Hetkittäiset hyväiset spottien merkeissä

Läksin tästä nyt parin tunnin päästä käväisemään kotikonnuilla. Menin lupaamaan proffalle visiitistä, jotta voimme puuhata jotain pienen pienen gradupoppoomme kera. Kaikkea kivaa piti myös olla duunattuna. Vaihdossa olleet kuitenkin tietävät, että aika vetää järjetöntä spurttia. Toisekseen mielenkiinto on ollut lähinnä kielen opettelussa. Pitää toivoa, että arvon professori on itsekin moisen aikoinaan kokenut. Mukana valmista tavaraa on nimittäin lähinnä nada..

Jotta ikävä tähän suuntaan ei iske, läpsäisen tähän muutaman tärkyn jo niin rakkaasta Italian telkusta. Huumori on italialaisten "the thing", joten pari legendaarista mainosta siitä muistuttamaan:

Osa 1:



Osa 2:

---------------------

Jotta täkäläisten hiukan erikoinen maailmankuva ei unhoitu, klippi talk-shousta parin kuukauden takaa.

Fabio Capello on ollut onnellisesti naimisissa jo 40 vuotta ei harrasta epämääräisiä teerenpelejä (olisi tiedossa tuntien brittien lehdistön), kuuntelee klassista ja jatsia, kerää taidetta, lukee filosofiaa, käy kirkossa ja lomallaan Tiibetissä. Kun tämä hyvin arvostettu ja elegantti herrasmies suostuu kotimaansa keskusteluohjelmaan.. käy näin:

---------------------

Lopuksi mainos, jonka olen nähnyt pariin otteeseen. Tästä tulee vaan niin kumman hyvä fiilis. Ja hyvä niin, koska pirun siistiähän täällä on:



Jotta pikaisiin näkemisiin!

Vastakkainen sukupuoli

Kauhean mukavaa jengiä nämä italialaiset. Jostain syystä he eivät tätä vain itse tajua. Eli: "vastakkaiset sukupuolet by italiani".

--------------------

LE DONNE

Aloitetaan naisista. Kysytäänpä asiaa Googlelta ja ensimmäinen vastaus on tämä:

"Le donne italiane"

Bravo! Kasa kauniita, puolialastomia, iloisia tyttöjä. On se elo täällä sitten hienoa. Mutta kysytäänpä asiaa italianolta ja vastaus on käsien levittelyä sekä turhautunutta tuhahtelua.

Naapurini Marco on järkevä kaveri, hyvää seuraa, suht komea nuorukainen ja tuleva lakimies. Kaikin puolin loisto-catch. Mutta mies on pahasti puutteessa. Miksi näin?

"Ainoa mahdollisuus päästä tekemisiin italotyttöjen kera on tutustua heihin päivällä, esim kirjastossa tai puistossa. Sitten törmätään uudestaan "sattumalta" samantapaisissa paikoissa, jutellaan, kutsutaan erilaisiin viattomiin tilaisuuksiin, käydään kylässä, tavataan vanhemmat.." Lista jatkuu loputtomiin. Tässä vaiheessa ääni on epätoivoinen ja ilme tuskaa täynnä.

Mutta eikö esim. iltaelämä ole osin pariutumista varten? Ei, mitään saumaa. Kun liikkuu iltaisin ulkona, keitä siellä on? Vaihtareita sekä italialaisia poikia. Italialaiset tytöt? Ei näy.. missään, koskaan. Ok, tottakai joskus.. mutta tiukasti omissa porukoissaan ja viileän asiallisesti ulkopuolisiin suhtautuen. Olen todistanut muutaman keskustelun aloitusyrityksen ja vastaanoton kylmyydellä jäädyttäisi skumpan muutamassa sekunnissa.

Ja kuitenkin.. samaan aikaan tämä italialainen tyttö on kävelevä malli, missä vain, milloin vain. On elintärkeää näyttää hyvältä ja siihen myös panostetaan, aikaa ja rahaa. Päiden pitää kääntyä.

--------------------

GLI UOMINI

Italialainen mies, jumalan lahja naisille. Tumma, komea, herkkä, leikkisä ja fiksu. Miksei.. mutta puhu aiheesta paikallisten tyttöjen kanssa, niin johan paukkuu.

Italomies on syntynyt olemaan ihailtu, hallitsemaan maailmaa ja velvoitettu tyydyttämään jokaisen vastaantulevan naisen tarpeet. Miksi? Koska mamma on näin sanonut. Italiano asuu himassa kolmekymppiseksi, pitää hyvin tiukkoja äidin silittämiä valkoisia housuja ja flirttailee siinä kun muut hengittää.

Lopputulos on lapsellinen, yliherkkä ja epäluotettava macho, joka pomppii pedistä toiseen. "Hei, ethän sä syö samaa pastakastikettakaan joka päivä", kuten eräs kaverini mulle vakuutteli.

Mutta voiko kansalaisia syyttää, jos esikuvana on tämä:

--------------------

FLIRTTI

Italialaiselle miehelle syötetään äidinlatten mukana tottumus palvoa naisia. Ja huomaa edellämainittu monikko. Flirtti on täällä kansalaisvelvollisuus. Esimerkkinä kuulemani "sohva-sääntö": Jos istut sohvalla tytön kanssa etkä tee minkäänlaista aloitetta, sinut leimataan idiootiksi.

Koska flirtti on jatkuvaa, ei sitä pidä ottaa niin tosissaan. Tässä ulkomaalaiset usein menevätkin vikaan. Italiaanot flirttailevat, koska se on maan tapa. Pitkän tradition tulos. Jos vastaus on ei, no worries. Ainakin kaverit pitävät vielä miehenä.

Toinen syy, on se että Italiassa miehen on tehtävä aloite. On hyvin outoa, jos käy toisin. Jopa liian outoa. Näin hauskan sketsin, jossa italialainen yritti iskeä misua rannalla. Kun vastaus olikin suora "kyllä", heppu jäätyi täysin. Tyttö ei noudattanut pelin sääntöjä.

--------------------

MUSTASUKKAISUUS

Maan erikoisuus, jota en ihan täysin ymmärrä. Esimerkkinä seuraava tapaus:

Kaverini tutustui venäläiseen tyttöön ulkomailla ja tyttö tuli Italiaan. He viettivät täällä mainion kuukauden, nähtiin vanhemmat ja kaikki. Nyt puoli vuotta tämän jälkeen.. ei enää missään tekemisissä. Missä vika?

"Liian kaunis. Kaikki katseli kun käveltiin kadulla." Ok.. et siis ollut yhtään ylpeä, että muut ihaili sun tyttöä? "Täh, sairaan mustasukkainen! Elämäni olisi yhtä helvettiä. Ja ihan varmasti iskisi silmänsä heti johonkin toiseen mieheen. Haluan rauhallisen elämän eli vain sopivan-söpön-tytön"

Molemmat henkilöt nähneenä voin sanoa, että ihan samassa liigassa painivat. Tärkeää olisi vain päästä niittaamaan nimi tytön otsaan, mutta ongelma on ulkomaalaisuus. Varmasti bongaisi jonkun toisen.. tietenkin, koska italiaanot ovat vaan niin kuumia.. hoh hoijaa.

--------------------

KAKSINAISMORALISMI

Maassa vallitsee melkoinen seksuaalinen kaksinaismoralismi. Mainokset ovat hyvin eroottisia ja teevee täynnä lähes alastomia naisia. Olen myös ollut ihan tavallisessa yökerhossa, jossa taustalla pyöri pehmopornoa. Kysyin, mitä hemmettiä? "Ai kuinka? Miksi ei olisi.."

Toisaalta tämä on tiukasti katollinen maa, jossa asuu Paavi. Seksi on melkoinen tabu eikä petipuuhia italialaisten kesken juuri harrasteta. Tämä on muuten merkittävä syy kääntyä ulkomaalaisten tyttöjen puoleen. Tai maksullisiin, niitäkin on täällä paljon. Ja kuulemma käyttöaste kova.

--------------------

IL RISULTATO FINALE

Koko mies-nainen -peli vaikuttaa näin ulkopuolisen silmissä olevan melko erikoinen. Homman juju on pitkä leikki, jonka tarkoitus on johdattaa nainen miehen elämän keskipisteeksi. Leikki, jonka säännöt luo nainen, mutta joita miesten ei tarvitse täysin noudattaa. Leikki, jossa mitään ei tarkoiteta tosissaan, mutta jossa kaikki tarkoittaa jotakin.

Tämän kaiken jälkeen en ole lainkaan ihmeissäni siitä, että syntyvyys on Italiassa maailman alhaisin.

- Mikä tekemäni kiihoittaa sinua kaikkein eniten?
- Kahvi..

Kevään muotivinkkejä

Pari sanaa muodista. Italiahan tunnetusti on sen mekka.

--------------------

Onko jo tiedossa mikä on kevään muotiväri? Varmaankin, mutta laitetaan pari vinkkiä. Kuvat ovat jokaviikonloppuisilta markkinoilta, mutta kovin ovat oikeatkin näyteikkunat violettia pullollaan. Kuten myös kadut violetteja ihmisiä.

--------------------

Samantien kun Italiaan rantauduin, pisti silmiin eräs mielenkiintoinen seikka. Joka ikinen päivä pystyy bongata ainakin parit oranget pökät. Se oli jotenkin niin spesiaali havainto, että päätin hommata sellaiset itsellekin. Hölmöltähän ne näytävät, mutta minkäs teet.. jos haluat tutustua maahan, elä kuin paikallinen.

Oranssit pöksyt menee kirjakauppaan

Oranssit pöksyt kotikadullani

Oranssit pöksyt matkalla keskustaan

--------------------

Jos haluaa tutustua muotiin, pitää mennä Milanoon. Siellä se aina syntyy uudestaan. Mutta Milano on masentava paikka. Liian tyylikäs ja täynnä rahaa. Bologna sen sijaan.. sympaattinen. Ja erittäin underground. Tämä näkyy tietenkin myös pukeutumisessa. Olen vallan ihastunut täkäläisten tapaan heittää kledjut niskaan. Jonkinlainen kuvakollaasi olisi paikallaan, mutta voi olla, että teettää liikaa työtä.

Yksi otos on. Tämä EI kuitenkaan edusta sitä bolognalaista coolia pukeutumista, mitä tarkoitin. Kyseessä on nimittäin kaveri, joka ei aamulla tiennyt kummat farkut heittää jalkaan:

Tuplafarkut, aina oppii jotain uutta..

Finlandia

Kaikki pitävät suomalaisista. Tämän olen huomannut. "Di dove sei?, Finlandia, WAU!" on peruskaava uuden ihmiset tullessa vastaan. Siitä jännä juttu, ettei maastamme kuitenkaan tiedetä käytännössä mitään. Korkeintaan Helsinki ja kylmyys. Sijanti on jo haasteellisempi juttu.. "Mutta eikös se ole sen tosi mageen mestan vieressä?" Ai Ruotsin.. "Just!" (Olen kuullut ton on jo kolme kertaa).

Peruskeskustelu aiheesta menee osapuilleen näin:

- Eikö siellä ole kauhean kylmä?
- On, mutta siihen tottuu. Pohjoisessa ei tosin juuri jengiä asu. Syy on varmaan myös pimeydessä.
- Ai kuinka?
- Pahimmillaan aurinko ei nouse yli kuukauteen.
- Sairasta! Eikö se aiheuta masennusta?
- Öö.. joo. Itsemurhia on paljon.
- Ja teillähän oli ne koulusurmatkin. Tuonko takia te juotte niin paljon?
- Ei, vaan koska meillä ei ole sisäänrakennettuja sosiaalisia taitoja, jotka tuntuvat löytyvän muilta eurooppalaisilta.
- Huppelissa sitten juttelette ja olette hyvää pataa?
- Joo.. mutta on siinä sitten toinenkin puoli. Keskiverto henkirikos on humalassa puukotettu ystävä..

Hip hei!

Mutta onhan maamme täynnä hienojakin asioita. Valoisat kesät, kauniit tytöt, hyvä koulutus ja kielitaito, hyvin hoidettu hallinto ja helppo elämä. Ja luonto, metsät ja järvet! Kiehtovia ja mielenkiintoisia asioita ja yllättävän moni vastaan tullut on aidosti kiinnostunut tästä pohjoisesta kolkasta.

Täällä on eräs turkkilaistyttö, joka on erityisen mieltynyt Suomeen vierailtuaan muinoin Rautalammella(?!?). Olikin kiinnostunut käyttämään pääsiäislomansa uuteen visiittiin ja kysyi, mitä silloin teemme. "Jaa.. syödään ulosteelta näyttävää epäilyttävän makuista tahnaa ja kasvatetaan ruohoa" (toim. huom. Rai-ruohoa). "Wau, mä meen sinne!"

Kuten osa jo tietääkin, kyseinen turca kävi Suomessa ja asui pari yötä Villa Arcadiassakin. Käskin syömään poroa, nauttimaan tuopin Kalliossa sekä käppäilemaan Etelä-Helsingissä. Nämä hoituivat Lassen ja Ollin opastamana ja kovin oli tyytyväinen kun takaisin tuli. Hyvin hoidettu, pojat!

Helsingistä tyttö jatkoi matkaansa kohti Keski-Suomea ja oli tohkeissaan jäätyneistä järvistä ja lumesta. Hyvä niin, sillä luontohan se Suomessa kai eniten kiehtoo. Kun muualla jo rustattiin romaaneja mitä upeimmissa linnoissa suomalaiset jakoivat päivän saaliinsa karhujen kera luolissa..

----------------------

Muutama huomio:

• Keskiverto-suomalainen elää kyllä järkyttävän hyvin. Ei oikein kehtaa avata suutaan, kun puolalainen lääkäriopiskelija kertoo odottavansa valmistumista, koska jo kahden vuoden jälkeen on mahdollisuus 2000 euroon kuussa. Tai kun jo vuosia alalla työskennellyt italialainen juristi ilmaisee tyytyväisyytensä 1800 euroon yksityisessä firmassa, koska palkka tulee 14 eikä 12 kertaa vuodessa.

• Tunnetuimpia suomalaisia ovat vodka, Muumit, Kaurismäki, kapellimestarit, Litmanen ja Hyypiä. Kanadalaiset ovat tietenkin asia erikseen.. lätkäpelurit ja varsinkin maalivahtien invaasio NHL:ään on huomattu.

• Tapasin erään hollantilaisen tytön, joka oli hyvin tohkeissaan Tarja Halosesta. Sen mielestä oli maailman mahtavin juttu, että presidenttimme on lesbo. En väittänyt vastaan.. (toki kerroin, että mies ja skidi löytyy).

• Perusläppä suomalaisten hyvistä hampaista elää ja voi hyvin täälläkin. Pääsyy lienee tämä mainos, jossa riu'ulta yllätetty finska hyörii kummallinen puuhka päällään:

• Mutta on se Suomi loppujen lopuksi aika kaukana. Esim. kämppikseni eivät vieläkään muista mistä olen. Francesco viittaa alati Ruotsiin ja Giorgia Norjaan. Korjailen asiaa vähän väliä ja aina se on yhtä suuri ylläri.

• Itsestäni olen löytänyt mielenkiintoisen piirteen. Ikävä kotimaata kohtaan ei ole iskenyt kertaakaan. Mutta kerran tuli vastaan tyttö, jonka paidassa luki Helsinki. Ikävä iski, ja kova. Se on mun kaupunki, sitä kaipaan.
  

----------------------

Ja vielä pari pakollista eroavaisuutta

• Ärsyttävin juttu täällä: kodissa ollaan kengät jalassa. Mutta näinhän se on hyvin monessa maassa.. en tajua miksi. Onhan se nyt hirmuisesti mukavampaa olla ilman. "Onko teillä sitten kodit täynnä sisätöppösiä, vai miten se hoituu?" Ihan sukkasilteen hipsitään.. "Hullua.."

• Sano italialaiselle, että on ihan normaalia laittaa lisuke (kuten peruna tai pasta) samalle lautaselle lihan kanssa, niin hyvä ettei kaveri ala voimaan pahoin. "Niin.. olemme melko brutaaleja tässä ruokakulttuurissa."

• Tähän mennessä kukaan ei ole uskonut, että on olemassa ihmisiä, jotka juovat maitoa ruoan kanssa.

• Viini on vaan niin järkyn halpaa, ettei mitään rajaa.

Tivù

Italialainen televisio.. haha! Hullu juttu. Aiheesta muutamia poimintoja..

POLITICA

Ensinnäkin TV on hyvin politisoitunut. Pääkanavat RAI 1, 2 ja 3 kuuluvat valtiolle. Sitten tulee Berlusconin Mediaset muutamalla kanavallaan. Lähinnä se on kai siinä. Ainakaan mun töllö ei noiden lisäksi puske kuin jotain epämääräisiä täytesälää. Joten onhan TV aika kivasti Silvion taskussa (käytännössä 90% päivittäisistä katsojaluvuista).

Kovasti tuo Italian Yle koittaa vakuutella riippumattomuuttaan. Ja sitähän se ei siis ole. Viimeisin esimerkki oli, kun maanjäristyksen jälkeen maan suosituin pilapiirtäjä sivalsi kritiikkiä hallituksen suuntaan. Heivattiin Rai:lta pihalle.

------------------

BROKEBACK MOUNTAIN

Koko valtiota vaivaava homofobia näkyi hullunkurisella tavalla, kun Brokeback Mountain tuli ensimmäistä kertaa telkusta, kanavalta RAI 2. Niin.. enpä malta olla sanomatta: tuli kakkoselta ulos, muttei kakkosesta sisään. Vekkulit sensorit oli muuttanut rainan kahden heterosällin ystävyystarinaksi.

Skandaalihan siitä tuli. Mutta täällä kun ollaan, niin veikkaan että unohtunut jo. Joskus tuntuu kummalliselta, että maa on kumminkin lähes Euroopan sydämessä.

------------------

DUBBAUS

Aika kovilla sitä huomaa olevansa kun kuulee mm. Mc Gyverin, Jack Nicholsonin, Kermitin, Cartmanin, Ridgen, Walker Texasin sekä Obelixin ja Klonkun puhuvan sata kertaa parempaa italiaa kuin itse. Mutta raja tuli vastaan John Waynessa. Helkkari.. maailman amerikkalaisin hahmo ja jopa ajatteli italiaksi.

Dubbaus on kyllä mielenkiintoinen juttu. Kun siitä paikallisilta kyselee, suhtautuminen on järjestäen kielteistä. Jos siitä ei kerta pidetä, niin miksi sitten.. no jaa, tiedä sitä.. kun johonkin ollaan totuttu, niin hankalahan siitä on eroon päästä. Ollaan hyvin onnekkaita siellä pohjoisessa, kun kukaan suomalainen ei tee elantoaan Brad Pittin äänenä.

------------------

OHJELMAT

Italialaiset ovat keskusteleva, leikkimielinen kansa. Tästä johtuen television illat ovat aika pitkälti täytetty keskusteluohjelmilla ja peleillä. Talk-shout tosin tarkoittavat usein lähinnä verbaalista tappelua. Hyvin kiihkeätä on tämä italialaisten tyyli jutella.

Pelit ovat varmaan aika lailla samoja mitä meilläkin, miljonääristä tosi-teeveihin. Hyvin suosittu on Scherzi a parte -niminen pilailuhupailu, jossa tehdään jäyniä kuuluisille hahmoille, usein jalkapallisteille. Kujeet ovat tosin hiukan pitkälle vietyjä. Pari esimerkkiä:

• Totti syö illallista Di Biagion ja Petruzzin kera. Paikan tarjoilija keimailee tosi härskisti ja kolmikko naureskelee. Totti jää pöytään yksin ja kohta onkin jo ilman paitaa valmiina riisumaan kaiken.. kunnes "hehee, vitsi vitsi!" ja kasa ihmisiä ympärillä.

• Jollekin pituushyppääjälle esitellään uusi sponssi tarkoituksena ottaa promokuvia. Lähdetään matkaan ja äiti kömpii auton takaluukkuun (ei mitään hajua miksi). Sitten auto varastetaan, alkaa takaa-ajo, joka päättyi siihen että takaa-ajaja ruttaa takaluukun. Pituushyppääjä luulee kokoajan, että äiti on luukussa, paniikissa avaa sen ja "hehee, vitsi vitsi!"

• Stankovic lukitaan hintahtavien promokuvien jälkeen huoneeseen, johon alkaa tulla savua. Miehelle annetaan ymmärtää, että ehkä se nyt tukehtuu sinne.. Kunnes Materazzi pitkän ajan päästä (Dejan oli jo melkeen hajottanut kätensä yrittäessään päästä ulos) huhuilee "hahaa, vitsi, vitsi"

• Massimo Oddo on ostamassa taloa Sardiniassa vaimonsa kanssa. Joukkio ryntää paikalle ja on kidnappaavinaan hyvin peloissaan olevan kaksikon. "Hahaa, vitsi, vitsi"
  

------------------

MISUT

Italiassa on kaikkea muuta kuin terve käsitys seksuaalisuudesta (siitä lisää pikapuoliin). Mutta miten tämä näkyy töllössä.. Lähes jokainen ohjelma sisältää täysin ylimääräisiä puolialastomia misuja, jotka vain pyörii taustalla.

Suosikkini on ehdottomasti kaikille tuttu Onnenpyörä eli La ruota della fortuna. Kyseessähän on harvinaisen tylsä formaatti. Lämäset ruorin liikkeelle, jonka jälkeen muka-jännätään mihin viisari napsahtaa. Ja sitten ostetaan vokaaleja. Jepajee.. Seikka on hiffattu täällä, siksi villiksi on meno ohjelmassa rukattu.

Ensinnäkin kilpailijat (jotka ovat melkein aina naisia syvään uurretuilla kaula-aukoilla) ovat varustetut korvamikeillä. Tämä siksi, jotta he voivat osallistua vähän väliä tapahtuviin tanssinumeroihin. Italiassa ei voi olla peliohjelmaa ilman laulua ja tanssia.. Ja yleisö on tietenkin mukana, jos ei itse tanssi niin ainakin huutaa yhteen ääneen paljastuvat kirjaimet.

Ohjelman koukku on kuitenkin kirjainten kääntäjä, vuoden 97' Playboy Playmate, ruotsalainen Victoria Silvstedt. Victoria on melkein kaksimetrinen typy, joka pitää päällään puoli metriä vaatetusta.

Kolmasosa ohjelmasta kuluu siihen kun juontaja heittää jotakin Victorialle, joka vastaa jotakin takasin ja sitten yhdessä kikatellaan kielioppivirheille. Victoria ei kauheasti italiaa puhu. Toinen kolmasosa käytetään Victorian näyttämiseen erilaisita kuvakulmista hänen joko tanssiessa, ihmetellessä huuli pyöreänä, tai esitellessään koipiaan. Yksi kulvakulma on tosiaan suoraan alhaalta..

Victoria Silvstedt

Ohjelman suosima kuvakulma

Che.. mitä sanoit..hihi hii!

------------------

GRANDE FRATELLO

Ansioikkain kieli-tutorini tässä maassa on ollut Italian BB eli Grande Fratello. Herranen aika! Siinä, jos missä näkee kansan luonteen. On kiihkeyttä, höpinää, leikkiä, löpinää, kujeita ja erotiikkaa. Ja kaikki tämä tyylikkäässä paketissa. Tällä takoitan sitä, että kisailijat ovat pukeutuneet 24h ratakuteisiin. Jengi tiedostaa olevansa telkkarissa.

Ohjelmassa tapahtuu ihan koko ajan jotain. Jos tuotantoyhtiö ei ole valmistellut mitään erityistä, niin kisailijat keksivät kyllä tekemistä. Perus leikeistä ja tansseita ties mihin virityksiin. Ja kaiken taustalla on jatkuva seksuaalinen jännite varmaan kaikkien välillä.

Hassu juttu on myös studio, jossa on ihmisiä analysoimassa talon tapahtumia. Vanhoja äijiä, jotka kelaa kuka tekee ehkä kohta jotain ja oliko tuokin takapuolesta kouraisu ok, vai peräti hyvin pelattu liike. Talossa muuten kouritaan alati ja ihan tuntuu passaavan meno kaikille.. friikkiä jengiä. Ei ole ehkä ihan terve tämä maa..

Miekkoset näyttävät tältä

Tytöt tältä

Ja meno on tätä..

Jostain syystä Cristinaa ei ole vielä äänestetty ulos.

------------------

FUDIS-STUDIOT

Ylivoimaisesti erikoisin juttu mitä Italian TV ulos lähettää ovat jalkapallo-studiot. En oikein tiedä miten niihin pitäisi suhtautua.. Ainakin kesti hyvän tovin alkaa niistä pitämään.

Lähtötilanne on tämä:
Serie A:n peruskierros pelataan sunnuntaisin kolmesta eteenpäin. Jos avaat tuolloin telkun, parhaimmillaan voit löytää viisikin kanavaa, jotka seuraa livenä kaikkia matseja. Yhtään pelaajaa et kuitenkaan bongaa missään vaiheessa. Oikeudet matseihin ovat maksullisilla kanavilla. Ilman lisämaksua ei otteluita voi nähdä kuin baareissa.

Mitä studioissa sitten näytetään? Kasa ihmisiä seuraamassa kierroksen otteluita. Keskustelemassa matseista, pelaajista sekä kaikesta mitä aiheeseen liittyy. Studiossa voi olla ihmisiä miltä tahansa elämän alueelta ja myös paljon julkkiksia. Kaikilla on joku liittymä pelaaviin joukkueisiin ja usein homma menee aikamoiseksi väännöksi.

Kun jotain tapahtuu, siirrytään stadionille. Sinne on asennettu kamerat, jotka kuvaavat selostajia selostamassa (ei siis edelleenkään itse ottelua). Selostajat ovat kaikkea muuta kuin objeksiivisia ja tämä onkin studioiden paras puoli. Selostukset ovat nimittäin hyvin kiihkeätä tavaraa. Maalin tullessa kuvataan juhlivia faneja sekä demonstroidaan kyseinen maali studiossa, joko fläppitaululla tai omalla pikku kentällä (hah!). Ja tietenkin mukana on vähäpukeinen typy, joka lukee välillä katsojien lähettämiä viestejä.

Pippo teki maalin..

..joten nyt juhlitaan!
(Ja naljailumielessä halataan vastustajan selostajaa)

Siitäs saitte..

Ja maali syntyi seuraavasti..

------------------

LA MIA TIVÙ

Kun muutin Bolognaan, en ollut juurikaan ajatellut televisiota. Arkadiankadullahan meillä ei sitä melkeen vuoteen ollut, joten esine oli osittain unohtunut mielestä. Täällä kuitenkin jengi huomautteli vähän väliä sen tärkeydestä kielen oppimisen kannalta. Ja tottahan se on. Boksi, joka koko ajan höpisee italiaa on hieno vehje.

Omani sain kun henkilökohtainen enkelini (eli mut ryöstön jälkeen pelastanut Olga) ilmoitti omaavansa ylimääräisen. Kävimme veljeni kera sen noukkimassa ja siinä se nyt möllöttää. Oiva kapistus, pakko myöntää. Sen ulos tuuttaama sisältö voisi tosin olla hiukan laadukkaampaa.

Haasteita

KAASU

Kun olin pieni, äiti käski olemaan varovainen koirien ja kaasuhellan kanssa. Seuraavat 10 vuotta pelkäsin kyseisiä asioita kuollakseni. Olin jo jossakin määrin onnistunut unohtamaan pelkoni, kunnes muutin Bolognaan.

Olen asunut kaasuhellaisessa kämpässä aiemminkin, mutta kiitos mikron käytin sitä ehkä viisi kertaa puolessa vuodessa. Täällä mikroa ei ole. Joudun siis päivittäin tekemisiin tämän helvetin masiinan kanssa. Alun puistatuksien jälkeen olen oikeastaan alkanut pitää siitä. Käyttövalmis samantien ja lopulta melko söötti. Ja liekkiä on mukava katsella.

-------------------

KOIRAT

Koirat ovat haasteellisempi juttu. Jengi ulkoiluttaa niitä todella myöhään ja usein irti. Pienet katetut kadut ovat pahimmillaan hyvin hämäriä ja mutkia täynnä. Pumppuni onkin tavan takaa kovilla kulman takaa ilmestyvien hurttien vuoksi. Näissä kohtaamisista on itseään toistava käsis, joka menee osapuilleen seuraavasti:

[Nuori komea poika kävelee ajatuksissaan Via Mascarellaa eteläänpäin kaunista kaupunkia ihastellen. Edessä olevaa kulmausta lähestyy Via delle Belle Artin suunnalta vanha nainen ja koira. He kohtaavat.]

POIKA
Hui saatana!

KOIRA
Hau hau, Wuf wuf!!!

NAINEN
Aaargh...!! (tum tum tum..)

Kun pelästyn, tuppaan päästämään eräänlaisen ninjarefleksien höystämän kiroilevan tervehdyshuudon (yleensä "hui, saatana!"). Ja kun ulkoiluttajat ovat lähes järjestäin iäkästä sakkia, voitte kuvitella kuinka kovilla käyvät ylikierroksilla hyrräävät tahdistimet yöllisien kohtaamisiemme jälkeen. Se on kovaa tuo elämä jalkakäytävillä..

-------------------

PULUT

Jumatsuikkeli, kun niitä paljon. Ja mitä tekee ihmiset? Syöttää niitä! Käsittämätöntä kansaa.

Italialaiset jumaloivat aukioitaan. Joka kulmassa on piazza ja ihmisiä viettämässä niillä aikaa. Tämä on hieno juttu, mutta itseäni häirii joka puolella pyörivät pulut. Hemmetti, olen jopa alkanut vaihtaa toiselle puolelle katuakin, jos edessä on pulu. Inho on nyt syvä tässä asiassa. Paikallisia pulut eivät kuitenkaan haittaa lainkaan..

Puluja syötetään..

..niiden kanssa hengaillaan..

..ja leikitään.

-------------------

SIESTA

Tässä on taas jotain mihin ei totu, ei sitten millään. Varsinkin sateisena aikana tuli usein lähdettyä liikkeelle vasta puolen päivän jälkeen. Sehän onkin oiva aika liikkua kaupungilla. Yrität vähänkään erikoisempaan puotiin sisälle, esteenä on suljettu ovi. Keskellä päivää. Asiaa hankaloittaa myös se, ettei mitään kiveen hakattua siestan paikkaa ole olemassa. Se joko pidetään tai ei, ja millon kukin tykkää.

Siinä tunteessa on jotain eriskummallista, kun itse heräilee päivään muiden päättäessä pakata kimpsunsa kassiin iltapäivänokosia varten.

Keskimääräinen siestan aika, 12:30 - 15:00

Asian voi ilmaista myös näin..
("palaan pian, olen baarissa")

Storie Misteriose, vol 1 - Osoite

Osoitteeni on ollut hetkestä yksi pelkkä mysteeri koko juttu.

Ok.. asun tiellä, jonka nimi on kesäkurpitsa. Nimi aiheuttaa hilpeyttä aina kun sen joudun jossain ilmottamaan. Luulin ensin tämän johtuvan vain höntistä vihanneksesta (johon muuten ollaan täällä ihan hulluna), mutta jutussa on muutakin. Tämä taas selvisi, kun katselin Pulp Fictionia italiaksi dubattuna. Kesäkurpitsaa voidaan käyttää myös imelänä hellittelynimenä. Eli se on olemassa ja kaikki tietää mitä tarkoitetaan, mutta kukaan täysjärkinen ei sitä käytä. Kuten mussukka, honeybunny tai pumpkin. I live on a honeybunnystreet number nine.. yeah!

-------------------------

Kämppikseni ovat asuneet täällä iät ja ajat. Kuitenkaan alakerran postilokeroista ei löydy kummankaan nimeä kantavaa lootaa. Avaimellani sörkkien paikansin oikean, mutta nimet kyljessä ovat jotain aivan hepreaa. Tämä ei kuitenkaan ollut ongelma ennen kuin ystäväni Suomesta halusi tilata takin osoitteeseeni, koska kyseinen lafka ei toimita tavaraa Suomeen. Tottakai.. tänne vaan, mutta mihinkähän osoitteeseen se sitten pitäisi tilata..

Viesti Francescolle: "Missä me tarkalleen ottaen asutaan?" "En, mä tiedä. Kysy Elialta" (Naapurimme, jonka faija vissiin omistaa tän kämpän. Tämäkin on yksi hiton mysteeri enkä ole edelleenkään maksanut latin latia. Yrittänyt olen). Sain lopulta tarvittavat faktat toiselta naapurilta ja kun kysyin Francescolta kuinka voi olla mahdollista, ettei se tiedä missä se on asunut jo vuosia, niin mies vastaa: "Venaa, anna kun arvaan.. se on Guido Zucchini.. 9! Eikö?" Öö.. joo. Mutta tarkoitin lähinnä sitä loppuosaa. "Jaa, no ei mitään hajua". Eli kaveri ei tiennyt edes kadun numeroa.

Mihin nää tyypit saa laskut? Onko täällä edes olemassa laskuja? Eikö italialaiset vastaanota kirjeita, postikortteja, paketteja.. mitään. Ei tietoa.

-------------------------

Osoitteeseeni liittyen kävi eilen jotain vallan ratkaisevaa. Olin astumassa ulos rakennuksesta, kun näin jotakin kiinnostavaa ja pysähdyin. Postikortti, ihan yksinään, laatikoiden päällä.. vailla kotia, odottaen noukkimista. Jotenkin aavistelin, että näky voisi liittyä rapussa asuvaan osoitteettomaan pohjoismaalaishönöön ja poimin kortin käteeni. Mullehan se oli! Ja mikä parasta, nyt tiedän osoitteenikin. Jos siis joku tahtoo tänne jotain lähettää, posti tulee todistetusti perille osoitteella "Mikko Kultarakas, Guido Zucchini 9, 40126 Bologna, Italia". En olisi itse osannut tuota antaa..

Siellä se söpönä komeili, kortti mulle..

Cinque Terre

Tuli selattua saksalaista Italia-opasta ja nummer zwei koko saappaasta oli mesta nimeltään Cinque Terre (viisi maata). Tuskin kovin monella välähtää..? Ei tosiaan kummoisenkaan tuttu Suomessa päin. Mutta sinne siis, vielä kun on mahdollisuus tarkastaa paikkoja ilman tuskasta turistilaumaa.

Nimellä Cinque Terre viitataan Liguriassa sijaitsevaan alueeseen, joka käytännössä koostuu viidestä pienestä kalastajakylästä. Erikoisuus on siinä, että nämä kylät ovat keskenään hyvin erilaisia, keskellä vaikeakulkuisia, jyrkkiä kallionrantoja ja olleet eristyksistä muusta maailmasta pitkään. Ekat tiet alueelle pykättiin 1960-luvulla. Pointtina on mennä jompaan kumpaan päätyyn ja vaeltaa kylät läpi. Haastavampi suunta on pohjoisesta etelään, koska maasto on enemmän ylämäkeä. Valitsimme siis sen.

Ensimmäinen kohde oli Monterosso, kylistä eläväisin ja ainoa kunnon biitsillä. Kerättiin siinä hetki voimia ja lähdettiin matkaan. Etäisyydet kylien välillä ovat puolesta puoleentoista tuntiin. Reitti on osin helppoa, mutta vastaan tulee yllättävänkin vaikeita hetkiä. Heti ensimmäiseksi meitä koitteli etappi Monterosso - Vernazza.

Ensin piti ylittää rotko..

..sitten uskaltautua tunnelista..

.., jota hallitsi pirullinen velho.

Kunnes oli vuorossa silta, jonka alla asui julmettu hiisi.

Ja vihdoin.. Vernazza!
Tuli taas hieno kuva, kun vähän yhdistelin.

Vernazza on perustettu 100-luvulla merimiesten toimesta. Ajattelimme viettää täällä yön joten yritimme etsiä kyläsen ainoaa majapaikkaa. Kartta kattoi neljä tietä, mutta kolmannen eksymisen jälkeen annoimme periksi ja hypättiin mukaan kyläläisten leppoisaan kiirettömään eloon. Se tehosi, koska samantien mummeli tuli tarjoamaan huonetta. Ja toinen ja kolmaskin, joista sitten napattiin yksi. Yö siellä ja aamulla matkaan.

Polku mukava kävellä ja maisematkin siedettävät.
Ei valittamista.

Keskimmäinen kaikista on kyläpahanen, nimeltään Corniglia. Jo on tälläkin paikka. Kallion päällä, hyvin korkealla, ei rantaa (paitsi salainen nudisti, joka on jo oma juttunsa..) ja ehkä kuusi asukasta. Keskityinkin lähinnä ihailemaan kylän rikasta urheilukulttuuria..

Tiukka paikallisvääntö, joka keskeytyi ikävästi pallon pudotessa rotkoon.
Veikkaan, että sama tapahtuu joka ikinen päivä.

A-P Nikkolan patsas keskellä Corniglian pikkukylää.
Kuvaa hyvin mäkikotkiemme maailmalla nauttimaa suosiota.

Reitti Cornigliasta Manarolaan oli kinkkinen. Sen piti ottaa vain puolisen timmaa, mutta kovasti pisti epäilemään kuka sen tuossa ajassa taittaa.. Johnny Weissmuller ehkä. Polku oli täynnä mitä mutkikkaimpia rasteja.

Piti ponnahdella oksalta toiselle..

..taistella eteenpäin köyden avulla..

..hivuttautua kielekkeellä.
Tää oli muuten oikeesti paha kohta.

Kunnianosoitus juoksukengilleni.
Oli suorastaan erinomainen ratkaisu lähteä matkaan noi jalassa.

Manarola.. on kyllä hämmentäviä kyliä nämä. Hassun värisiä pikkuisia taloja vieri vieressä, rotkon partaalla ja keskellä ei-oikein-mitään. Olemassa vain, koska merestä saa antimia kaupankäyntiä varten. Alueen ilmasto on osapuilleen yhtenevä Napolin kera, johtuen vuoriston antamasta suojasta.

Manarola

"Kukkuu,
täällä toisella puolella onkin joku rotko!"

Jos kaupunkin talot on väritetty näinkin hienosti..

..en yllättynyt kun vastaan tuli postitalo mallia "slightly gay".

Matka Manarolasta Riomaggioreen oli koko reissun helpoin. Puolisen tuntia helppoa Rakkauden polkua.

Vaikuttava tiekyltti

Kylläpä tuli taas hieno otos

Istu tohon ja kiinnitä lukko kaiteeseen,
niin johan kestää rakkaus.

Riomaggioresta löytyi huokea hostelli ja samaan huoneeseen päätyi muutama jenkki. "Teillähän on se pressa, joka näyttää Conanilta!" "Kuinka voitte elää naispressan kanssa?!?" Öö.. no, mä oon siitä oikeestaan aika ylpeä. "Lähtisin maasta samantien, jos tulis nainen. Ne on niiiiiiin epäluotettavaa sakkia." Ketäs sitten äänestit? "Obamaa!" Ja tähän toinen.. "Mitä, oikeesti?!? Sehän on musta! Kuinka sä voit tehä jotain tollasta..?"

Jätettiin tollot riitelemään keskenään ja mentiin jututtamaan paikallisia. "Täällä asuu max 800 ihmistä, mutta kesäisin ehkä 20 000. Talvisin pelataan pleikkaria ja kesällä isketään turisteja. Tekemistä on siis melko lähellä zero."

Oli muuten sekä jenkit että paikalliset aika masentavaa sakkia, joten läksimme etsimään jotain aktiviteettia..

Vastaan tuli kuitenkin tämä kyltti..

..ja masennus oli musertava.

Mutta hyvin koisattu yö, marssi ilman reppuja viereiselle kukkulalle ja näkymä yli kaikkien viiden kylän samanaikaisesti, niin johan tuli taas pojille hymyä naamalle.

Moi-moi

Oli oikein mukava kohde tämä Cinque Terre. Kylät hupsuja, hyvin pieniä ja maasto miellyttävää vaellella. Ajankohta oli täydellinen. Ei liian kuuma kävellä eikä turisteja vielä juurikaan. Kuukausi pari eteenpäin ja seutu kuitenkin on täpötäynnä. Seikka on herättänyt kovaakin kritiikkiä, koska kyseessä ei kumminkaan ole mikään kaupunki. Viisi pikkuista kyläpahasta, jotka ovat vasta saaneet tiet ja junan. No, saas nähdä. Menkää käymään vielä kun voitte.

Brescia & Geneve

Pykättiin Timon kera pikkuinen reissu kasaan. Olikin sitten niin kliffaa että. Ensimmäiset etapit olivat Brescia ja Genova.

Brescia oli mukana, koska törmäsin mielenkiintoiseen tiedonpalaseen: Perjantaina siellä olisi hyväntekeväisyysmatsi Brescian ja Milanin vanhojen starojen välillä. Nurmella viipottaisi kavereita, kuten Donadoni, Desailly, vanha kunnon Igli Tare ja huipennuksena Gullit, Van Basten, Boban, Hagi sekä elämäni suurin idoli Roberto Baggio!

Tiketit pulitti vain kympsyn, joten asia oli lukko. Perjantaina Bresciaan, aamujunalla Genovaan, josta eteenpäin. Loisto suunnitelma!

BRESCIA

Oikein hieno paikka tämä Pirlon synnyinkaupunki ja Baggion komean uran elegantti loppusatama. Oiva paikka aloittaa pitkä viikonloppu.



Brescian pitäisi olla Lombardian toiseksi suurin kaupunki heti Milanon jälkeen. Outo fakta, koska siellä ei ollut ketään missään. Siellä istuskelimme aurinkoista päivää keskuspiazzalla ja melkein keskenämme oltiin.

Oli tyhjää päivällä..

..joten odotimme kansaa puistossa..

..mutta tyhjänä jatkui yöllä tämä oleminen.
Hyvin tyhjää oli.

Tosiaan.. koko keskusta hohkasi hiljaisuutta. Mutta eipä se haitannut, koska ne välistä vastaantulleet olivatkin harvinaisen sympaattisia. Olemmekin tänään takuuvarmoja siitä, että brescialaisia ei ole paljon, mutta ne muutamat ovat maailman mukavinta kansaa. Ja mitä baareihin tulee, parin hutikudin jälkeen löytyi napakymppi.

Katutason akkunasta kajasti valo ja huikkasin sisään, että passaako tulla. Passasihan se. Tila on oletettavasti päivisin nettikahvila, mutta nyt se palveli paikallisen remmin illanviettopaikkana. Joukkio oli sen verta hupaisaa, että kiirehän sinne junalle lopulta tuli. Juosten halki kaupungin ja 10 sekuntia ennen lähtöä junassa.

Hassua löytää Bresciasta pubi,
jossa on aito suomalainen baarimikko.

------------------------

Niin mites se matsi.. no, nää on taas näitä juttuja.

Olihan se sinänsä leppoisaa kattella, kun lapsuuden tähdet vääntää kentällä. Stadikka lähes täynnä, ilta kaunis ja kaikilla on hauskaa. Toisaalta, jos kaiken hehkutuksen jälkeen bongaa Leonardon, Costacurtan, Di Biagion ja ketjukössittelijä Dario Hubnerin, niin voisi väittää joltisesti sapettavan. Ok.. oli siellä sentään Baresi ja Di Canio.

Mutta voi elämä sentään. Miten sä myyt Sepi Kumpulaisen tavastia-keikan loppuun? Anna homma italialaiselle ja se keksii hypettää Von Hertzenin veljesten soittavan siellä samaan aikaan puoli-ilmaseks. "Mutta eihän ne todellakaan ole siellä!?" C'mon, se on ihan ok.. koska kyllä ne tavallaan vois olla siellä. Ja kuka noista nyt ikinä lopulta varmana tietää..

Tuli fiilisteltyä paikallisille ennen mittelöä, että täällä ollaan ja vaan ja ainoastaan ton matsin takia. "Oho, mistä tulette?" Suomesta. "Ei juma, hulluja ootte!" No, mutta hei! Baggio, Van Basten, Gullit, Hagi..

Tämä Paolo Di Canio -otos kuvaa hyvin koko tapahtumaa..

------------------------

GENOVA

Herätys Genovasta oli kurja. About tunnin puoliunen jälkeen havahdun kummalliseen mölinään. Konnari tökkii Timoa hereille ja tivaa lippuja. No, mehän ei niitä keretty hommaamaan. Ei myöskään vaihtoasemalla Milanossa (mysteeriksi jäi, miten ylipäätään onnistuttiin tuossa junan vaihdossa).

Todistin kuitenkin yhden absurdeimmista näytelmistä ikinä. Konnari toisti ukaasejaan sakoista ja poliisista, Timo hölisi puoliunessa englanti-ruotsi-italia-jyväskylää, naapuripenkin big mama räkätti kovalla käheällä äänellä kuinka suopeita meille juuri oltiin ja toinen naapuri suoraan sanottuna haistatti useasti paskat koko episodille. Lämäistiin naikkoselle lopulta 50 euroa käteen ja astuttiin ulos Genovaan. Olimme siis jo perillä, joten mäihä ei ollut parhaita. Toisaalta virallisesti sen olisi pitänyt olla 50e per naama, joten loppu hyvin kaikki hyvin.

Kolumbuksen kotikaupunki Genova on Lingurian pääkaupunki ja siellä on välimeren toiseksi suurin satama. Satama olikin vaikuttava. Ja täynnä elämää. Toisin kuin me. Aivan parhaassa hapessa ei katuja tullut tallattua. Mutta kahvi ja virvoitusjuoma kupoliin ja taas mentiin lailla reippaiden nuorukaisten.

Genovan oma poika, Iso-Chris.

Tykästyin valtavan sataman ympärillä oleviin pieniin katuihin.

Ja niiden kauniisiin yksityiskohtiin.

Ja myötäeläjään, joka symppasi meitä
ja sai hetkeksi ajatukset rakkaaseen Helsinkiin.

Ja tästä matka jatkuikin kohti etelää..