Hautajaiset.. (koko kaupunki suri)

Addio Giacomo Bulgarelli!

Viikon takainen torstai oli surun päivä. Tällöin rykäisi viimeisen henkosensa herra nimeltä Giacomo Bulgarelli. Kyseessä oli Bolognan symboli, kaupungin ikoni, FC Bolognan kulta-aikojen kapteeni. Mies pelasi koko uransa rossoblun paidassa ja johti joukkueen sen viimeisimpään Scudettoon 1964.


Maanantaina vietettiin hautajaisia..

Painelin mielenkiinnosta messiin. Keskustan La Cattedrale di San Pietro oli täpösen täynnä. Paikalla oli koko Bologna; mummoja, pukumiehiä, nuoria tyttöjä, vaareja, julkkiksia sekä perussällejä. Surijoita oli lähes 10 000. Kaikkihan ei kirkkoon mahtunut, joten kadut olivat tukossa ja liikenne tunteja seis.

La Cattedrale di San Pietro

Oli kiehtovaa kuunella saarnaa, jossa vähän väliä viitattiin jalkapalloon. Ja mieltä lämmittävästi joka toisella oli päällään jotain punasinistä, tavallisimmin FC Bolognan fudishuivi.

Oli ensimmäinen kerta kun satuin katolisiin menoihin. Tuli nimittäin kivasti puun takaa papin rauhantoivotuksen jälkeinen toimenpide. Jokainen kääntyy vierustoverinsa puoleen, kättelee ja toivottaa rauhaa. Hyvin mukava ele ja yksinkertainen suorittaa. Vai onko..

Lähinnä muita seuratessa olin vajonut melko hartaaseen tilaan. Yhtäkkiä kaikki liikkuvat ja säpsähdän. Vasemmalla ollut herrasmies ojentaa kättään ja sanoo mielestäni jotain hyvin kummallista. Mumisen hölmistyneenä takaisin ja käännyn oikealle. Nyt kättään ojentaa hymyilevä herttainen papparainen. Sekunnin pohdinnan jälkeen lausahdan "baci a te"..

Sanoin siis tosiaan tälle idoliaan kirkossa ikuiseen lepoon saattavalle iäkkäälle ukkelille "pusuja sinulle". Olin näin kuulevinani edelliseltä herrasmieheltä ja sen sekunnin pohdinnan jälkeen tulin siihen virheelliseen tulokseen, että kai se tähän sopii (eli tarkoittaa ehkä jotain muutakin). Jos nyt joku on lähiaikoina vastaavaan tilaisuuteen menossa, pieni ystävällinen vinkki: "pace a te".

Tässä vaiheessa katsoin parhaaksi poistua ja kirkon ulkopuolella olikin rutosti jengiä:






Otin myös videon, kun Bulgarellia kannettiin ulos. Melu oli mahtava kaikkien taputtaessa ja laulaessa "Un capitano, c'e' solo un capitano"
En onnistunut sitä tähän laittamaan, mutta youtubeen kylläkin:
l’ultimo saluto a Bulgarelli

Kaupunki oli koko päivän täynnä tämän näköisiä hahmoja:


Laitetaan vielä linkki FC Bolognan sivulle:
http://www.bolognafc.it/it/foto-immagini/0/102/31/3/O/Funerali-di-Bulgarelli

Oikean yläkulman kuvasta "L'ingresso del feretro" löytää vasemmasta yläkulmasta miehen muita ylempänä. Jelppasin miekkosen sinne. Itse kuvaan siinä vieressä mainitsemaani videota..

------------------------------------------

Ps. Koko kokemus oli mahtava ja mieleenpainuva, mutta parhaiten tulen muistamaan tuon "päivänä, jolloin näin Sinisan".

Toimituksen jo päätyttyä väistin lähestyvää minibussia. Bussi joutui kuitenkin pysähtymään, jolloin tajusin mikä se oli. FC Bolognan bussi. Ja mies ikkunassa kohdallani oli itse Sinisa Mihajlovic! 30 sentin päässä henkilö, jonka pelityyliä yritin niin kovasti jäljitellä junnuvuosinani. Tilannetaju kuitenkin yllättäen pelasi, enkä tehnyt mitään hölmöä. Sen sijaan annoin tilanteeseen sopivan hillityn "osanottoni" -nyökkäyksen. Tähän Sinisa vastasi..

Mestoilla oli myös Fabio Capello, jonka bongasin kaukaa.