Opinnot purkkiin

Opiskelijavaihtoon kuuluu suorittaa muutama opintokin. Se on nyt tehty. Ja harvoinpa iisimmin kuin täällä. Taskuun tipahti lopulta neljän kurssin pojot. Tuo tarkoittaa kaiketi lukua 25. Pari kielikurssia ja toiset kaksi oikiksesta.

Ihan kiitettävän soutu-huopaamisen jälkeen päädyin suorittamaan kurssit Comparative Civil Procedure sekä Diritto del Commercio Internazionale (International Trade Law). Nyt jälkikäteen olen lähinnä shokissa siitä kuinka simppelisti nuo pystyi läpi hutaista.

Oikeustieteen syntymäkoti eli Bolognan oikis

Comparative Civil Procedure

Hyvin symppis kurssi. Professorina hupsu italialainen mies hyvällä englannilla. Mutta tietty aksentilla, joka harvemmin laittaa hihittelemään. Tunnit sujui mukavasti keskustellen miten asiat missäkin päin maailmaa funkkaa. Huipennus oli kuitenkin viimeinen viikko. Luennoimaan saapui proffa Atlantin takaa. Kyseessä oli aidosti kova nimi sillä viikko meidän jälkeen sama tyyppi oli jenkkien senaatin kuultavana asiantuntijana samoista asioista mistä höpisi meille. Henk. koht. parhaita luennoitsijoita, mitä ikinä nähnyt.

Hupaisa juttu koko vierailussa oli oman proffamme huoli kiinnostuksestamme. Koska mitään läsnäolopakkoa ei ollut, jengiä luuhasi vähän siellä täällä. Viikkoa ennen saatiin huokutteleva koukku: vika viikko mestoilla aktiivisella tuntiosallistumisella niin ei pidetä lainkaan koetta. Mikäs siinä!

Viikko menikin mainiosti. Aivan vika tunti oli aiheesta "ryhmäkanne". Kyseessähän on jenkkien rakas lapsi, joka on lähes järjestäin taustalla maailmalle leviävissä uutisissa käsittämättömän suurista korvaustuomioista.

Itse innostuin aiheesta, koska pari vuotta sitten tietynlainen ryhmäkannemahdollisuus runnottiin Suomeenkin. Keroilin tästä ja kuinka se eroaa huomattavasti USA:n vastaavasta sekä hauskan tarinan kaverinini aikoinaan ostamasta kamerasta.

Tunnin jälkeen proffamme ilmoitti tyytyväisyytensä ja perui kokeen. Ja arvosanat saa tässä samantien. Sain 28/30. Mut kuulemma "pelasti" viimeinen ryhmäkannetunti, jossa "loistin ja sain jenkkiproffan nauramaan". Että silleen..

Huikeempi oli kuitenkin dialogi sveitsiläissällin kera:
- Ajattelin antaa 25. Jos et ole tyytyväinen, voit tehdä kokeenkin.
- Mitä jos saan siitä kokeesta paremman?
- Vaikeetahan se on, mutta sitten varmaan saat paremman arvosanankin.
- Pitää vähän miettiä.. voisihan se olla kiinnostavaakin tehdä se koe.
- No, sanotaan 27.

Toisin sanoen proffallamme ei ollut minkäänlaista kiinnostusta laatia koetta saatika tarkistella sitä. Ymmärrän hyvin. Täällä nimittäin lepää tuo mollukka taivaalla ihan kivasti näin kesäisi.

Tehtiin me sentään kurssin aikaan laajahkot parityöt, mitkä sitten esiteltiin koko luokalle. Omani tein erään brassijäbän kera. Aloitusmiitinki oli hauska. Aiheita heiteltiin ilmoille ja tartuin yhteen. "Ok, saadaanko me pari tälle komealle suomalaispojalle? Mitä sanotte tytöt.." Hiljaisuus, jonka keskeyttää tämä brassipoika. "Valitan, Mikko. Kovasti yritin.."

Tägi laitoksen edessä: "Laki on laiton"

Diritto del Commercio Internazionale

Tämä oli kinkkisempi kurssi, koska kielenä oli italia. Aiheena lähinnä WTO ja sen vaikutus kv-kaupankäyntiin. Kokeen virkaa toimitti 20 minsan esitys valitsemastaan aiheesta. Jätin touhun oikeaan koepäivään muiden tehdessä omansa vikojen luentojen aikana. Tämä oli virhe. Kyseinen päivä sattui olemaan professorin känkkäränkkäpäivä.

Kolme edelläni ollutta tyttöä reputti ja yksi poistui paikalta itkien. Hieno hetki astua kehiin. Puhuin viitisen minuuttia aiheestani, jonka jälkeen proffa latasi about 20 kysymystä lähes kaikesta mitä kurssilla oli käyty läpi. Oli melko alaston olo. Aiemmin näkemieni esitysten kaava oli ollut tämä: puhu 20 min, stop riittää, ehkä yksi kyssäri tai ei ollenkaan ja 30 pojoa. Ero tuohon oli siis melkoinen.

Höpisin mitä mieleen tuli ja pari kertaa sain kuulla "ei ole totta" -huudahduksen. "Niin.. no, mähän tässä vähän niinkun veikkailen miten nää jutut voisi olla". Pari tilanteesta kummunnutta kaskuakaan ei kummoisesti auttanut. Pääsin kumminkin läpi. Ja sain kokea sellaisen kummallisuuden kuin suullinen tentti.

----------------

SUULLISET TENTIT

Täällä tosiaan ylivoimaisesti suurin osa tenteistä on suullisia. Konsepti on tämä: ilmoitustaululle tulee alkamisaika, jolloin ilmeisesti ilmoittautumisjärkässä aletaan suorittamaan itse tenttejä. Luokan edessä jutellaan tentaattorin kera kurssin aiheista ja koetetaan vastailla kysymyksiin. Jos tietoa ei löydy, siirrytään toiseen aiheeseen. Lähtökohtaisesti pitää toivoa, että pääsisi suorittamaan tenttiä itse professorille. Aina se ei onnistu. Vastassa voi olla myös tiukat assarit, jotka koittavat kovasti päteä akateemisen uran toivossa.

Erikoista touhussa on se, että muut näkevät ja kuulevat tapahtumat. Tosin jos jengiä on paljon, taustamelu peittää puheen. Jännä juttu on myös arvosanojen antaminen samantien. Juttelet sen vartin ja se on siinä. Tapahtuma kokonaisuudessaan voi kestää todella kauan. Pahimmillaan parikin päivää. Siinä sitten vain odotellaan omaa vuoroa.

Kysyin tästä italialaisilta opiskelijoilta ja heille suulliset tenti ovat tietenkin itsestäänselvyys. Lähinnä kummastusta aiheuttaa se, ettei meilläpäin sitä harrasteta.
- Onko teidän kaikki tentin kirjallisia?
- Lähtökohtaisesti kyllä. Ihan kaikki.
- No huh huh. Siinähän on niin helppo luntata!
- Ai siis mitä? Tuonko takia teillä sitten on suulliset?
- Luulisin näin. Kirjallisissa kun on niiiiiin helppo kattoa muilta.
- Jaa. Selvä on sitten..

Opiskelijoita odottamassa vuoroaan.
Samankokoinen sakki on sisällä luokassa.