Gay-city ja Kaarle Kustaa

Bologna on Italian homopääkaupunki. Näin olen kuullut sanottavan. Mitä tuo sitten tarkoittaa? No, lähinnä sitä, että kaupunki on hyvin avoin ja vapaamielinen. Tutustuin erääseen cooliin tyyppiin, jonka kanssa ensikeskustelu luennolla meni näin:

• Pelaatko jalkapalloa? (Yritin kerätä porukkaa oikiksen sisäiseen futisturnaukseen)
• Itseasiassa en.
• En tajua.. oot kumminkin italialainen?
• Kyllä, kyllä.. onhan se kieltämättä vähän outoa.
• Miksi sulla on toi ruotsin kielen oppikirja?
• Opiskelen sitä. Tykkään maasta ja tahtoisin sinne opiskelemaan.
• Jaa. Ootko sä muuten homo?
• Kyllä!

Eli meillähän synkkas samantien. Kysyin Constantinelta tosta homokaupunkijutusta ja myönsi, että näin asia on. Bologna on ainoa kaupunki Italiassa, jossa se voi kävellä kaverinsa kanssa käsi kädessä. Absoluuttinen raja menee kuulemma Rooman kohdalla. Etelämmäksi ei ole menemistä.

Bologna oli itseasiassa ensimmäinen kaupunki Italiassa, jossa homoille oli mahdollista asua virallisesti yhdessä. Täällä on myös joskus ollut (ei enää) jotain erityisiä kauppoja, joista on saanut neuvoja terveelliseen seksuaaliseen kanssakäymiseen oman sukupuolen kera. Kaikki tämä oli liikaa paavi Johannes Paavali II:lle, joka tuomitsi koko Emilia-Romagnan täysin turmeltuneeksi provinssiksi.

-----------------------------------------

Olen myös ymmärtänyt, että parhaimmat illanviettopaikat on ainakin jollakin tasolla suunnattu homoväestölle. Varmaankin samaan tyyliin kuin Lostari Helsingissä. En ole tosin itse törmännyt vielä paikkaan, josta tämän olisi huomannut. Paitsi kerran:

Tuttuja Milanosta tuli käymään ja suunnattiin illalla Scuderiaan. Vasta sisällä selvisi, että perjantaisin mesta toimiikin gay&lesbian -klubina. Eipä siinä auttanut kuin todeta asia ja jatkaa iltaa. Muuten jees, mutta myönnettävä on, että pikkaisen hämäsi jengille jaetut tikkarit, joita sitten lipiteltiin pitkin iltaa..

-----------------------------------------

Ruotsista puheen ollen toissapäivänä kävi seuraavaa..

Olin palaamassa luennolta kotiin ja käppäilin pitkin yliopistokatu Via Zambonia. Paikalla oli kuitenkin huomattavasti normaalia enempi jengiä ja poliisejakin melkoisesti. Ajattelin kyseessä olevan jonkin mielenosoituksen, joita Bolognassa on vähän väliä. Päätin piipahtaa pääkirjastossa, jos vilinä helpottaisi pienen ajan päästä. Mitä vielä! Kirjaston aula oli myös täynnä ja jäin tätä kummastelemaan toviksi. Kysäisin joltakin mitä täällä tapahtuu ja tyttö sanoi jonkin tärkeän tyypin olevan tulossa.

Koitin sitten palata kadulle kun ovesta tupsahtikin sisään Carlo XVI Gustavo di Svezia eli tuttavallisemmin Kaarle Kustaa. Ja kainalosta löytyi Silvia. Siinä ne, kunkkupari parin metrin päässä, hiukan hämmentyneinä itsekin. Kymmenisen sekuntia pällisteltiin toisiamme, kunnes turvamiehet ottivan tilanteen haltuun. Hassu tilanne, jossa olisi ollut hienoa olla kamera mukana..