Aallonpohja..

Absolutely the low point of my journey thus far..

Tullessani Italiaan mielessä oli kaksi asiaa, kaksi tavoitetta, kaksi johtoajatusta..
Tänään molemmat ammuttiin alas.

Olin jo ryssinyt Inter-Manu pelin liput, koska passien tulostamisessa kesti yllättävän (liian) kauan..
Ei se mitään, koska edessä on kuitenkin Derby della Madonnina, Derby di Milano eli Inter vs. AC Milan. Liput tuli myyntiin aamulla ja Bolognasta niitä saa vain Banca Popolare di Milanon toimipisteistä. Seistiin kamun kera aamukasin jälkeen kassan edessä ja toiveet olivat korkealla. Edessä vain kolme ihmistä, joten vartti ja tiketit on taskussa.

Kahden hermoja riipivän tunnin jälkeen astuttiin ulos pankista. Synkkinä, toivottomina, ällistyneinä.. ja lipuitta. Piipahdettiin kuitenkin varmuuden vuoksi parissa muussa toimipisteessä ja uutiset oli melko tipauttavia. Toisesta oli myyty reilu kymmenen lippua, toisesta yli 20. Käsittämätön haaska omassamme sai myytyä tasan nolla (0) kappaletta lippuja. Koneisto reistaili ymmärryksemme mukaan maanlaajuisesti, mutta hyvin todennäköisesti olisi liput taskussa toisella toimipistevalinnalla.. Nyt ne on loppu (ellei tahdo maksaa yli sataa euroa).

Päivä jatkui kovasti odottamani kielikurssin ekalla luennolla. Ohjelman mukaan piti olla "oral test", jonka perusteella oli tarkoitus jakaa tasot. No, oliko.. muilla kyllä mutta iso osa jengistä oli sijoitetu suoraan self-study -ryhmään, mikä tarkoittaa ei-lainkaan-opetusta. Ei siis mitään. Voit istua kotona ja käyttää niiden (hyvin väsynyttä) ohjelmaa kielen opiskeluun, yksin, himassa.. ei tartte edes nähdä muita. Haistakaa paska. Ottaa niin päähän, ettei oikeen pysty edes olemaan..

Tavoitteet oli:
- opiskella italian kieli (muiden kera, jutellen)
- seurata Milanon derby paikan päällä (sori Alpo ja Timo, ei natsannu liput sitten teillekään..)

Tuli totaalisesti puun takaa kiva tyrmäys molempiin. Samana päivänä..

ps. kun juuri yritin tulla himppeen, ei avaimeni toiminut. Se on mennyt rikki. Kuinkas muuten. Onneksi vain puoli timmaa odottelua..