Gay-city ja Kaarle Kustaa

Bologna on Italian homopääkaupunki. Näin olen kuullut sanottavan. Mitä tuo sitten tarkoittaa? No, lähinnä sitä, että kaupunki on hyvin avoin ja vapaamielinen. Tutustuin erääseen cooliin tyyppiin, jonka kanssa ensikeskustelu luennolla meni näin:

• Pelaatko jalkapalloa? (Yritin kerätä porukkaa oikiksen sisäiseen futisturnaukseen)
• Itseasiassa en.
• En tajua.. oot kumminkin italialainen?
• Kyllä, kyllä.. onhan se kieltämättä vähän outoa.
• Miksi sulla on toi ruotsin kielen oppikirja?
• Opiskelen sitä. Tykkään maasta ja tahtoisin sinne opiskelemaan.
• Jaa. Ootko sä muuten homo?
• Kyllä!

Eli meillähän synkkas samantien. Kysyin Constantinelta tosta homokaupunkijutusta ja myönsi, että näin asia on. Bologna on ainoa kaupunki Italiassa, jossa se voi kävellä kaverinsa kanssa käsi kädessä. Absoluuttinen raja menee kuulemma Rooman kohdalla. Etelämmäksi ei ole menemistä.

Bologna oli itseasiassa ensimmäinen kaupunki Italiassa, jossa homoille oli mahdollista asua virallisesti yhdessä. Täällä on myös joskus ollut (ei enää) jotain erityisiä kauppoja, joista on saanut neuvoja terveelliseen seksuaaliseen kanssakäymiseen oman sukupuolen kera. Kaikki tämä oli liikaa paavi Johannes Paavali II:lle, joka tuomitsi koko Emilia-Romagnan täysin turmeltuneeksi provinssiksi.

-----------------------------------------

Olen myös ymmärtänyt, että parhaimmat illanviettopaikat on ainakin jollakin tasolla suunnattu homoväestölle. Varmaankin samaan tyyliin kuin Lostari Helsingissä. En ole tosin itse törmännyt vielä paikkaan, josta tämän olisi huomannut. Paitsi kerran:

Tuttuja Milanosta tuli käymään ja suunnattiin illalla Scuderiaan. Vasta sisällä selvisi, että perjantaisin mesta toimiikin gay&lesbian -klubina. Eipä siinä auttanut kuin todeta asia ja jatkaa iltaa. Muuten jees, mutta myönnettävä on, että pikkaisen hämäsi jengille jaetut tikkarit, joita sitten lipiteltiin pitkin iltaa..

-----------------------------------------

Ruotsista puheen ollen toissapäivänä kävi seuraavaa..

Olin palaamassa luennolta kotiin ja käppäilin pitkin yliopistokatu Via Zambonia. Paikalla oli kuitenkin huomattavasti normaalia enempi jengiä ja poliisejakin melkoisesti. Ajattelin kyseessä olevan jonkin mielenosoituksen, joita Bolognassa on vähän väliä. Päätin piipahtaa pääkirjastossa, jos vilinä helpottaisi pienen ajan päästä. Mitä vielä! Kirjaston aula oli myös täynnä ja jäin tätä kummastelemaan toviksi. Kysäisin joltakin mitä täällä tapahtuu ja tyttö sanoi jonkin tärkeän tyypin olevan tulossa.

Koitin sitten palata kadulle kun ovesta tupsahtikin sisään Carlo XVI Gustavo di Svezia eli tuttavallisemmin Kaarle Kustaa. Ja kainalosta löytyi Silvia. Siinä ne, kunkkupari parin metrin päässä, hiukan hämmentyneinä itsekin. Kymmenisen sekuntia pällisteltiin toisiamme, kunnes turvamiehet ottivan tilanteen haltuun. Hassu tilanne, jossa olisi ollut hienoa olla kamera mukana..

Loma Roomassa

Vacanze Romane on yksi maailman romanttisimpia elokuvia. Siinä Peck ja Hepburn hurvittelevat Roomassa ja heillä on niin hirmuisen kivaa. Oma romanssini kyseisessä kaupungissa oli vähintään yhtä hieno. Sanoisin, että vuoden parhaat viisi päivääni.

Ja onpas se lähellä, vain kolmisen tuntia junalla ja perillä. Tapasimme Sissin kera Hotellilla ja romanssi oli valmis alkamaan. Viisi päivää kiertelimme lungisti ikuisen kaupungin katuja, lähinnä suu auki hämmästyksestä. Ulkoilmataideteoshan tuo on. Ei voi muuta sanoa. Tai voi:

"Tu non potrai mai vedere nulla più grande di Roma."
(Et tule koskaan näkemään mitään Roomaa suurenmoisempaa.)

-------------------------------------------

Muutama paikka on nostettava erityisjalustalle.

Kaupunki on täynnä suihkulähteitä, mutta kunigatar on Fontana di Trevi. Se on valloittava. Sinne voi myös heittää kolikoita. Yksi tarkoittaa varmaa paluuta Roomaan, kaksi taasen avioliittoa. Osapuilleen 3000 euroa viskotaan lampeen joka päivä. Tästä innostuneena päätimme kahlata perään à la Dolce Vita:

Mikko ja Sissi

Itse suurta vastenmielisyyttä Vatikaania kohtaan tuntien olisin ihan periaatteen vuoksi ollut valmis sen skippaamaankin. Onneksi kuitenkin mentiin. On se Pietarinkirkko vaan massiivinen ilmestys. Mikään kuva ei sille oikeuksiaan anna. Visiitti pisti miettimään uudestaan sitä sinänsä käsittämätöntä faktaa, että Bolognan San Petronion (josta jo kirjoitin) piti olla vielä tätäkin mahtavampi..

Pyhän Pietarin baldakiini,

osoittaa Pietsun haudan paikkaa

Colosseum. Eipä ole missään vahvemmin aistittavissa mennyt aika. Ja kaikki ne spektaakkelit, mitä populaarikulttuuri on pollaan tuupannut. Kummia faktojakin tuli vastaan. Mesta pystyttiin täyttämään vedellä, mikä tarkoitti huimia meritaisteluja yleisön edessä. Hulluja nuo roomalaiset..

Colosseum
(ryssin värit tässä kuvassa, mutta tulos tyydyttävä)

Mulle tämä kaikki nousi täysillä kuuppaan ja innostuksissani telkesin kultani tyrmään:


Vieressä onkin sitten se hulppein juttu, Forum Romanum. Muinaisen Rooman keskusta, joka on ajan kuluessa kaivettu ylös. Siellä sitä kelpaa käppäillä. Itsehän menin viittaamaan tähän uljaaseen alueeseen "se pieni kylä, colosseumin vieressä" -lauseella illallisella, jossa paikalla oli pari roomalaista intellektuellia. Joku musta hetki vei hetkellisesti muistini. Sain kuulla siitä tovin..

Forum Romanumin panoraamaa.
Oikealla pilkottaa Colosseum.
(Kannattaa klikata kuvaa, liitin 5 otosta yhteen)

Kaiken vanhan keskeltä löytyi kaunis moderni patsas

Circo Massimo toimi muinoin kilpa-ajojen sun muiden gladiaattorijympytysten areenana. Itselleni paikka on jäänyt mieleen kuvista, joissa 700 000 italialaista pomppii Seven Nation Armyn tahtiin vuonna 2006 eli hetki jälkeen Zizoun moment of madnessin..

"Tum tutu tu tu tum tum"

Bocca della Verità (Totuuden suu) on kova juttu. Kukaan ei oikein tiedä, mikä tämä hupsunnäköinen nassu alunperin on ollut. Mutta jo keskiajalta lähtien sen tarkoitus on ollut purra poikki puijareiden sormet. Jos valhe mielessä suuhun kätesi työnnät, sen sormetta ulos vedät. Sen verta hirvitti, että hiukan jänistin. Kuten kuvasta huomaa, ei käteni ollut aivan kidassa..

Vietimme pari iltaa Trasterveressa, Rooman Kalliossa. Hyvin sokkeloinen työläiskaupunginosa, joka nykypäivänä houkuttelee luokseen taiteilijat sun muut humpuusit. Eli sen parhaan jengin. Aivan upea mesta, josta maailmalle ovat ponkaisseet mm. Sergio Leone sekä Ennio Morricone.

Trastervere

Näin kivaa siellä oli

Kunnes oli aika poistua..

Tapasimme myös tuttuja. Vietin näiden heppujen kera kuukauden Sienassa ja nyt he tutustuttivat meidät parina iltana paikalliseen yöelämään.

Jostain kumman syystä
hollantilaiset ovat aina niin kovin mukavaa sakkia.

Mitä jäi näkemäti? Kauheasti. Tuossa kaupungissa voit viettää varmaan parikin vuotta kokien joka päivä jotain vähintään uskomatonta. Kyseisen viikonlopun lauantai oli myös hyvin sporttinen roomalaisille (ei tosin meille.) Oli Rooman marathonia, Roma-Juventusta, Italia-Ranskaa rugbyssa..

Marathonista aavistelin melkoista spektaakkelia. Ikävä kyllä juoksu otti paikkansa aamulla. Herätys pärähti ja tökin unileluani kylkeen muutamaan otteeseen. Vastaus: "ei yhtään kiinnosta". Tarkoitus kuitenkin oli ollut kömpiä mestoille, joten harmittelin tätä hetken, kunnes painoin itsekin pään tyytyväisenä takaisin tyynyyn.

Roma otti Juvelta rumasti käkeen 4-1 ja tuon tuloksen myötä Spallettin aikakaudelle povataan täällä tylyä loppua. Yritin kovasti hankkia koitokseen lippuja, mutta se nyt vaan oli lähes mahdotonta muualta kuin Roomasta käsin.

Ja Gallian kukot murskasivat Italian Six Nationssissa 50-8, joten illalla vastaan tulikin tukku hilpeitä asterix-naamoja.

Mutta palataan vielä kerran matkan teemaan..

Romantiikkaa Pantheonin edessä

Firenze palamaan

Tuli käytyä Firenzessä.

Kämppikseni Francesco kysyi, "mitä viikonloppuna?" Ei kai kummia.. "Ajatettiin sytyttää Firenze tuleen. Kaikki järkätty etukäteen. Lähdetkö messiin?" Toki.

Frendin kera junalla mestoille, hotellille, kamat huoneeseen ja kaupungille. Takaisin aamukuuden maissa loistavan illan jälkeen. Iltaan kuului mm:

• Varmistus aiemmalle huomiolle, ettei italialaisseurueen kanssa ole mahdollista päätyä mihinkään. Eteneminen katkeaa joka kulmassa. Häslinkiä on parempi välttää terassilla.
• Francescon veljen Giacomon valokuvanäyttelyn avajaiskestit. Kuvat olivat sekä tyylikkäitä, eroottisviritteisiä että vekkuleita. Eli hyvin italialaisia..

La donna sul capezzolo

Esploratore nel culo

Suosikkini: "Scent of Special Woman"

• Tilpehöörin maahatuoja Somaliasta, joka pääsi yllättämään sujuvalla suomella.
• St. Patrics dayn fiilistelyt ja rygbymatsi Italia - Wales.
• Aimo kasa italialaisia taiteilijoita sieltä sun täältä. Kuten mm. irstas taidemaalari (kuva alla), joka näytti luuristaan kuvia parikymppisistä alastomista tytöistä, eli malleistaan.
  

Timo ja tyyliparta

• Iloinen tapaaminen bolognalaisten tuttujen kera täysin sattumalta.
  
• Illalliskestit, jossa paikalla "koko Firenzen undergroundpoppoo".
• Seurueen täydellinen katoaminen ja samanaikainen puhelimen epäkunto.
• Summan mutikassa valittu yökerho, jossa oli hauskaa kunnes ei enää ollutkaan. Loppupeleissä aika tyhjä arpa.
• Satunnaiset heput kadulla, joiden kera meni heittämällä tunti (tavallista täällä.. ystävällisiä ihmisiä, hyvin ystävällisiä joka puolella)
  
• Seurueen löytyminen ja poimimisemme öiseltä aukiolta.

Alakerran naapurini tuli noukkimaan meidät klubille. Ovella evättiin sisäänpääsy, kunnes joku tuntemattomaksi jäänyt sälli bongasi meidät ja ilmotti nimien löytyvän listalta. Siellähän ne, "mico korthalo, 32v". Paikka oli mahtava. Pieni huuruinen klubi täpösenään iloisia ihmisiä. Ehkä hulvattomimpia mestoja missä ikinä ollut..

The Blob Club

Kämppikset

Ei muuten ole mitään hajua milloin nämä mestat menevät kiinni. Blobiinkin jäi kasa joraajia, kun seurueemme viiden maissa siirtyi Ponte Vecchion juurelle huipentamaan ilta ilmapalloilla. Osalla oli mukanaan jotain suunnattomia palloja, jotka täytettiin kaasulla. Sitten katseltiin niiden leijailua. Kokemushan tuokin..

Matkalla hotellille silmiin osui vielä auki oleva grilli. Heh, tämä olikin hupaisa yksilö, koska tilaaminen oli kaikkea muuta kuin vaivatonta. Tiskin takana huseeraavan parivaljakon suurinta hupia oli asiakkaille piikittely. Harvemmin ollut durumin saaminen couscous-reseptin tietämyksen takana.. (kiitos Karimille, yönälkäni tyydytettiin)

Seuraavan aamun herätys oli niheimpiä aikoihin. Huonetoverini Timo oli ostanut lipun Bolognan korismatsiin sunnuntaille, joten sen piti lähteä takaisin kympin junalla. Tarkoitus oli käyttää samaa välinettä, mutta jos joku on joskus mua yrittänyt herättää, voi jo arvata mitä tapahtui. Kovasti Timo oli herätellyt, mutta omat muistikuvat alkavat vasta ärtyneen respan papparaisen tökkiessä kylkeen ja ilmoittavan kellon olevan yksi.

Hieno reissu.

Kurssit ja valinnan vaikeus

Helmikuu Bolognassa oli leppoisaa aikaa. Vain kielikurssi, ei muuta.

Maaliskuu maailmani muutti. Oikis alkoi. Kävi ihan työstä valita kursseja, joten käväisin koittamassa lukuisia. Valinnat alkavat näin parin viikon kuluttua jo hahmottua ja luulenkin ainakin osapuilleen tietäväni mitä teen. Learning Agreementiahan en ikinä saanut aikaiseksi (tämä on herättänyt täällä sekä kummastusta että kunnioitusta).

Diritto dell'Unione Europea.
Perus vaihtarikurssi, joka oli täyttä ajanhukkaa. Tutut asiat ja opetus massaluentojen aatelia 150 oppilaalla. Ei kiitos.

ICT and law (information and communication technologies and law).
Kiinnostavan kuulloinen kurssi, ajankohtainen eikä tuota kai voi edes kotona opiskella. Sisältö kuitenkin täysi pettymys, lähinnä tietotekniikkaterminologiaa. Proffa on 60v tietsikkafanaatikko ja hullu. Hihittelee, vaikka ei sano mitään hauskaa. Englanti vähän mitä sattuu.

Ensimmäisen tunnin huippukohta:
- Excuse me, what is "supply chain?", kysyi eräs italo-opiskelija.
- Well, it's when you're supplying chain..

Kun sanoin olevani Suomesta, proffa syttyi pariin stooriin Rovaniemestä. Tuntee Ahti Saarenpään ja ollut visiitillä muutamaan otteeseen. Kerroin sitten Ahdin oman läpän nimestään. Eli kuinka se tarkoittaa kirjaimelliseti "entisen pressamme päätä". Harvemmin mennyt hyvä vitsi enemmän ohi.. kukaan hiffannut.

Tuskin jään kurssille. Sisältö ei vastaa otsikkoa. Vastaan puhuu myös mahdollisesti edessä kummitteleva 30 sivuinen essee aiheesta Lawful Interception in Italy and Finland.

Informatica giuridica.
Samaa sontaa, mutta italiaksi..

Diritto del commercio internazionale.
Aihe ok, naisproffa mukava ja kieli italia. Itse materia iisihköä, mutta kieli haastavaa. Eli oiva combo. Vahva kandidaatti jatkoon.

Diritto processuale dell’Unione Europea.
Sama kuin edellä lisättynä hitaammin italiaa puhuvalla professori. Vahvempi kandidaatti.

Comparative civil procedure.
Yllättävän kiinnostava kurssi. Ja proffa on hyvin sympaattinen kaveri, joka puhuu mukavaa englantia; hyvin, mutta italialaisesti. Katsellaan, miten asiat hoidetaan civil-, ja common -kulttuureissa ja hämmästellään eroja. Ja sitten kertoillaan faktoja omista maistamme. Opiskelijoita on 10, eri puolilta maailmaa.

Tänään luennon piti venäläisnainen ja pääsin heittämään haastavia kyssäreitä hannesin kokemuksen kartuttamana.. Kiva kurssi.

----------------------------------

Koska oikiksen tarjonta ei ollutkaan niin tajunnan räväyttävä, kuin olin jostain syystä odottanut käänsin katseeni muualle. Erasmus-touhun paras puolihan on se, että voi tehdä mitä lystää. Eri tiedekuntien tarjottimista löytyikin jotain kiehtovaa: "Analisi del Film". Voi veljet, sinne!

Aivan ylivoimainen kurssi. Ensimmäisellä kerralla katsottiin erään rainan vikat pari minsaa läpi kuusi kertaa. Edessä ylen innostunut mimmi pui kaiken osiin ja tohkeissaan pölpöttää mitä mikin tarkoittaa. Tulin sen verta myöhässä, etten lopulta saanut selville mikä kyseinen filkka oli, mutta John Malkovichin pärstää me väijyttiin. Ja kaikki tämä tapahtuu vanhassa leffateatterissa vain minuutin päässä kodistani.

Super-Joni

Kaariholvit ja muhis helvetissä

Pari faktaa kaupungista..

"Portico" on Bolognan katukuvan hallitseva elementti. Menet mihin tahansa, kävelet kaariholvien alla. Sataa, paistaa, puskee rakeita.. ei haittaa, täällä voit aina kävellä katetulla kadulla. Ylhäältä päin kaupunki näyttääkin erikoiselta, koska näkyvissä on vain autotiet..


Bolognassa oli vielä joku aika sitten (en tiedä onko enää) voimassa laki, joka pakottaa rakentamaan myös kaariholvit tahtoessaan pykätä rakennuksen. Syy on hiukan hämärän peitossa kaikille. Mutta eräs syy, miksi nämä ylipäätään ovat olemassa on kiehtova.

Bolognan yliopisto on tunnetusti Euroopan vanhin lajissaan. Jo aikojen alusta täällä on luuhannut rutosti opiskelijoita. Ja mitä tekee kaupunki, joka yhtäkkiä alkaa täyttymään köyhistä, asunnottomista opiskelijaraukoista Euroopan eri kolkista? Tietenkin jatkaa talojaan sivuttaissuunnassa. Eli lisäosien idea oli synnyttää kämppiin ylimääräisiä huoneita vuokrattaviksi opiskelijoille.

Porico on lisätty jälkikäteen

Katettuja jalkakäytäviä on keskustan alueella yli 40 kilometriä. Eli käytännössä kaikkialla. Tänne se sopiikin kuin polvi ryökäleen nivusiin, koska keväällä sataa ja kesällä on helle. Hädin tuskin huomasin, että 12 ensimmäistä Bolognan päivääni satoi..

---------------------------------

Bolognan sydän on Piazza Maggiore. Suuri viihtyisä aukio, jossa sattuu ja tapahtuu. Paikkaa dominoi Basilica di San Petronio. Kirkko itsessään omaa hupaisan historian. Aikoinaan siitä piti tulla suurin ja mahtavin, ja vielä ristin muotoinen. Jossain vaiheessa Roomassa huolestuttiin ja rahapussukan nyörit meni kiinni. Bolognalaisilla ei rahaa omasta takaa ollut ja pytinki jäi pahasti kesken. Tällä hetkellä se on maailman 5. isoin kirkko (eli järkyttävän iso), mutta mainitusta syystä lopputulos on vähän hassu:

Marmoripäällyste loppuu puoliväliin

Mielenkiintoisempaa on kuitenkin mitä löytyy kirkon sisältä. Italiassa rakennusta pidetään yhtenä todennäköisimmistä paikoista mahdolliselle terrori-iskulle ja tästä syystä kaikki sisälle menijät syynätään. Miksi? No, koska sisällä on suuri maalaus, jossa demonit hotkivat suihinsa helvetin liekeissä palavaa Muhammedia.

Mr. Muhis on tuo heppu oikeella ylhäällä

Tasaisin väliajoin kuvasta kuulemma syntyy älämölöä ja mielenilmauksia. 2006 poliisit estivät viime tingassa koko Basilikan tuhoamisen. Idioottimaistahan tuo on, koska kuva on tehty 1400-luvulla ja kuvaa kohtausta Danten Jumalaisesta näytelmästä. Kaverihan poltti lähes kaikki helvetissä, joten yksi Muhammed ei siinä hirveästi painanut..

Jaakko Kesäkurpitsa

Jotain kodistani..

Bolognaa kiertää tie, johon viitataan tuttavallisesti nimellä Viale (iso tie). Tämän sisäpuolelta löytyy keskusta, joka on hyvin kompakti ja käveltävissä puolessa tunnissa puolelta toiselle.

Asun Via Guido Zucchinilla (Jaakko Kesäkurpitsa). Guido oli tietääkseni taidemaalari. Sijainti on mainio, lähellä sekä asemaa että keskustaa. Kävelen reilut 5 min yliopistolle ja toiset 5 keskusaukiolle.

X viittaa kämppääni ja rinkula oikikseen

Lähes järjestäen vaihtarit purnaavat kylmyyttä. Kerrospukeutuminen on ainoa tapa elää ja nukkumaan meno muistuttaa lukuisine täkkeineen sekä kuumavesipulloineen pilkille valmistautumista. Syynä on yleensä sähkölaskua kammoksuvat kämppikset, joilla on erilaiset käsitykset ihmiselle sopivasta lämpötilasta. Ja toki talot myös ovat vanhoja ja vetoisia.

Tässä luukussa sitä ongelmaa ei ole. Lämpötila pysyy sopivana paljaalle iholle, vaikka ikkunani on lähes aina auki. En oikeestaan edes tiedä miksi. Patteri mahtuisi pieneen reppuun, joten keskuslämmitys tämän kai hoitaa.

Huusholli koostuu kolmesta huoneesta, käytävästä, keittiöstä sekä kahdesta kylppäristä. Yhteistä olohuonetta ei ole, mikä tietty on miinus. Oma huoneeni on iso ja hallitsevana elementtinä on suunnaton peti.

Huoneeni (olen täällä innostunut vihreästä..)

Kämppiksinä on pari italialaista. Omistaja Francesco on ehdottomasti top 10 -hahmo, mitä olen ikinä tavannut. Hyvin avoin ja menevä kaveri eikä paljoa kotona homehdu. Kaupungin ex-varapormestarin poika, jonka status riippuu siitä kenelle puhuu:

• 31v, työtön teknisten värkkien taitaja, joka ei tee käytännössä mitään (virallisesti)
  
• tilaisuuksien järjestäjä sekä muusikko, joka on joka ilta jollain kesteillä ja tuntee koko Bolognan (sanoo mimmeille)

Francesco

Toinen on Giorgia (muistaakseni 27v). Oikein mukava tyttö, joka tekee lopputyötä teatterialalle. En ole täysin tietoinen alasta, mutta liittyy jotenkin ohjaajan assistenttina olemiseen.

Francesco on opiskellut Kaliforniassa ja puhuu englantia, Giorgia taas ei. Kotikieli onkin italia. Francescon kera tulee kyllä tarkistettua faktat englanniksi. Sälli heittää niin mielenkiintoista läppää, että olisi sääli missata siitä puolet.

Kuten jo kerroin tämä kämppähän ei ole se, mihin mun piti alunperin muuttaa. Olisikohan tässä syy sille, minkä juuri tänään tajusin. Olen asunut tällä kuukauden ja 8 päivää. En ole maksanut vielä yhtään mitään. Itse asiassa emme ole vaihtaneet Francescon kanssa sanaakaan mistään vuokraan liittyvästä, ei takuusta, ei yhtään mistään..

Kun vajaa pari kuukautta sitten kävin katsastamassa alakerran kämpän (sen, mihin minun piti muuttaa) kuulin ohimennen, että yläkerrassa on vähän parempi samalla vuokralla. Siinä ainoa lause, joka tästä kämpästä mulle on sanottu. No, katsellaan..

Alakerrassa asuu Elia, 30v juristi ja Francescon pitkäaikanen frendi. Käy täällä vähän väliä ja kovin on hauska tyyppi sekin.

Olen tutustunut myös Marcoon, ilmeisesti identtisellä rytmillä elävään naapuriin. Törmäämme lähes päivittäin ja vaihdamme viimeisimmät fudiskuulumiset. Kavereita emme ikävä kyllä ole (tämän Juventusta kannattava Marco ilmoitti heti, kun näki kaulassani sinimustan huivin).

La Beneamata

Herranen aika! Tajusin juuri, etten ole naputellut mitään rakkaani visiitistä. Ja nyt puhun La Beneamatasta, Nerazzurrista, Il Biscionesta.. eli suuresta ja kauniista Interistä.

Bologna-ajalleni osui ikävästi vain yhden "ison" joukkueen vierailu, mutta onnekseni se oli juuri Inter. Liput vieras-curvaan milanistiseurani suureksi järkytykseksi...

Mittelöä rummutettiin täällä paljon. Eikä vähiten Sinisa takia, joka läksi kesällä Interin kakkoskäskyttäjän pallilta Mancinin fudujen jälkilöylyissä. Jotakin hampaankolossa selkeästi on, koska mies piikitteli pitkin viikkoa Mourinhon suuntaan.. ja lehdistö diggas.

Kävelin perjantaina apertiiville, kun tielleni sattui kummallisen paljon jengiä venttailemassa jotakin. Kysäisin, ja vastaushan oli tykki: Inter! Täh, Inter..? Niin niin, ne on tuolla, tässä hotellissa! WAU.. ei paha. Eipä ollut käynyt mielessä, että täällähän ne käppäilee, kotikaupunkini katuja.

Venttailin siinä hetken yhden paikallisen tytön kera ja juttu luisti. Itseasiassa yllättävänkin helposti. Menin tätä ihan ääneen ihmettelemään pientä ylpeyttä kielitaidostani tuntien, jolloin tyttö ilmoitti opettavansa työkseen autistisia ja tottunut heikommanpuoleiseen ulosantiin.

Mulle näytettiin, myös ravintola, missä osa tiimistä oli juuri syömässä (verhot oli kiinni ja muut asiakkaat poissa). Ulos tuli kolmosveskari Orlandoni ja olikin jo mentävä..

Siellä ne on.. verhojen takana

Koitti lauantai ja matsipäivä. Hotla on kotini ja stadikan välissä, joten mahis bongata pelurit oli vielä olemassa. Ohi kävellessä paikalla olikin satoja ihmisiä.. ja Interin bussi tyhjänä oven edessä. Satuin juuri oikeaan aikaan ja pelaajia alkoi siirtymään autoon yksitellen, parin minuutin välein. En ollut lähelläkään bussia, kunnes muutama sisäringissä ollut poliisi päätti tulla sieltä ulos. Hetkeksi eteeni muodostui väylä suoraan auton ovelle. Pujahdin 10 m eteenpäin, kunnes alkoi suunnaton meteli. Zlatan! Siinä se on, suuri sankarini, lähestyy metri metriltä. Melko nopsaanhan se bussiin pujahti, mutta muutama pitkäraajainen läppäsi kaverille onnittelut olalle, muun muassa minä..

Jaliskulttuuria

Hyvän näkönen linjuri

Harvemmin sitä paremmissa fiilareissa kentälle on suunnistettu kuin tuona päivänä. Kaikki bongasin, joko läheltä tai kaukaa. Ja parhaimmalle onnenläppäsy.

Peli oli mahtava. Ei niinkään jalkapallona, mutta seistä siellä omien keskellä. Viides Interin peli paikan päällä, mutta ensimmäistä kertaa hc-interistien curvassa. Olipa kokemus!

Hieno oli myös hiljainen hetki Bulgarellille ennen peliä. Katsojat heiluttivat villisti lippuja sekä viirejä, mutta ääntäkään ei kuulunut. Hyvin absurdi fiilis..

"Nel cuore di Bologna le vere bandiere continuano a sventolare"

L'imperatore

"Only God Can Judge Me" -Tupac & Zlatan

Curva ospiti

Lopputulos 2-1 Interille. Tosin melko tuskaisen väännön jälkeen.

Viikonloppu

Perjantai - HIGH SCHOOL MUSICAL

Jep, onhan se vähän noloa, mutta olen suuri fani.. (kuten lähes kaikkien musikaalien). Nähnyt leffat sekä Peacockin teatterisovituksen. Joten kun bongasin julkan, joka väitti spektaakkelin olevan Bolognassa yhden viikonlopun ajan.. innostus oli sanoin kuvaamaton. Samalla tajusin, että tämähän on oiva tapa kiittää Olgaa, tätä venakkoa, joka pelasti mut ryöstön jälkeen (ja itseasiassa antoi myös hyvän töllön lainaksi).

OK.. mun mielipide tähän on se, että on hienoa katsella lahjakkaiden junnujen vääntävän hyvää shouta, joka on viihdyttävä ja vauhdikas.
Joku muu (kuten Olga) voisi ajatella, mitä kummaa hän tekee katsomossa parin sadan skidin kera katsomassa lapsellista Disney-musikaalia..


Mulle se oli mahtava kokemus. Tuttu shou, huikeet näyttelijät, italiaksi (josta ymmärsin miellyttävän paljon) ja tietty mielenkiintoista nähdä erot suomen versioon. Petyin kuitenkin siitä, että näytös oli lähes identtinen Lintsin vastaavan kanssa. Olin luullut, että ylimääräiset ja nokkelat sovellukset oli Bjurströmin ohjauksen ansiota, mutta kyseessä onkin hyvin tiukka Disney-formaatti ja yksityiskohtia (joita ei ole leffassa) myöten sama kaikkialla. Tän oli muuten ohjannut tyyppi nimeltään David Simpatico. Pakko olla keksitty nimi..

Olga ilmoitti, että ei tiedä ketään muuta, joka olisi vienyt sen kattomaan tätä näytelmää (otin sen kohteliaisuutena). No ei se nyt aivan floppi ollut, hauskaahan silläkin oli..

---------------------------------

Lauantai - LANGOS

Kielikurssillani on yksi unkarilainen tyttö. Aloitinkin heti päivästä yksi hiillostamaan sitä langoksista. Kyseessä on unkarilainen herkku, johon rakastuin kesällä. Lopulta Julianna suostui niitä tekemään. Sen sisko toi kylään tullessaan raaka-aineet ja zembalot oli valmiit.

Siellä ne siskokset näitä jumalaisia lätysköjä paisteli. Ensimmäistä kertaa elämässään, kumpikaan ei ollut niitä syönyt 10 vuoteen, toinen ei edes tykännyt.. Pelkästään onnistuneen taikinan tekeminen oli ottanut kuulemma neljä tuntia. Itsehän luulin, että langos syntyy unkarilaiselta vaikka unissaan. Toisaalta, joutuisi kyllä itsekin painimaan mämmin kera hyvän tovin..

Hyvää oli! Kyllä kannatti painostaa. Ja kaikki tykkäs (paitsi siskokset, jotka eivät kumpainenkaan niitä edes maistaneet).

Langos ja sisko

Ilo ylimmillään..

Mikko ja suuri rakkaus

-------------------------------------

Sunnuntai - KOREALAINEN ROSVO

Palasin hulvattoman Inter-Rooman jälkeen kotio ja oven takana seisoa tökötti hymyilevä korealainen mies. Kysyi, että asunko täällä. Menin hölmöyksissäni myöntämään ja se ilmoitti tulleensa hakemaan jotain omaansa pois. Avasin oven ja kaveri lampsi mun huoneeseen, nappas pöydän ja paperiroskiksen sekä hymyili. Kysyin siihen, että mitäs kummaa oikeen puuhailet ja se sanoi olevansa entinen asukas. Kovin se vaikutti tietävänsä mitä tekee, joten mitä siihen sitten sanoo.. Ja hymyillen pyyteli anteeksi.

On muuten hirmu hupsuja nuo aasialaiset. Tämäkin ilmoitti, että oli jo kolmena päivänä ollut koputtelemassa oven takana. "Miksi et soita ensin?" "Ei ole kenenkään numeroa". Asui tässä puoli vuotta eikä ole kämppisten numeroa.. kumma heppu. Ylipäätään puoli tuntia bussilla neljä kertaa edes takas pienen pöydän ja roskiksen vuoksi (yhteishinta reilu 10e).

Kerroin myöhemmin kämppiksille, että täällä kävi mut rosmoamassa hymyilevä peukalon kokonen korealainen ja nämähän nauroivat kippurassa. Oli mm. kerran lukinnut itsensä huoneeseensa ja joutunut kiipeämään ulkokautta toiseen huoneeseen aiheuttaen sydänkohtauksen jollekin.. eikä tietenkään puhu sanaakaan italiaa.

Höh.. huoneessani on yhä tuo 2,5m x 1,0m kokoinen tyhjä tila. Ja nyt se näyttää entistä tyhjemmältä. Jotakin siihen saisi ilmestyä..