Campioni d'Italia

Lauantaina se sitten tapahtui, Inter varmisti mestaruuden. Tai Scudeton, kuten se on täällä nimetty. Tapa, jolla tämä hoitui oli kuitenkin meikäläiselle takaisku. Kaikki oli pedattu sunnuntain Inter-Siena matsiin, johon mulla oli tiketti. Mutta kun ei.. AC Milan meni nimittäin kompuroimaan päivää ennen Udinessa ja yhtäkkiä Inter olikin tavoittamattomassa karussa.

Festat alkoivat samantien. Tuhansia faneja kerääntyi Milanon Duomolle ja tapahtuu jotain mitä vähän pelkäsin. Interin pelaajat (jotka seurasivat ottelua harjoituskeskuksessaan Pinetinassa) saavat tahtonsa läpi ja koko joukkue läksii bussilla Duomolle. Bussi oli perillä vasta puoli kolmen maissa ja takaisin ties milloin. Menettely oli hiukan yllättävää, koska seuraavana päivänä olisi vielä sarjapeli.

Itseä tämä tietty kyrsi. Juhlat oli juhlittu kun saavun mestoille sunnuntaina. Mutta oli se Milano hieno, täysin sinimusta. Ja joka puolella kaupunkia tägejä edellisyön jäljiltä. Lähinnä ne koostuivat numerosta 17 (scudeton järjestysnumero) sekä erilaisista piikeistä AC Milania & Juvea kohtaan.

Duomo oli saanut eloa itseensä.

Aina hyvä muistuttaa, ettei Inter ryvennyt Calciopolissa
(senza rubare = ilman ryöstöä)

Illan vastustaja oli Siena. Eipä siitä oikeestaan muuta, kun että olipa hulvaton ottelu. Jos on juuri voittanut Scudeton ja juhlinyt koko yön, niin miksi ei jatkaisi ilonpitoa kentällä. Cambiasso myönsi puolen tiimiä olleen vielä muutama tunti sitten pelikelvottomassa kunnossa. Lopulta tämä oli oikeastaan parhaita otteluita, mitä ikinä tullut todistettua. Vain siksi, että kaikilla oli niin pirun hauskaa (paitsi poloisilla sienalaisilla).

Heitoissa ja kulmissa huudatettiin yleisöä, kentällä koitettiin erikoisia kuvioita. Parit pallotemputkin nähtiin. Hupsuinta oli kuitenkin seurata kuinka Zlatanille yritettiin pelata maalia. Mies kamppailee maalikuninkaan tittelistä, joten jokainen rysä on tarpeen. Zlatan tallusteli viimeiset puoli tuntia keskiympyrässä ja kaikki yrittivät syöttää sitä läpi, ilman tulosta. Sälli turhautui (tai laskuhumala iski), yritti vaihtoon, ei otettu, suutahti ja teki maalin. Haha! Lopputulos 3-0 ja juhlat jatkuivat.

San Sirolla vastaan tuli jari-fani

Biscione, Interin symboli

Sinimusta San Siro

La Squadra

Festa Scudetto numero 17

On siinä jotain karvoja nostattavaa, kun 80 000 ihmistä laulaa yhteen ääneen vuorotellen biisit "C'è Solo L'Inter" sekä "Pazza Inter Amala". Itsehän aloitin joskus italianopintoni kyseisistä zipaleista, joten mukaan vaan. Vasta noin tunti matsin jälkeen jengi lähti siirtymään kohti Duomoa, joka koki jo toisen sinimusta yön putkeen. Ikäväkseni tällä kertaa ilman joukkuetta..

Tuhansia nerazzurreja

Meno oli vauhdikasta..

..ja välillä villiäkin.

Gianni, Roberta & mä

Pyörin siellä pääasiassa kuvassa pällistelevien milanolaisten kanssa. Kun väsy iski, he painelivat kotiin. Junani lähti vasta 5:30, joten mitähän sitä nyt? Mutta enpä ollutkaan ainoa samassa jamassa. Joskus kolmen maissa alkoi juna-aseman edessä olevalle nurmelle kerääntyä sinimustia hahmoja ympäri kaupunkia. He olivat interistejä eri puolilta Italiaa ja kaikki odottivat junaa kotikonnuille. Siellä me vietettiin hiukan koominen yö, pari sataa fudishönöä nukkuu yötä ulkona. Joukossa perheitä 10-14 vuotiaine lapsineenkin. Isä vain kävi välillä ostamassa kahvia. Jalkapallokulttuuria, jota oli pakko ihailla..

La Stazione Centrale di Milano - yöllä kello 4:00

Hieno reissu, moi moi!