Vespa

Vespa on Piaggio -firman vuonna 1946 esittelemä skootterimerkki. Ja samalla eräs italian tunnetuimmista tavaramerkeistä ympäri maailman. 2000 -luvulla uuden renessanssin kokenut menijä on käytännössä synonyymi kaikille skoottereille.

Syntytarina on hyvin romanttinen. Toinen maailmansota koetteli erityisesti Italiaa julmalla kädellä ja kansa oli kovilla, liikennevälineet raunioina eikä varallisuutta juuri ollut. Myös junia ja lentsikoita valmistanut Piaggio oli hukassa, jotain on keksittävä.

Ohjenuora oli seuraava: "Nykyaikainen liikenneväline, joka on yleinen kuin polkupyörä, suorituskykyinen kuin moottoripyörä ja mukava kuin auto". Lähtökohdaksi tulikin tuoli, jolla istui ihminen, kaksi pyörää ja ohjaustanko. Ja oivallus sijoittaa moottori taakse, jotta jaloille on tilaa. Nähdessään prototyypin Enrico Piaggio huudahti legendan mukaan "Sembra una vespa!" (Aivan kuin ampiainen!).

Vespa MP6, prototyyppi vuodelta '54

Kulkuvälineenä Vespa on vallan mainio. Hyppäät kyytiin ja menoksi. Ja voi pojat, kun sillä on tyylikästä huristella. Itse ajamista en ole kokenut, mutta kyydissä on tullut oltua useasti. Ajamisen puute johtuu osin siitä yksinkertaisesta syystä, etten omaa lainkaan kokemusta motorisoiduista kaksipyöraisistä. Ja kun on nähnyt tämän maan liikennetavat.. sitä olisi syytä olla.

Vespa myös sopii Italiaan kuin possu pataan. Ilmasto on suotuisa, kadut kapeita, liikenne pahimmillaan kaaottista. Vespalla sitten pujotellaan kaikista mahdottomistakin väleistä ja tietenkin koko ajan voi heittää läppää muille. "Ciao, bella!" vespasta huikattuna kuulostaa tolkuttomasti hienommalta kuin vaikkapa terassin tuolilta.

----------------------

LA VESPATA

Tuo alku olikin sitten johdatusta tapahtumaan, joka oli suoraan sanottuna erikoisimpia, mutta samalla mahtavimpia missä olen ikuna ollut. Organisoijana hääri jälleen kämppikseni kamujensa kera. Ja nimenä "La Vespata -The old Vespa never die".

Homman juju oli hieno. Keräännytään vespojen kera aukiolle, pärisytellään siinä hetki, kunnes ajetaan yhdessä kasassa kaupungin halki, jatketaan kukkuloille ja päädytään paikkaan, jossa syödään, juodaan, kisaillaan ja pidetään hauskaa.

Herättiin (jotenkin yllättäen) myöhässä kuin ankat ja kiiduhdettiin tapaamispaikalle. Francesco ajaa ja minä pelkään takana. Ei niin suositeltava juttu: hypätä italialaisen kyytiin, jos on pirullinen kiirus. Mutta kaikki hyvin ja päräytetään mestoille. Tältä siellä näytti:

250 vespan yhteislähtö on vaikuttava näky.
Ja myös kuulostaa kivalta.

Keskustaosuus oli hauska. Katsojia paljon ja perinteeseen kuuluu,
että vettä voi heittää ajajien päälle.

Matka kohti tapahtumapaikkaa oli julmetun siisti. Maisemat noilla ympäröivillä kukkuloilla ovat kyllä käsittämättömän kauniita. Ja nekin vaan jotenkin kasvaa ties mihin potenssiin Vespan kyydistä ihailtuna.

Wrum wrum ja taustalla kukkuloita.

Iloinen Mikko

Perillä odottikin ruokatarjoilu, uima-allas, dj-vetoinen musiikki sekä koko tapahtuman ydin, kilpailurata. Tarkoituksena oli vetää head to head -tyylillä rata läpi ja voittaja aina jatkoon. Niin, olisihan tuo jo itsessään ihan kiva juttu, mutta ei se näille riitä. Ei tietenkään. Miksi ei laitettaisi ajajille tuhottomasti esteitä ja muuta kivaa, jotta itse cruisailu olisi mahdollisimman hankalaa, mutta hulvattomampaa? Tehdäänpä näin.. mutta mitä esteitä? Vaikka vettä, ilotulitteita, ansoja, risuja, leikkiaseita ja tietty kasa jengiä hakkaamaan kisaajia muovipampuilla.

Veljekset lämmittelykierroksella
(kämppis ja sen veli)

Kilpailun tuoksinaa. Yritä tuosta nyt läpi..

Hetki ennen täydellistä osumaa.
Kaveri tipahti kyydistä.

Osuma!

Lisää otoksia voi katsella Facebookista. Mutta on sanottava, että koko tapahtuma lähenteli sellaista absurdiutta johon vain täälläpäin törmää. Kävikö ihmisille sitten mitään? Eipä juuri.. toki vespat että kisailijat lentelivät sinne tänne, mutta kaikkien ollessa ainakin pikkuhönössä eihän siinä mitään tapahdu.

Matka takaisin kaupunkiin.. no, kokemushan sekin. Viiden tunnin ilonpidon jälkeen 45min päihtyneessä liikenteessä oli hiukan arveluttavaa, mutta maassa maan tavalla. Täällä se on näin. Ja ainakin maisemat olivat jälleen sieltä hulppeimmasta päästä.

----------------------

LUNAPOP - 50 SPECIAL

2000 luvun taitteessa suurta suosiota Italiassa nautti bändi nimeltään Lùnapop. Kyseessä on jo hajonnut bolognalainen poppoo ja suurin hitti "50 Special" kertoi juuri tästä touhusta, vespailusta Bolognan kukkuloilla. Zibaleen sanat ovat juuri niin mukavan naiiveja kuin voisi odottaa. "Kouluun en mee, tyttöä ei oo.. mutta Vespa on! Ja se vie ulos kaupungista, ylös Bolognan kukkuloille! Ilman mitään huolia.. kuinka siistiä tää kaikki vaan on!!"

"50 Special" -video.
Sama on tehty myös englanniksi ja espanjaksi.
Molemmat löytyvät Youtubesta"

Kuinka hienoa oli törmätä koko biisin päähenkilöön,
"Vespa 50 Special"

----------------------

Loppuun vielä pala populääriä. Varsinkin 50 -luvun suuren Vespa-huuman aikaan kaikki tahtoivat ikuistaa itsensä härvelin selässä. Osa kuvista onkin hupaisia, mm. Ben Hur huristelemassa pitkin Colosseumia. Viimeiset sanat menköön kuitenkin vanhalle kunnon väinölle. Jaamme nimittäin yhteisen mielipiteen.

"Vespailu on kivaa!" -John