Cinque Terre

Tuli selattua saksalaista Italia-opasta ja nummer zwei koko saappaasta oli mesta nimeltään Cinque Terre (viisi maata). Tuskin kovin monella välähtää..? Ei tosiaan kummoisenkaan tuttu Suomessa päin. Mutta sinne siis, vielä kun on mahdollisuus tarkastaa paikkoja ilman tuskasta turistilaumaa.

Nimellä Cinque Terre viitataan Liguriassa sijaitsevaan alueeseen, joka käytännössä koostuu viidestä pienestä kalastajakylästä. Erikoisuus on siinä, että nämä kylät ovat keskenään hyvin erilaisia, keskellä vaikeakulkuisia, jyrkkiä kallionrantoja ja olleet eristyksistä muusta maailmasta pitkään. Ekat tiet alueelle pykättiin 1960-luvulla. Pointtina on mennä jompaan kumpaan päätyyn ja vaeltaa kylät läpi. Haastavampi suunta on pohjoisesta etelään, koska maasto on enemmän ylämäkeä. Valitsimme siis sen.

Ensimmäinen kohde oli Monterosso, kylistä eläväisin ja ainoa kunnon biitsillä. Kerättiin siinä hetki voimia ja lähdettiin matkaan. Etäisyydet kylien välillä ovat puolesta puoleentoista tuntiin. Reitti on osin helppoa, mutta vastaan tulee yllättävänkin vaikeita hetkiä. Heti ensimmäiseksi meitä koitteli etappi Monterosso - Vernazza.

Ensin piti ylittää rotko..

..sitten uskaltautua tunnelista..

.., jota hallitsi pirullinen velho.

Kunnes oli vuorossa silta, jonka alla asui julmettu hiisi.

Ja vihdoin.. Vernazza!
Tuli taas hieno kuva, kun vähän yhdistelin.

Vernazza on perustettu 100-luvulla merimiesten toimesta. Ajattelimme viettää täällä yön joten yritimme etsiä kyläsen ainoaa majapaikkaa. Kartta kattoi neljä tietä, mutta kolmannen eksymisen jälkeen annoimme periksi ja hypättiin mukaan kyläläisten leppoisaan kiirettömään eloon. Se tehosi, koska samantien mummeli tuli tarjoamaan huonetta. Ja toinen ja kolmaskin, joista sitten napattiin yksi. Yö siellä ja aamulla matkaan.

Polku mukava kävellä ja maisematkin siedettävät.
Ei valittamista.

Keskimmäinen kaikista on kyläpahanen, nimeltään Corniglia. Jo on tälläkin paikka. Kallion päällä, hyvin korkealla, ei rantaa (paitsi salainen nudisti, joka on jo oma juttunsa..) ja ehkä kuusi asukasta. Keskityinkin lähinnä ihailemaan kylän rikasta urheilukulttuuria..

Tiukka paikallisvääntö, joka keskeytyi ikävästi pallon pudotessa rotkoon.
Veikkaan, että sama tapahtuu joka ikinen päivä.

A-P Nikkolan patsas keskellä Corniglian pikkukylää.
Kuvaa hyvin mäkikotkiemme maailmalla nauttimaa suosiota.

Reitti Cornigliasta Manarolaan oli kinkkinen. Sen piti ottaa vain puolisen timmaa, mutta kovasti pisti epäilemään kuka sen tuossa ajassa taittaa.. Johnny Weissmuller ehkä. Polku oli täynnä mitä mutkikkaimpia rasteja.

Piti ponnahdella oksalta toiselle..

..taistella eteenpäin köyden avulla..

..hivuttautua kielekkeellä.
Tää oli muuten oikeesti paha kohta.

Kunnianosoitus juoksukengilleni.
Oli suorastaan erinomainen ratkaisu lähteä matkaan noi jalassa.

Manarola.. on kyllä hämmentäviä kyliä nämä. Hassun värisiä pikkuisia taloja vieri vieressä, rotkon partaalla ja keskellä ei-oikein-mitään. Olemassa vain, koska merestä saa antimia kaupankäyntiä varten. Alueen ilmasto on osapuilleen yhtenevä Napolin kera, johtuen vuoriston antamasta suojasta.

Manarola

"Kukkuu,
täällä toisella puolella onkin joku rotko!"

Jos kaupunkin talot on väritetty näinkin hienosti..

..en yllättynyt kun vastaan tuli postitalo mallia "slightly gay".

Matka Manarolasta Riomaggioreen oli koko reissun helpoin. Puolisen tuntia helppoa Rakkauden polkua.

Vaikuttava tiekyltti

Kylläpä tuli taas hieno otos

Istu tohon ja kiinnitä lukko kaiteeseen,
niin johan kestää rakkaus.

Riomaggioresta löytyi huokea hostelli ja samaan huoneeseen päätyi muutama jenkki. "Teillähän on se pressa, joka näyttää Conanilta!" "Kuinka voitte elää naispressan kanssa?!?" Öö.. no, mä oon siitä oikeestaan aika ylpeä. "Lähtisin maasta samantien, jos tulis nainen. Ne on niiiiiiin epäluotettavaa sakkia." Ketäs sitten äänestit? "Obamaa!" Ja tähän toinen.. "Mitä, oikeesti?!? Sehän on musta! Kuinka sä voit tehä jotain tollasta..?"

Jätettiin tollot riitelemään keskenään ja mentiin jututtamaan paikallisia. "Täällä asuu max 800 ihmistä, mutta kesäisin ehkä 20 000. Talvisin pelataan pleikkaria ja kesällä isketään turisteja. Tekemistä on siis melko lähellä zero."

Oli muuten sekä jenkit että paikalliset aika masentavaa sakkia, joten läksimme etsimään jotain aktiviteettia..

Vastaan tuli kuitenkin tämä kyltti..

..ja masennus oli musertava.

Mutta hyvin koisattu yö, marssi ilman reppuja viereiselle kukkulalle ja näkymä yli kaikkien viiden kylän samanaikaisesti, niin johan tuli taas pojille hymyä naamalle.

Moi-moi

Oli oikein mukava kohde tämä Cinque Terre. Kylät hupsuja, hyvin pieniä ja maasto miellyttävää vaellella. Ajankohta oli täydellinen. Ei liian kuuma kävellä eikä turisteja vielä juurikaan. Kuukausi pari eteenpäin ja seutu kuitenkin on täpötäynnä. Seikka on herättänyt kovaakin kritiikkiä, koska kyseessä ei kumminkaan ole mikään kaupunki. Viisi pikkuista kyläpahasta, jotka ovat vasta saaneet tiet ja junan. No, saas nähdä. Menkää käymään vielä kun voitte.