Brescia & Geneve

Pykättiin Timon kera pikkuinen reissu kasaan. Olikin sitten niin kliffaa että. Ensimmäiset etapit olivat Brescia ja Genova.

Brescia oli mukana, koska törmäsin mielenkiintoiseen tiedonpalaseen: Perjantaina siellä olisi hyväntekeväisyysmatsi Brescian ja Milanin vanhojen starojen välillä. Nurmella viipottaisi kavereita, kuten Donadoni, Desailly, vanha kunnon Igli Tare ja huipennuksena Gullit, Van Basten, Boban, Hagi sekä elämäni suurin idoli Roberto Baggio!

Tiketit pulitti vain kympsyn, joten asia oli lukko. Perjantaina Bresciaan, aamujunalla Genovaan, josta eteenpäin. Loisto suunnitelma!

BRESCIA

Oikein hieno paikka tämä Pirlon synnyinkaupunki ja Baggion komean uran elegantti loppusatama. Oiva paikka aloittaa pitkä viikonloppu.



Brescian pitäisi olla Lombardian toiseksi suurin kaupunki heti Milanon jälkeen. Outo fakta, koska siellä ei ollut ketään missään. Siellä istuskelimme aurinkoista päivää keskuspiazzalla ja melkein keskenämme oltiin.

Oli tyhjää päivällä..

..joten odotimme kansaa puistossa..

..mutta tyhjänä jatkui yöllä tämä oleminen.
Hyvin tyhjää oli.

Tosiaan.. koko keskusta hohkasi hiljaisuutta. Mutta eipä se haitannut, koska ne välistä vastaantulleet olivatkin harvinaisen sympaattisia. Olemmekin tänään takuuvarmoja siitä, että brescialaisia ei ole paljon, mutta ne muutamat ovat maailman mukavinta kansaa. Ja mitä baareihin tulee, parin hutikudin jälkeen löytyi napakymppi.

Katutason akkunasta kajasti valo ja huikkasin sisään, että passaako tulla. Passasihan se. Tila on oletettavasti päivisin nettikahvila, mutta nyt se palveli paikallisen remmin illanviettopaikkana. Joukkio oli sen verta hupaisaa, että kiirehän sinne junalle lopulta tuli. Juosten halki kaupungin ja 10 sekuntia ennen lähtöä junassa.

Hassua löytää Bresciasta pubi,
jossa on aito suomalainen baarimikko.

------------------------

Niin mites se matsi.. no, nää on taas näitä juttuja.

Olihan se sinänsä leppoisaa kattella, kun lapsuuden tähdet vääntää kentällä. Stadikka lähes täynnä, ilta kaunis ja kaikilla on hauskaa. Toisaalta, jos kaiken hehkutuksen jälkeen bongaa Leonardon, Costacurtan, Di Biagion ja ketjukössittelijä Dario Hubnerin, niin voisi väittää joltisesti sapettavan. Ok.. oli siellä sentään Baresi ja Di Canio.

Mutta voi elämä sentään. Miten sä myyt Sepi Kumpulaisen tavastia-keikan loppuun? Anna homma italialaiselle ja se keksii hypettää Von Hertzenin veljesten soittavan siellä samaan aikaan puoli-ilmaseks. "Mutta eihän ne todellakaan ole siellä!?" C'mon, se on ihan ok.. koska kyllä ne tavallaan vois olla siellä. Ja kuka noista nyt ikinä lopulta varmana tietää..

Tuli fiilisteltyä paikallisille ennen mittelöä, että täällä ollaan ja vaan ja ainoastaan ton matsin takia. "Oho, mistä tulette?" Suomesta. "Ei juma, hulluja ootte!" No, mutta hei! Baggio, Van Basten, Gullit, Hagi..

Tämä Paolo Di Canio -otos kuvaa hyvin koko tapahtumaa..

------------------------

GENOVA

Herätys Genovasta oli kurja. About tunnin puoliunen jälkeen havahdun kummalliseen mölinään. Konnari tökkii Timoa hereille ja tivaa lippuja. No, mehän ei niitä keretty hommaamaan. Ei myöskään vaihtoasemalla Milanossa (mysteeriksi jäi, miten ylipäätään onnistuttiin tuossa junan vaihdossa).

Todistin kuitenkin yhden absurdeimmista näytelmistä ikinä. Konnari toisti ukaasejaan sakoista ja poliisista, Timo hölisi puoliunessa englanti-ruotsi-italia-jyväskylää, naapuripenkin big mama räkätti kovalla käheällä äänellä kuinka suopeita meille juuri oltiin ja toinen naapuri suoraan sanottuna haistatti useasti paskat koko episodille. Lämäistiin naikkoselle lopulta 50 euroa käteen ja astuttiin ulos Genovaan. Olimme siis jo perillä, joten mäihä ei ollut parhaita. Toisaalta virallisesti sen olisi pitänyt olla 50e per naama, joten loppu hyvin kaikki hyvin.

Kolumbuksen kotikaupunki Genova on Lingurian pääkaupunki ja siellä on välimeren toiseksi suurin satama. Satama olikin vaikuttava. Ja täynnä elämää. Toisin kuin me. Aivan parhaassa hapessa ei katuja tullut tallattua. Mutta kahvi ja virvoitusjuoma kupoliin ja taas mentiin lailla reippaiden nuorukaisten.

Genovan oma poika, Iso-Chris.

Tykästyin valtavan sataman ympärillä oleviin pieniin katuihin.

Ja niiden kauniisiin yksityiskohtiin.

Ja myötäeläjään, joka symppasi meitä
ja sai hetkeksi ajatukset rakkaaseen Helsinkiin.

Ja tästä matka jatkuikin kohti etelää..