Heyday of Youth: La Beneamata

Herranen aika! Tajusin juuri, etten ole naputellut mitään rakkaani visiitistä. Ja nyt puhun La Beneamatasta, Nerazzurrista, Il Biscionesta.. eli suuresta ja kauniista Interistä.

Bologna-ajalleni osui ikävästi vain yhden "ison" joukkueen vierailu, mutta onnekseni se oli juuri Inter. Liput vieras-curvaan milanistiseurani suureksi järkytykseksi...

Mittelöä rummutettiin täällä paljon. Eikä vähiten Sinisa takia, joka läksi kesällä Interin kakkoskäskyttäjän pallilta Mancinin fudujen jälkilöylyissä. Jotakin hampaankolossa selkeästi on, koska mies piikitteli pitkin viikkoa Mourinhon suuntaan.. ja lehdistö diggas.

Kävelin perjantaina apertiiville, kun tielleni sattui kummallisen paljon jengiä venttailemassa jotakin. Kysäisin, ja vastaushan oli tykki: Inter! Täh, Inter..? Niin niin, ne on tuolla, tässä hotellissa! WAU.. ei paha. Eipä ollut käynyt mielessä, että täällähän ne käppäilee, kotikaupunkini katuja.

Venttailin siinä hetken yhden paikallisen tytön kera ja juttu luisti. Itseasiassa yllättävänkin helposti. Menin tätä ihan ääneen ihmettelemään pientä ylpeyttä kielitaidostani tuntien, jolloin tyttö ilmoitti opettavansa työkseen autistisia ja tottunut heikommanpuoleiseen ulosantiin.

Mulle näytettiin, myös ravintola, missä osa tiimistä oli juuri syömässä (verhot oli kiinni ja muut asiakkaat poissa). Ulos tuli kolmosveskari Orlandoni ja olikin jo mentävä..

Siellä ne on.. verhojen takana

Koitti lauantai ja matsipäivä. Hotla on kotini ja stadikan välissä, joten mahis bongata pelurit oli vielä olemassa. Ohi kävellessä paikalla olikin satoja ihmisiä.. ja Interin bussi tyhjänä oven edessä. Satuin juuri oikeaan aikaan ja pelaajia alkoi siirtymään autoon yksitellen, parin minuutin välein. En ollut lähelläkään bussia, kunnes muutama sisäringissä ollut poliisi päätti tulla sieltä ulos. Hetkeksi eteeni muodostui väylä suoraan auton ovelle. Pujahdin 10 m eteenpäin, kunnes alkoi suunnaton meteli. Zlatan! Siinä se on, suuri sankarini, lähestyy metri metriltä. Melko nopsaanhan se bussiin pujahti, mutta muutama pitkäraajainen läppäsi kaverille onnittelut olalle, muun muassa minä..

Jaliskulttuuria

Hyvän näkönen linjuri

Harvemmin sitä paremmissa fiilareissa kentälle on suunnistettu kuin tuona päivänä. Kaikki bongasin, joko läheltä tai kaukaa. Ja parhaimmalle onnenläppäsy.

Peli oli mahtava. Ei niinkään jalkapallona, mutta seistä siellä omien keskellä. Viides Interin peli paikan päällä, mutta ensimmäistä kertaa hc-interistien curvassa. Olipa kokemus!

Hieno oli myös hiljainen hetki Bulgarellille ennen peliä. Katsojat heiluttivat villisti lippuja sekä viirejä, mutta ääntäkään ei kuulunut. Hyvin absurdi fiilis..