. En yhtään ihmettele. Sekaannuksen syy on nimittäin erilaisten variaatioiden runsaus. Itselleni on kertynyt seuraavat bongaukset:

Paikallispoliisi

Kunnalliskyttä

Provinssin pollari

Carabinieri

(Hyvin salainen?) siviili-skoude

Isojen poikien poliisi

Ja tietty peruspoliisi

Asiaa selvitettyäni vastaan tuli näiden lisäksi vielä ainakin neljä erilaista pollariryhmittymää. Poppoilla on erilaisia vastuualueita ja valtuuksia. Näin eräässä yökerhossa numerolapun hätätapausta varten. Lapussa oli viisi numeroa ja kaikki eri poliisille.

112 on varattu legendaariselle taholle nimeltään carabinieri. Nämä Italian santarmit tuntuvat hoitavan poliisiasioita eniten. Jantterit ovat myös jatkuva komiikan lähde. Blondivitsit onkin täällä korvattu carabinieri-kaskuilla. Yleinen totuus vain on, että he ovat hyvin yksinkertaista porukkaa.

Tottakai vastaan tuli myös "fanaattisten poliisibongareiden" nettisaitti. Pari spottaustani voisivat olla edes jonkinlaista valuttaa näiden parissa:

Kolme rotua samassa kuvassa!

Salapoliisi
(seurasi erästä mielenosoittajajoukkiota)

Mika Aaltonen - yhden sukupolven myytti

Bolognan kuuluisimpia suomalaisia on herra nimeltään Mika Aaltonen. Viidesti on jo nimi heitetty ilmoille kansalaisuuteni kuulemisen jälkeen. Ensimmäinen kerta hämmensi ihan huolella ja joutui hetken miettimään, mistä oikein on kyse. No, tietenkin jalkapallosta. Tarina tunnetaan nimellä: "Il gol che ti cambia la vita" (maali, joka muuttaa elämän).

Mennään vuoteen 1987. TPS Turusta matkaa Milanoon massiivisen Interin vieraaksi. Pelataan UEFA-cupin ekaa kierrosta ja italialaiset odottavat ottelusta pelkkää muodollisuutta.. Ja mitä vielä! Tunnin kohdalla pallo tulee Aaltosen jalkaa ja kaveri lataa 30 metristä ohjuksen Zengan selän taakse. San Siro mykistyy ja peli päättyy 0-1.

Inter menee jatkoon voitettuaan vieraspelin, mutta Mikan legenda jatkuu. Interin presidentti päättää honkkelin suomalaisen olevan ilmiö ("Platini del Nord") ja lämäsee rahat pöytään. Koutsi Trapattoni ei kuitenkaan näe miehellä mitään käyttöä, joten edessä vuosi Sveitsissä. Paluu Milanoon, josta matka jatkuu suoraan vuodeksi (yllätys, yllätys) Bolognaan. Täällä Aaltosen Serie A -ura lähtee vihdoin lentoon. Loppusaldona kolme ottelua, 45 minuuttia ja muutama kosketus palloon (legenda vaihtelee yhdestä viiteen).

Mika eilen

Miksi näin mitätön kaveri yhä muistetaan? Keksin kolme syytä.

TARINA

Miehen stoori nyt vain on niin hieno. Päästä maailman kovimman jalkapallosarjan kärkijoukkueeseen yhdellä vaivaisella unelmapotkulla. Mitään muuta hän ei tehnyt.

MIES ITSE

Hämmentävä oli myös Aaltonen itse. Tajutessaan vapaa-aikaa olevan enemmän kuin tarpeeksi, hän kirjoittautui Bolognan yliopistoon. Taloustieteen tenttejä kertyi lopulta enempi kuin matseja pääsarjassa. Vähemmästäkin fani häkeltyy.

Aaltosesta löytyy itseasiassa yllättävän paljon matskua italiaksi. Jo pelkkä italian wiki-artikkeli on suurempi kuin suomen vastaava (kyseessä oli kuitenkin maamme historian ensimmäinen Serie A -pelaaja).

Kummastelua aiheuttaa varsinkin hepun myöhempi ura: jäsenyydet mm. seuraavissa kerhoissa: "American Council for the United Nation’s University Millenium Project of Washington", "World Future Society", "Speakers Forum" (josta mainitaan aina keskustelukumppaneina Bill Clinton ja Madeleine Albright.

BIDONI -KULTTI

Italiassa kirjoitetaan jalkapallosta aivan käsittämättömän paljon kirjoja. Fudiskirjallisuuden eräs alaryhmistä on nimeltään "bidoni". Normikielessä sana viittaa roskapönttöön. Calcio-maailmassa sitä käytetään kuvaamaan ulkomaalaisfloppeja. Niin huonoja pelaajia, että heistä tulee kulttihahmoja. Meidän Mikamme löytyy järjestäin näistä kirjoista.

Kyseessä oli aivan liian huono peluri mihin tahansa Serie A -joukkueeseen. Bolognan silloinen valmentaja sanoi haastattelussa, että Aaltonen hankittiin "per conterno". Conternolla tarkoitetaan ruokailun "side dishia" eli "lisuketta". Hyvin rohkaisevaa..

Seuraavat lauseet summaavat hyvin koko tarinan:

• "Mika oli komea, kouluttautunut ja lukenut, mutta hänellä ei ollut mitään tekemistä jalkapallon kanssa"

• "Aaltonen -futari oli turhake, Aaltonen -2007 voi voittaa Nobel -palkinnon."

• "Un mito per intere generazioni" (myytti kokonaiselle sukupolvelle)

Mika tänään

Ps. Löysin vain yhdestä kirjoituksesta summan, joka Aaltosesta olisi maksettu. Siinä seisoo 600 miljoonaa liiraa. Tarkoittaisi nykykurssilla yli 300 000 tuhatta euroa. Hyvin osui jalka palloon..

Calcetto

5 vs. 5

Hyvin hämmentävää.. tulla jalkapallon kehtoon ja lähteä pois pelaamatta kertaakaan itse lajia. En olisi tätä ennen matkaa uskonut. Nappulakengät vein jo pois vapun Suomen reissulla, koska täysin turhiksihan ne osoittautuivat. Ei löydy pelejä, ei..

Laji on nimittäin aina calcetto, 5 vs. 5, fife-a-side, calcio a 5. Kenttä vaihtelee kovaa tekonurmea muistuttavasta synteettiseen alustaan. Ja kengät on turffin tapaset.. Mikäs siinä. Helppo järjestää ja mukava pelailla. Melkonen ikävä vain muodostunut isoa kenttää kohtaan.

KAIKKI PELAA

99 % miespuolisista italialaisista pelaa jalkapalloa. Tästä lähtökohtaisesti hienosta asiasta löytyy yllättävä ongelma. Tapaat paikallisia, kysyt sujuuko fudis, "tietenkin", päädyt potkimaan niiden seuraan.. ja löydät itsesi sneppailemasta puujalkaisten sprinttereiden parista, jotka vain puuskuttaa viimeisen vartin.

Ero tottumaani on vain niin hulvaton. Kun joku sanoo Suomessa pelaavansa palloa, voit olla varma, että suurin osa syötöistä jää jalkaan. Italiassa näin ei ole. 5 vs. 5 -höntsät käyvät hyvästä liikunnasta. Taidot ovat toissijainen juttu. Jalkapallo on kansallisvelvollisuus ja sen avulla pysytään kunnossa. Eri lajien skaala on hämmentävän kapea. Jos urheillaan, potkitaan palloa.

-------------------

VAIHTARIVUORO

Kerran viikossa pelataan keskenämme. Tapaa hyvää jengiä, taitavia futareita ja hikoilee; viikon parhaita juttuja. Kenttä on kämppäni vieressä ja vuoro pari timmaa. Perfetto..

Uljaat futarit

-------------------

GUTI vs. POULSEN

Niin se aika muuttuu.. Vieraillessani Ukun luona Madridissa parisen vuotta sitten repussani oli mukana pläägät. Skulailtiin erasmus-vuorolla ja sain välittömästi lempinimen Guti. Kyllähän se passasi. Hieno peluri ja kaikin puolin positiivinen lisänimi.

Eivät ole espanjalaiset täällä niin huudossa. Kohdallani tämä tarkoitti pirullista tason pudotusta. Vähän väliä joku huikkaa kentällä Poulseniksi. Harmittaahan se, mutta onneksi kyseessä on vain "kaikki pohjoismaalaiset näyttää samalta" -ilmiö (eikä liity mitenkään pelityyliin).

Evoluutioni vaihtarifutaajana:
Elegantista Gutista Rotta-Poulseniin

-------------------

KENTÄT

Italian kaupungit on tupattu täyteen pikkuruisia calcetto-kenttiä. Ne ovat yleensä yksityisiä ja täten hyvin hoidettuja. Siitä sitten varaamaan vuoroa ja mestoille. Hintaa kertyy femma per nenu.

Tuo vitonen on itseasiassa hyvin tarkka lukema. Syystä, että mukaan kelpuutetaan aina vain se 10 jannua. Ei enempi. Tällöinhän voisi aina välillä lepuuttaa itseään, jotta taas jaksaisi paremmin kentällä. Mutta ei.. mieluummin kuukahdetaan puolen tunnin jälkeen ja kiukuttellaan kun väsyneenä ei homma enää luonnistukaan. Kummaa jengiä..

Sympaattisen italialaiset

Vallan veikeitä nämä paikalliset. Muutamia esimerkkejä päivittäisistä ilmiöistä.

Jutteleminen

Italialainen ei ole koskaan hiljaa. Suu käy missä vain, kenen kanssa tahansa. Junamatkalla Roomasta Bolognaan vastapäätäni istui iäkäs herrasmies. Tyyppi aloitti keskustelemaan ja höpistiin lopulta koko kolmen tunnin matka. Erikoiseksi tämän teki se, että kyseessä oli suuren pankin johtaja. Hankala kuvitella Nordean päähefeä turisemassa oma-aloitteisesti mokkerisuomella tuntemattoman nuorukaisen kera (tai ylipäätään matkustavan junalla).

Avuliaisuus

Harvinaisen avuliasta jengiä täällä. Kerroin jo tytöstä, joka uhrasi ajastaan yli tunnin vain opastaakseen mut kädestä pitäen Ikeaan. Vähän väliä kuulee tarinoita tuntemattomien italialaisten ajaessa pitkiäkin matkoja eksyneitä vaihtareita oikeisiin määränpäihin.

Tietä kysyessä lisäinfoa kilautetaan kaverilta. Pyydä röökiä, niin voi olla hankalaa saada vain yksi. Kouraan työnnetään kolme.

Tämä toimii myös toisinpäin. Palveluksia odotetaan myös muilta. Rappuni alaovella varttuneempi nainen ojensi mulle käteen viisi appelsiinia: "kiikutappa noi vitoseen." Sanoin, että toki. Ei tosin hajuakaan miksi. Siellä oli vastassa toinen nainen, joka kiitti ja antoi mulle yhden aplarin.

Toisena päivänä vastaan tuli nainen: "Asutko täällä? Kyllä. Voinko käyttää vessaanne? Antaa mennä vaan." Sellainen kuva jäi, että oudompaa olisi ollut, jos tämä typy ei olisi visiittiä kämppäämme tehnyt.

Välittömyys

Sattumalta samassa paikassa oleminen tarkoittaa välitöntä frendiyttä. Täysin tuntematon naapuri pyysi valmistujaispippaloihinsa, koska oltiin samaan aikaan alaovella.

Tähän liittyy myös tapa kanssakäydä: koko ajan kosketellaan. Kun tavataan, annetaan pusut. Kun lähdetään heitetään femmat. Väliin mahtuu erinäiset olkapään kouraisut, selkään läppäisyt sekä pään haromiset. Mitään merkitystä ei ole sillä, olemmeko aiemmin tavanneet tai tulemmeko ikinä enää tapaamaan.

Leikkisyys

Hämmentävän vekkulia kansaa. Aina pilke silmässä ja huumoria on paljon sekä aivan kaikessa. Tämä on tietty piristävä seikka. Toinen puoli asiassa on täkäläisten iästä riippumaton intohimo leikkeihin. Vietät iltaa seurassa, jossa on enemmän kuin yksi italo.. jossain vaiheessa leikitään. Perus scramblesta ja arvailukisoista aina pampuilla hakkaamiseen, kun toinen yrittää ajaa vespaa. Ja ilme on aina näkemisen arvoinen, jos ilmoittaa tyytyväisyytensä vain olemisen hienouteen.

Huolettomuus

Italialaisten yleinen huolettomuus on hienoimpia asioita, mitä täällä on tullut vastaan. Asiat eivät vain ole niin just. Esim. talouskriisi.. kun siitä kysyy, niin harvapa jaksaa kovasti huolestua. Kaikki järjestyy joskus. Jos ei hyvin, niin sitten jotenkin toisin. Eihän sitä lopulta tarvitse kuin puun, jonka varjossa voi napostella viinirypäleitä. Ja niitä täältä löytyy.

Niheämpi seikka tässä on yleinen faktojen puute. Harvemmin käy niin kivasti, että saisit eksaktin vastauksen. Peruskeskustelu vilisee toteamuslauseita, jotka lopetetaan avoimilla mutta/kuitenkin -tuhahduksilla. (Toisin sanoen hiffaa sanat però ja comunque.) Seikka, joka käy välillä hermoille, mutta johon tottuu yllättävän nopsaa.

Ihmisystävällisyys

Ihmiset tuntuvat olevan täällä se juttu. Niistä pidetään kovasti. Jopa denoista. Luokse jäädään juttelemaan, kysytään vointia ja jelpataan lantilla.

Kysyin kamulta miksi se antoi euron mielestäni ärsyttävän tunkeilevalle pakistanilaiselle. "Se oli sympaattinen". Italialaiselle tuntuu olevan mahdoton ajatus olla noteeraamatta yllättäen eteen tuppautuvaa ja kättä tarjoavaa "frendiä". Ei ne tietenkään aina rahaa anna, mutta kuulumiset pitää vaihtaa. Kuuluu hyviin tapoihin.

Kiireettömyys

Henk. koht. saapasmaan suuria plussia on aikataulun puute. Alkamisaikoihin voi huoletta lisätä sen puolisen tuntia. Ja treffit on aina siinä sovitun ajan paikkeilla. Passaa mulle.

Mutta jos oikeasti sattuu olemaan kiire, älä ole Italiassa. Esim. kadulla kävely voi ottaa hermoille. Täällä sitä ei nimittäin ikinä ole opeteltu. Höpistään, katsellaan, kuunnellaan ja haistellaan. Tehdään suurin piirtein kaikkea muuta kuin edetään. Mutta taas toisaalta.. kuka sen on määritellyt, miten käveleminen pitäisi suorittaa?

Ylivoimainen fudisturnaus

Tämä on nyt ihan fiilistelyposti, mutta oli vaan niin hienoa että.. Tai kuten Timo sen sanoi: Bologna-ajan ykkösjuttu.

Täällä järjestettiin 1,5 kuukautta kestänyt fudisturnaus. Tai oikestaan lajina oli calcetto. Jalistahan täällä ei pelata. Se on aina 5 vs. 5 pikkukentsulla. Järjestäjänä ESN-opiskelijayhdistys ja paikkoja vain kahdeksalle joukkueelle. Nehän menikin samantien. Onnekseni olin vakuuttanut pari hispaanoa taidoillani ja ilmeni, että mut oli draftattu niiden tiimiin. Pienen säädön jälkeen mukaan tuli myös toinen finski, eli Timo sekä sen kämppis, lupsakka arabi-patonki, nimeltään Gabi.

Ensimmäinen hatunnosto: oli pirun ammattimaisesti järkätty turnee. Tietyt pelipäivät, ok-dumarit, hyvä kenttä, tarkat säännöt ja kruununa nettisivu, josta löytyi samantien päivitettynä kasa statseja mukaan lukien maalipörssi, keltaset kortit ja omat maalit(!?). Kaikki tämä johti siihen, että pelit olivat hyvin totista vääntöä.

Homma lähti käyntiin hiukan takellellen. Alkulohkon jälkeen saldona oli voitto, tasapeli ja ruma 14-6 tappio. Selkäsauna tuli vikassa matsissa ja fiilikset oli vähän sen mukaiset. Ongelmia tuotti myös kommunikointi. Se on yllättävän haastavaa saada pallo haluamaansa kohtaan kun joukkueessa palloilee viisi espanjalaista, joiden italia on huonompaa kuin oma. Lähtökohdat pleijareihin eivät olleet kovin kaksiset.

Kaksi plussaa: fanihuiskat sekä hyvä alusta

PUOLIVÄLIERÄ

Jäimme lopulta lohkossamme kolmansiksi. Tämä tarkoitti puolivälierämittelöä jo etukäteen mestariksi nimettyä poppoota vastaan. Siinä skulasi käytännössä vaihtarien all stars -miehistö. Itse olin tappiosta niin varma, etten edes jaksanut harmitella alunperäisen finaalipäivän osumista Barcelona-matkani kohdalle. (Luulen, että ainoa joka meihin uskoi oli henkilö joka ei pelejämme ollut ikinä nähnyt. Sissi ilmoitti ennen matsia, että "tottakai te voitatte".)

No mutta mutta.. tottakai me voitettiin! Matsista muodostui klassinen miehet vs. pojat -mittelö. Ikärakenteemme 24-26v ajoi asiansa ja vastustajan junnuilta petti kasetti niin pahasti, ettei voinut kuin hihitellä. Ja tietenkin lisätä hiukan vettä myllyyn. Kysäisin maalin edessä eräältä portugalin pojalta pitääkö sitä paitaa nyt niin kovasti repiä (repi sen rikki). "Anteeksi, mutta olen vain ihan liian hermostunut".

Sen verran tuli kalabaliikkeja, että kolme minuuttia ennen loppua sammuivat kentältä valot. Johdimme neljällä, joten peli vihellettiin poikki. No sehän ei passannut ollenkaan. Kun on 45 minuutissa tehnyt 5 maalia on aivan luonnollista tehdä kolmessa neljä. Joten vartin odottelun jälkeen jatkettiin loppuun. Teki ne yhden.

Pirullinen skotti McCoist tykittää vaparimaalin

VÄLIERÄ

Toinen hatunnosto: fanit eli tifosit, tai tässä tapauksessa hinchas. Kuinka siistiä on pelata kun kasa faneja kannustaa kentän laidalla? Aivan järjettömän hienoa. Joukkueemme viisi manoloa tarkoitti sitä, että kannustujoukkomme koostui pääosin paristakymmenestä espanjalaistytöstä. Varsinkin jatkopeleissä ne pitivät myös kunnon melua; oli mm. oma biisi ja jos teki maalin, laulettiin nimeä.

Ennen välierää fanit päättivät osaltaan jelpata vielä lisää: yhteinen joukkueillallinen ennen peliä. Siinä sitten tankattiin, käytiin kuviot läpi ja läksittiin kentälle.

Vastus oli ok, mutta lopulta oltiin parempia. Tyylikäs voitto ja finaalipeli edessä. Tässä vaiheessa oikeestaan kaikki alkoi kulkea. Kieli oli jo hyvin italiavoittoista ja pelityyli oli muokkautunut meille sopivaksi. Kiitos oikeastaan sille, että näissä etelän maissa kaikki tuntuvat syntyneen pallo jalassa. Ja taktiikat sun muut imetään mammanmaidon mukana.

Huikea oli myös hetki kun eräs faneista tuli antamaan Timolle taksisia ohjeita vaihtopenkille. Harvemmin nähnyt ketään yhtä suu auki.. "piti vielä tämäkin kokea".

GRANDE FINALE

Ennen finaalia tapahtui eräs hämmentävä juttu. Toisessa välierässä turnauksen maalipörssiä johtava kaveri sai keltaisen kortin. Koska säännöt olivat niin häkeltävän tiukat, tarkoitti tämä finaalin missausta. Sälli oli nimittäin saanut alkusarjassakin yhden keltaisen. Viestejä sinkoili jopa maista toiseen kun ihmiset pähkäilivät mitä tehdä. Oli hyvin hupaisaa seurata kuinka kiihkolla jotkut asiaan suhtautuivat. Lopulta äänestettiin ennen peliä annetaanko tyypin pelata vai ei. Tottakai annettiin.

Finaalipäivä toi mukanaan pahan takaiskun. Vajaa puolet maaleistamme iskenyt ykkös-stara Carlos haki Puolasta pöpön ja joutui antibiooteille. Kaikki olettivat, ettei kaveri kentälle astu. Vaaditaan kuitenkin kokovartalohalvaus ennen kuin spanolo finaalista kieltäytyy. Messiin tuli, mutta pahasti vajaakunnossa ja ilman ääntä.

Jo perinteiseltä joukkueillalliselta jälleen yhdessä mestoille. Vain huomatakseen, että vastustaja on painattanut finaalipaidat ja omaa vähintään samanverrain kannustajia kuin me. Hermostuneet lämmittelyt ja matsi alkakoon. Eka puoliaika pelkkää puolustamista. Yhden vaparihäkin vihulaiset pääsivät lopussa iskemään. Kovin olivat pelurimme maassa puoliajalla. Ja syystäkin, ei tuntunut onnistuvan juuri mikään. Tilanne oli kuin pedattu sankarien esiin marssille.

Finaalipalloilua

Toinen puoliaika ja viiden minuutin kohdalla helpotus. Kuntoonsa hyvin turhautunut Carlos luo tyhjästä maalin ja tilanne tasan. Sitten alkaa tapahtua.. satun olemaan pippomaisesti oikeassa paikassa ja ohjaan toverin vedon sisään. Vihulaiset kuitenkin tasoittaa. Peliä on jäljellä vajaa vartti ja ollaan Timon kera vaihdossa. Ehdotan, että aletaan puhumaan suomea. Sitähän ei hiffaa tuolla kukaan (jostain syystä ei käynyt mielessä aiemmin). Tästä syntyykin jotain taianomaista..

Timolla on pallo. Huikkaan, että laittaa crossin päinvastaiseen kulmaan missä luuraan. No, sehän laittaa. Laukkaan perään ja pomppaan ilmaan. Nikkaan pallon takaperin lähes nollakulmasta maalia kohti. Pallo leijailee veskarin yli ja tipahtaa yläkulmaan. Niitä vain kerran elämässä tilsuja.. Seuraa parin minuutin juhlat. Hetki, jonka voisi hyvin mieluusti elää uudestaan.

Pusu veskarilta maalin tehneeseen kupoliin
à la Laurent Blanc

Loppu on jäätävää vääntöä, jonka katkaisee vain Timon voiton sinetöivä ja lopulliset festat käynnistävä maali. Ei se lopulta vaatinut kuin pohjolan poikien tasonsa nostamista sillä tärkeimmällä hetkellä. Muuten oltiin kyllä ihan kolmen taitavan espanjalaispelimiehen varassa.

MESTARUUSJUHLAT

Kolmas hatunnosto: espanjalaiset. Tavallisesti täällä tulee välteltyä manolojoukkioita. Ihan vain siksi, kun kieli on aina se hiton espanja. Mutta kun kieli on jalkapallo, niin jopa paatuneinkin sydän (Timo) lämpeää. Huikea oli joukkueemme. Ja juhlia ne myös osaa.

Ihan tuli mitalit ja kaikki. Ja järkynkokoiset pokaalit meille ja maalikunigas-Carlosille. Siirryttiin lopulta Giardiniin juhlimaan ja hauskaa oli meno. No, ainahan se on kun jotain "isoa" voittaa.

Pepe & vaikuttavan kokoinen pokaali

Giardinin humua..

Huvittavana yksityiskohtana oli tuo jo kuvaamani puskumaali. Parisenkymmentä tyyppiä on nyt matsin jälkeen tullut siitä milloin missäkin höpöttämään. Hienoin tarina tuli vastustajan veskarilta. Oli kelannut mielessään, ettei tilanne ole millään mittapuulla vaarallinen. Ei sitten tämän takia tehnyt mitään. Katseli vain. Maalin jälkeen olivat pakin kera katselleet toisiaan ja hymyilleet. Ei tuollaista kuulemma vain tapahdu.

Atletico Botellon, campione- ja capocannoniere -pokaalit
sekä tifosit