Putoamiskamppailu

Pikkupoikana hekumoin ajatuksella elää Serie A-kaupungissa. Tehty ja hienoa oli. En kuitenkaan osannut ajatella siitä tulevan jotain tavallista suurempaa. Koin nimittäin raastavan mittelön elämästä ja kuolemasta, taistelun tippumista vastaan, eli kotikaupungin joukkueen putoamiskamppailun.

Lehdessä laskettiin pääsarjapaikan arvoksi noin 40 miljoonaa euroa. Se on iso summa rahaa. Varsinkin aikoina, jotka koettelevat myös jalkapalloseuroja kovalla kädellä. Putoaminen tasoa alemmaksi juuri tänä vuonna on vielä tavallista pahempi par'aikaa rustattavan uuden televisiodiilin vuoksi. Tämä tulee kasvattamaan A:n ja B:n kuilua yhä entisestään.

Vuoden 2009 "La Sfida Salvezza" kulminoitui Bolognan, Torinon ja Chievon väliseksi kiistaksi kahdesta jäljellä olevasta paikasta auringossa.

• Viikko 35: Bologna matkustaa Torinoon ja tasoittaa pelin viisi minuuttia ennen loppua Di Vaion pilkulla. Toivo elää.

• Viikko 36: Bologna puolittaa lippujen hinnat ja stadion on täpötäynnä. Vieraana ollut Lecce ottaa johdon, mutta Di Vaio tasoittaa. Volpi vippaa voittomaalin 94 minuutilla, käytännössä pelin viimeisellä potkulla. Stadion räjähtää ja toivo jatkaa eloaan. Epäonneksi Torino nappaa kauden ensimmäisen vierasvoittonsa ja Bologna pysyy viivan alapuolella.
  

• Viikko 37: Kauden toiseksi viimeinen kierros ja edessä vieraspeli Chievoa vastaan Veronassa. Pitkin viikkoa kaupungille alkoi ilmestyä tämäntapaisia tageja:
  

"Kaikki Chievoon"

Eihän siinä auttanut muu kuin totella. Liput haltuun ja junalla Veronaan. Joukkueensa perässä vieraspeleihin matkaaminenhan on peruskauraa tosifaneille. Myönnettävä on, aivan oma erityislaatuinen viehätys siihen kuuluu. Stadikalla oli bolognalaisille eristetty kokonainen kaarre, koska meitä oli siellä todella paljon, yli 5000. Vierasfanit ovat aina sitä kiihkeintä kannattaja-ainesta, joten voi veljet, että laulu raikasi.

Itse toiminta kentällä olisi unettanut kenet vaan, mutta se ei ollutkaan tämän tapahtuman pääpointti. Tärkeintä ei ollut voittaa Chievoa, vaan ohittaa Torino. Stadion pauhasikin joka kerta tilanteen Torinosta lävähtäessä tulostaululle. Veronassa pelimme päättyi 0-0 ja pelaajat kerääntyivät radion ääreen kuuntelemaan toisen pelin lopun.

Genoa iski viimeisellä minuutilla (tietenkin) 3-2 -voittomaalin ja fiilikset Veronassa lähtivät lentoon. Meno kentällä oli melko surrealistinen molempien joukkueiden juhliessa kuin viimeistä päivää. Chievo varmisti säilymisensä ja Bologna nousi viimeisen säilyjän paikalle, ohi Torinon.

Harvemmin sitä on todistanut yhtä myötämielistä ottelua kuin tuo. Hienoimpia hetkiä oli molempien fanien yhteilaulut. Toinen puoli stadikkaa aloittaa ja toisen vastaa. Wau! (Normaalisti toinen puoli yritetään viheltää hiljaiseksi)

Stadio Marc'Antonio Bentegodin vieras-curva sinipunaisena

Chievo säilytti sarjapaikkansa..

..joten se on juhlan paikka.

"Olemme yhä täällä, anteeksi että häiritsemme"

Peli Torinossa sai lopulta absurdeja piirteitä. Torinolaisten kasetti ei kestänyt viimehetken tappiota ja rähinä oli valmis alkamaan. Peräti seitsemän(!) Torinon pelaajaa sai pelikiellon viimeiseen otteluun. Huippuna manageri ilmoitti ihmettelevänsä genovalaisten motiiveja. Raukkaparan mielestä kun oli käsittämätöntä, että vastustaja pelasi tosissaan vaikka heillä ei pitänyt olla enää panosta mistä pelata. Enpä ole aiemmin moista kuullut..

• Viikko 37: Bologna ja Torino tasapisteissä ja toinen tulee tippumaan. Keskinäisten otteluiden takia Bologna säilyisi tasatilanteessa sarjassa. Peli kotona ja vastassa Catania. Liput taas puoleen hintaan ja stadion täynnä. Sekä Bologna että Torino siirtyvät otteluissaan johtoon. Toinen puoliaika alkaa Catanian vyörytyksellä ja kylmä hiki hivelee selkää. Vihdoin Roomasta tulee helpottavia uutisia Torinon ollessa tappiolla. Loppu menee jo juhliessa ja päätösvihellyksen jälkeen alkavatkin pippalot. Bologna säilyi sarjassa ja unelma jatkaa eloaan.

Kultatuolissa Marco Di Vaio,
mies joka lähes yksin piti Bolognan Serie A:ssa.

Festat Piazza Maggiorella

Mukana tietysti Vespa

-------------------

Putoaminen olisi ollut pirunmoinen sääli. Kävi nimittäin sitten niin, että kaupungin ylpeys, korisjengi Fortitudo, otti ja tippui. Kyyneliä virtasi ja puhuttiin jopa Basket Cityn kuolemasta. Mutta joo.. eiköhän sieltä vielä takaisin tulla. Täällä otetaan nämä asiat vaan niin kovin vakavasti.

Vastaan on tullut hyvin vahvalla kiihkolla kaupungin fudis- & korisseuroihin suhtautuvia paikallisia. Oli kiehtovaa seurata putoamiskamppailujen aiheuttamaa kärsimystä. Ja vielä hienompaa kokea portin molemmat puolet; Fortitudo päätyi kadotukseen, FC Bologna pelastui.

Mutta miksi uskontoviittaukset? Koska ilman niitä ei Italiassa voi urheilusta puhua. On tämä hupsu paikka..